Kokemukseni Fenistä rajoittuvat muutamaan julkaisuun bändin alkutaipaleelta. Tyylinä oli silloinkin erittäin tunnelmallinen mustahko metalli, mutta black metalille ulkopuoliset vaikutteet näyttävät vain lisääntyneen englantilaisyhtyeen reilun kymmenen vuoden matkalla. Tämä on nyt sitten sitä paljon puhuttua blackgazea, ja onneksi sieltä paremmasta päästä. Vuonna 2007, kun Fenin debyytti-EP ”Ancient Sorrow” näki päivänvalon, ei vielä puhuttu mitään näistä uusista genreistä, vaikka siemenet oli jo kylvetty, ja mainio Alcest oli julkaissut ensimmäiset genren peruspilarinsa. Fen hurmasi minut silloin raa’an ja suruharson hennon musiikkinsa sekoituksella. Onnistuuko arviossa oleva ”Stone and Sea” -EP tekemään saman?

Niile, jotka kerkesivät jo innostumaan, on ensiksi todettava, että ”Stone and Sea” ei esittele bändiltä uutta materiaalia, vaan kysessä on jo aiemmin vuonna 2016 Sleepwalkerin kanssa julkaistun split-levyn materiaali itsenäisenä julkaisuna. Ei kuitenkaan hätää, sillä uusi levy on tulossa ja mitä ilmeisimmin vielä tämän vuoden puolella. EP koostuu kolmesta kappaleesta, joista yksi on akustinen väliosa. Teemallinen levy käsittelee Itä-Englannin rannikkoalueita, joita meri syö ahnaasti vuodesta toiseen. Maa murtuu veden ainaisen hyökkäyksen seurauksena; kyseessä on lohduttoman harmaa kamppailu kahden elementin välillä.

Seitsenminuuttinen ”Tides of Glass” aloittaa EP:n vahvasti ja todistaa, että Fenin blackgaze on viriliiä ja monipuolista sorttia. Helisevän sähkökitaramaton päällä soi välillä akustinen kitara, ja tunnelma vaihtelee rauhallisesta hieman vihaisempaan. Minilevyn nimikkobiisi on puolestaan akustinen väliosa, joka esittelee yhtyeen mielestäni parhaimmillaan, joskaan ei sille ominaisella tyylillä. Olisikin mielenkiintoista kuulla bändiltä pelkkää akustiseen maalailuun kallellaan olevaa dark folkia, sillä ”Stone and Sean” perusteella sellaisesta julkaisusta tulisi varmasti mainio. Levyn päättää toinen seitsemän minuuttia kellottava ”The Last Gravestone”, joka toimii aivan yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin biisi ollen ehkä hieman ensimmäistä biisiä aggressiivisempi. Levyn huonoiksi puoliksi voisi laskea poikamaiset, puhtaat laulut, jotka syövät levyn terää kuin vesi kiveä. Onneksi huonot puolet jäävätkin siihen.

Onnistuiko ”Stone and Sea” samassa, jossa ”Ancient Sorrow” onnistui noin kymmenen vuotta sitten? Vastaus on ”kyllä”. Bändin musiikki on jalostunut salonkikelpoisemmaksi, mutta se ei syö millään tavalla materiaalin kiehtovuutta. Vaikka pidän enemmän ”Ancient Sorrowin” raaemmasta tuotannosta, ja aivan erityisesti rumpujen osalta, en voi väittää, etteikö kiveä hiova vesi resonoisi minussa lähes yhtä hyvin. Puhtaiden laulujen osalta olisi tietysti voinut miettiä vähän tarkemmin, mutta asian kanssa on ihan hyvä elää näinkin. Kokonaisuudessaan ”Stone and Sea” on messevä pienjulkaisu, joka on parempi ja ennen muuta tyylikkäämpi vaihtoehto kuin suurin osa genrensä edustajista. Alansa huippua siis. ”Stone and Sea” julkaistiin maaliskuun alkupuolella Eisenwaldin toimesta vain vinyylillä ja rajoitettuna 500 kappaleen painoksena, joten halukkaat, pitäkää kiirettä!

8/10

Kappalelista:
1. Tides of Glass
2. Stone and Sea
3. The Last Gravestone

Fen Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy