Feared – Vinter

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 24.11.2013

Svenska, så satan! OBS, den här bedömningen föregår vi på svenska… tai sitten ei. Rapakon toiselta puolelta kuullaan aggressionpurkua nimeltä Feared, joka edustaa mättömiehistöä ylitsevuotavalla intohimolla ja musikaalisella raskaudella. ”Vinter”-albumi julkaistaankin sopivasti joulukuun lähestyessä, sillä tuo vierasperäinen sanahan tarkoittaa talvea! Kansikuvakin on sopivan kolkko: kylmäksi vetää, kun talvitakki puuttuu kuvan sarvekkaalta herrasmieheltä!

Homman nimi ja vallankahvan omistaja on Ola Englund, The Hauntedin nykyinen sekä Six Feet Underin entinen kepittäjänero. Ola ja Mario Santos Ramos kasasivat Fearedin vuoden 2007 keskivaiheilla kehittääkseen uusia visioita äärimmäisen musiikin parissa. Raskaaseen musiikkiin yhdistetään erinäisiä melodiakulkuja, ja syntetisaattorimaailma on tärkeä osa matalien kielisoittimien siivittämää tuhoa. Ola on tunnettu myös Youtube-kanavansa soitto- ja äänitysvideoistaan sekä työstään musiikillisena tuottajana muille bändeille, joihin voi tutustua tarkemmin hänen omien sivujensa kautta.

”Vinter” on bändin kronologiassa neljäs albumi, ja samalla myös tänä vuonna julkaistun ”Furor Incarnatus” -levyn seuraaja. ”Refeared” on julkaistu 2012 ja debyytti ”Rejects” 2011, joten melkoinen tahti on ruotsalaisilla ollut itsensä toteuttamisessa. Levyltä löytyy kitarasankari Olan ja vokalistihirmu Marion lisäksi vähintään miljoonasta eri bändistä tuttu rumpali Kevin Talley (sanooko Dying Fetus mitään?) ja bassoa hakkaava Jocke Skog, joka tunnetaan mm. rap metal -yhtye Clawfingeristä. Näillä eväillä pysyy mielenkiinto erityisen lujana.

”Sun Awake”! Eipä kovin aurinkoiselta meno kuulosta kyseisen intron puolesta, mutta ”Needle Effect” sulattaa jään lopullisesti. Raskaan ja kolkon fuusioituminen aiheuttaa värähtelyjä kaikissa mainitsemattomissa ruumiinosissa, mistä lukijat niin kovasti haluaisivat tietää. Koliseva bassokitara tukee Olan groovaavaa riffimeininkiä; tämä vain on helvetin hyvää ja hyvänkuuloista sahausta. ”Your God” muistuttaa ajoittain Decapitated-yhtyeen ultimaattisista kitarariffileikittelyistä, ja tämä jääkin arvostelijan lempikappaleeksi tällä levyllä. Seuraava mainitsemisen arvoinen kappale on triolirokki ”Mass Destruction” hauskanoloisella kitarasoololla. Nopea humppa nimeltä ”Huldra” jää myös mieleen Hypocrisy-tunnelmansa ansiosta, vaikkei siinä Peter Tägtgrenin demonivokaleita valitettavasti olekaan. Loppupuoli levystä muuttaa tunnelmaansa niin brutaalin deathin (”Mylingen”), doomin (”My Shadow World”) kuin atmosfäärisen metallinkin (”Vinter”) tasoilla. Nyt on polla sen verran sekaisin kokeilunhaluisuudesta, että uutta kierrosta levysoittimeen!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Pakko myöntää, että levy kokonaisuudessaan ei avautunut ensimmäisellä kerralla, vaan inspiraation sekamelskasta löytyivät vain ne timantinkovat palaset. Muutaman kuuntelukerran jälkeen alkaa kuuntelija hahmottaa kokonaisuuden entistä paremmin, ja levystä tulee eräänlainen tajunnan räjäyttävä tunteiden jatkumo. Levyn miksaus on onnistunut hyvin modernin soundin ystäville kolisevin kielisoittimin ja kompressoiduin rumpusoundein sekä eriasteisten murinoiden kera. Keyboard- ja synavallit ansaitsevat yksinkertaisuudessaankin hatunnoston luodessaan nerokkaan kitaratyön tueksi symbioottisen audiokokemuksen. Vaikka levy toistaakin välillä itseään, tietyt neronleimaukset pitävät tunnelman yllä loppuun asti. Käykäähän kysymässä levykaupan sediltä lisätietoa tästä!

Nyt on aika uuden hatunnoston. Miksei täällä Kekkoslovakiassa ole yhtä monipuolisia virtuooseja kuin äärettömän rakkaassa naapurimaassamme? Fearedille, Ola Englundille ja muille myös pieni terveinen: ”Var stolt över sig själv!”