Festariennakko: John Smith Rock Festival

Vuonna 2016 ensimmäistä kertaa Laukaassa järjestetty John Smith -festivaali on usealle festarireissajaalle kesän viimeisiä festivaaleja sen ajoittuessa heinäkuun loppupuolelle. Suomen kesän ollessa mitä on, ja säiden suosiessa usein loppukesää, ei muuta kuin reppu selkään ja vielä kerran menoksi ennen kuin syksy ja klubikeikat valtaavat kalenterin! Seuraavaksi muutama tärppi festivaalia varten.

Amorphis

Amorphis on jälleen kaikkien huulilla, ja bändin tuore ”Queen of Time” -levy on saanut ansaittua huomiota levyn ollessa yksi bändin pitkän uran monipuolisimpia. Luvassa on tiukkaa lavasuoriutumista, ja mikäli et ole vielä päässyt testaamaan uuden levyn kappaleita livenä, nyt siihen on oiva tilaisuus!

Paradise Lost

Tarvitseeko tätä edes perustella? Kyseessä on legendaarinen doom-orkesteri Englannin sateiselta maaperältä. Bändi, joka ei lukeudu maamme yleisimpiin festarivieraisiin. Suomalaisella verellä vahvistettuna, rumpali Valtteri Wäyrysen muodossa bändin keikkaa ei missään tapauksessa kannata jättää väliin. Perusteluna toimii jo yksistään viime vuonna julkaistu erinomainen ”Medusa”-albumi.

Dark Tranquillity

Lähes jokainen festivaali tarvitsee tietyn annoksen melodista death metalia ja on vaikea keksiä bändiä, joka hoitaisi tuon tontin, ja varsinkin sen ruotsalaisen tyylisuuntauksen tontin, paremmin kuin Dark Tranquillity. Bändi on heitellyt useita keikkoja Suomen kamaralla vuosien varrella ja harvassa ovat negatiiviset kommentit esiintymisistä. Laulaja Mikael Stannen kipparoimana bändiltä on lupa odottaa täyden kympin arvoista show’ta. Mikäli et ole koskaan nähnyt bändiä livenä, mars katsomaan!

Wolfheart

Metallin monitoimimies Tuomas Saukkosen luotsaama Wolfheart toimii musikaalisena jatkumona miehen lukuisille bändeille vuosien varrelta. Kolme levyä julkaissut bändi on saanut jo tuoreimman levynsä äänitykset valmiiksi kiireisen kiertämisen ohessa – eihän ole edes ihan mahdoton ajatus, että uutta materiaalia kuultaisiin pian livenäkin? Toivon, että materiaalia päästäisiin kuulemaan mahdollisimman pian!

Lacuna Coil

Italian lahja goottimetallille. Bändi, joka on viime vuosina painottunut enemmänkin rock-tyyliseen ilmaisuun, mutta jonka meno ei ole hidastanut, pikemminkin päinvastoin. Bändin tuorein albumi ”Delirium” sai ilmestyessään kriitikoilta kiitettävän vastaanoton levyn ottaessa materiaaliltaan hieman pesäeroa muutamaan edelliseen levyyn. En ole nähnyt bändiä koskaan livenä, mikä lienee ymmärrettävää bändin ollessa jokseenkin harvinainen festarivieras ainakin Suomen maaperällä. Nyt lienee syytä käydä tarkistamassa bändin livekunto.

Turmion Kätilöt

Jälleen yksi bändi, joka tuskin tarvitsee suurempaa perustelua? Homman nimi on diskometalli, ja sen genren kruunaamattomina kuninkaina seisovat tämän bändin jäsenet. Bändi koki noin vuosi sitten muutoksen kokoonpanossa Tuomas ”Spellgoth” Rytkösen jättäessä yhtyeen. Rytkösen saappaat on kiitettävällä arvosanalla täyttänyt Fear of Dominationistakin tuttu Saku ”Shaq-U” Solin. Solin ja MC Raaka Peen käskyttäessä ”niitä nyrkkejä ilmaan” on vaikea seistä paikoillaan, sillä tanssijalkaa alkaa vipattaa niin perkeleesti. Vahva suositus, mikäli tällainen meininki tuntuu kiinnostavalta kokea.

Hallatar

Muun muassa Swallow the Sunista tuttu Juha Raivio koki valtaisan menetyksen joitakin vuosia sitten, kun hänen rakkaansa ja kollegansa Aleah Starbridge menehtyi. Siitä käynnistyi suruprosessi, joka manifestoitui ensin Trees of Eternity -yhtyeen ensimmäiseksi ja ainoaksi jääneen levyn ”Hour of the Nightingalen” julkaisulla. Surutyö ei kuitenkaan päättynyt siihen, vaan se sai uuden nimen, Hallatar. Bändin laulajana toimii Amorphiksesta tunnettu Tomi Joutsen, jonka äänenkäyttö on kerrassaan poikkeuksellisen upeaa tämän bändin kohdalla. Rummuista vastaa Mika ”Gas Lipstick” Karppinen. Hallatar on minulle yksi festivaalin odotetuimpia bändejä ja voisin todeta, ettei moista spektaakkelia kannata jättää väliin.

Insomnium

Tiedostan toki toistavani itseäni, mutta tuskin tätäkään bändiä tarvitsee pahemmin esitellä. Insomnium lukeutuu maamme metallimusiikin kärkinimiin, mistä kielii muun muassa bändin kyky venyttää levy levyltä rajojaan, josta mainiona esimerkkinä on vuonna 2016 julkaistu ”Winter’s Gate” -teemalevy. Mikäli olet, arvon lukija, nähnyt bändin jo livenä, ymmärtänet, miksi annan varauksettoman suosituksen bändin keikasta?! Mikäli et ole keikkaa vielä nähnyt, mars katsomaan!

Cyhra

Niin kutsuttu “superryhmä”, joka pitää sisällään ex-jäseniä In Flamesista, Annihilatorista, Shiningistä, Amaranthesta muutaman bändin jäsenten ex-bändeistä mainitakseni. Homman nimi on melodiseen suuntaan kalskahtava metalli groove-elementeillä. Bändi on suhteellisen tuore tapaus ja levyjä on toistaiseksi ulkona vasta yksi, vuonna 2017 julkaistu ”Letters to Myself”. Kovin moni ei ole vielä luultavasti ehtinyt nähdä bändiä livenä, mutta mikäli yllä oleva kuvaus herätti kiinnostusta, ei muuta kuin vilkaisemaan, millaista musiikkia kaiuttimista tärähtää keikan alkaessa.

Ensiferum

LAI LAI HEI ja niin eespäin! Ensiferum tarjoilee taattua laatua niin albumi- kuin keikkarintamalla. Ulkomaita myöten hyvin tunnettu bändi todisti tuoreimmalla ”Two Paths” -levyllään, että  ruuti on yhä kuivaa. Samat kehut ovat paikallaan myös keikkarintamalla, eli hidastumista ei ole nähtävissä. Eli kypärä päähän, keihäs tanaan ja taisteluhuutoja ärjymään!

Brother Firetribe

Brother Firetribe vastaa festivaalin AOR-suuntauksen tarjonnasta ja tekee sen varmuudella, kokemuksella ja ennen kaikkea tyylillä. Bändin tuorein albumi ”Sunbound” sai viime vuonna varauksettomasti erinomaisen vastaanoton, ja materiaali toimii taatun varmasti myös livetilanteessa. Homman nimi on hyväntuulinen rock ’n roll – miten sellaiselle voi sanoa ”ei”?

Dark Sarah

Entinen Amberian Dawn -laulaja Heidi Parviainen on kipparoinut Dark Sarahia vuodesta 2012. Bändi on julkaissut tuosta hetkestä tähän päivään kaksi levyä kolmannen albumin ollessa tulossa sen jatkaessa edellisillä levyillä kerrottua tarinaa. Bändi vahvistui virallisesti vuonna 2017 laulaja Juha-Pekka ”JP” Leppäluodolla, joka oli mukana vierailevana laulajana jo bändin toisella levyllä. Parviaisen ja Leppäluodon yhteislaulu ja esiintyminen on jotain, mitä ei kannata jättää väliin, mikäli sinfoninen metalli kiinnostaa!

Kommentoi julkaisua