Six Feet Under – Undead

Pian 20 vuotta myöherömetalliaan ilmoille suoltanut Six Feet Under suolsi uuden levynsä ”Undead” pihalle 23.5. Bändin jäsenistö on kokenut osaltaan uudistuksia, joten pienellä jännityksellä odotin, miten se kuuluu tuotannossa. Ja täytyypä sanoa, että kuuluuhan se – tällä kertaa osittain positiivisestikin.

Frozen At the Moment of Death” jyräyttää lätyn käyntiin melkoisen messevästi. Chris Barnesin ääni tulee taas kuin kaivosta, mikä ei mielestäni ole yhtään huono asia. Barnes kuitenkin on tämän bändin tunnusmerkki mörinöineen. Soitantokin kulkee jouhevasti eteenpäin, joten koko aloitusbiisi antaa luvan odottaa jotakin parempaa kuin Six Feet Under on edellisillä tuotoksillaan saanut aikaiseksi. Seuraavana tulevan ”Formaldehyde”-biisin intro saa myös pään heilumaan. Jossain vaiheessa kuuntelua arvostelija havahtuu huomaamaan, että uusi rumpali on tuonut mukaan vähän blast beatiäkin. Kyllä, näinhän siinä on päässyt käymään. Tämä ei missään tapauksessa ole huono asia! Myös ”18 Days” -kipale saa aikaiseksi vähintäänkin sormien rummutusta polvea vasten. Bändille tutut tahtilajien muutokset ovat selvästi havaittavissa tälläkin levyllä. Ne ovat aina innostaneet minua jollakin perverssillä tavalla.

Seuraavat biisit eivät sitten valitettavasti tuo kauheasti mitään uutta ja musiikin maailmaan avaavaa. Ei, eivät ne huonoja missään tapauksessa ole, mutta niistä ei myöskään löydy mitään sellaisia koukkuja, jotka innostaisivat odottamaan, mitä seuraavaksi tulee. ”Blood On My Hands” tarjoilee kyllä taas mieleen jäävää kitarariffiä, mutta se ei kanna aivan loppuun asti. ”Missing Victims” -biisin kertosäkeen mylvintä puolestaan kuulostaa jo jotenkin vähämieliseltä ja saa tahtomattaan kuuntelijan hymyilemään sellaista vinoa, vähän säälin sekaista hymyä.

Loppupuolella ilmoille kajahtava ”Vampire Apocalypse” miellyttää jälleen korvaani, vaikka taitaakin olla levyn hitainta materiaalia. Soitto kulkee särmäkkäästi, mutta valitettavasti näissä hitaammissa biiseissä Barnesin ulosanti on heikoimmillaan. Töksähtelevä sanojen mörinälausunta ei valitettavasti hivele korvia. Viimeisen biisin ”The Depths of Depravity” intro melkein säikäyttää luulemaan, että sieltä tulee nyt hevislovari! Mutta kyllähän siinä vauhti kiihtyy vielä loppua kohti mukavasti.

Six Feet Under luottaa selvästi tömäköitten riffien voimaan. Uudet soittajat ovat mielestäni tuoneet selvästi uutta verta bändin soitantaan. Itseäni miellyttivät erityisesti rumpalin siellä täällä käyttämät blast beatit. Vokaalit ovat niitä vanhoja tuttuja, ja Barnesilla varmasti on niin kannattajansa kuin vihaajansakin. Minua tuo kaivosoundi on aina ilahduttanut.

Puolessavälissä levyä tapahtuu kuitenkin se, mikä valitettavasti on käynyt tämän bändin kohdalla aikaisemminkin: keskittyminen levyyn herpaantuu. Jonkinasteinen tasapaksuus tätäkin levyä siis vaivaa, vaikka alku onkin vahva. Tässä ehkä onkin Six Feet Underin heikoin lenkki, josta se ei pääse eroon. Levy toki on monipuolisempi kuin edelliset tekeleet, mutta silti… Aika ajoin tästä kuultaa jopa innostus siihen, mitä ollaan tekemässä. Mutta se valitettavasti katoaa. Loppupuolella yksi onnistunut vetäisy ei pysty yksinään täysin pelastamaan läsähtänyttä fiilistä. Aluksi jo iloitsin, että muutamien ei-niin-onnistuneiden yritysten jälkeen tässä olisi käsillä SE SFU-levy, mutta ei tämä nyt valitettavasti aivan siihen yllä. Ei tämä huono tuotos ole, ja saa aika ajoin pään heilumaan, mutta mistään mestariteoksestakaan ei voi puhua.

7 / 10

Kappalelista:
1. Frozen At the Moment of Death
2. Formaldehyde
3. 18 Days
4. Molest Dead
5. Blood On My Hands
6. Missing Victims
7. Reckless
8. Near Death Experience
9. The Scar
10. Delayed Combustion Device
11. Vampire Apocalypse
12. The Depths of Depravity

https://www.facebook.com/sixfeetunder

Kirjoittanut: Rudi Peltonen

Kommentoi julkaisua