Festariennakko: Kotkan Dark River Festival tarjoilee loppukesän kuumimmat tanssit

Kotkassa, joka ainakin vielä tunnetaan paremmin meripäivistään, järjestetään perjantaina 13. kahden päivän metallifestarit. Esiintyjät ovat pääasiassa kotimaisia, kummankin illan pääesiintyjiä lukuun ottamatta. Itse olen menossa Dark Riveriin ensimmäistä kertaa, mutta odotukseni ovat korkealla tasaisen laadukkaan kattauksen vuoksi. Pidän myös näistä loppukesän vähän pienemmistä festareista. Samassa kategoriassa lienevät Porispere ja Saarihelvetti.

Friday the 13th -hengessä perjantai avataan vesuriaan huitovalla Rytmihäiriöllä. Siitä on liian pitkä aika, kun olen orkesterin viimeksi päässyt näkemään ja tällä kertaa ei tarvitse edes odottaa pitkälle yömyöhään, vaan aikataulujen suunnittelijat ovat päättäneet painaa kaasun heti iltapäivällä pohjaan. Te, jotka ette ole vielä Rytmihäiriötä livenä nähneet; menkää, nauttikaa ja vapautukaa. Kyseessä on musiikillisesti jonkinlainen hardcoressa, grindcoressa, Panterassa ja gambinassa keitetty lieju. Sitä hyvää.

Rytmihäiriön jälkeen ei sovi lähteä hötkyilemään mihinkään. 5 minuutin siirtymällä on nimittäin toisella lavalla tarjolla melodista ja melankolista, toisinaan raivoavaa ja repivää Vornaa. Kontrasti edelliseen esiintyjään on huomattava, mutta myös Vorna toimii todistetusti livenä. He osaavat hienosti rakentaa tunnelmaa musiikkinsa varaan. Vornalle on vaikea löytää referenssibändejä. Osaan vain sanoa, että sen soundi on varsin suomalainen. Suosittelen katsastamaan! Sillä se parhaiten selviää.

Seuraavaksi tumma joki huuhtoo rannalleen varsinaisen jokerin, melodista metallia soittavan Kiuas-yhtyeen. On myönnettävä, että en ollut tästä bändistä kuullut ollenkaan ennen sen julkistamista Dark River Festivalin rivistöön. Ja kyseessä on vieläpä paluukeikka! No ihmekös tämä on mennyt itseltä ohi, jos bändi on kerta viihtynyt montussa useamman vuoden. Voin kuvitella, että paikalle eksyy varmasti pitkäaikaisia faneja. Itse aion ainakin mennä katsomaan, mistä on kyse.

Melodisen metallin vyöryttäminen jatkuu, mutta kierroksia lisätään, kun kaksi seuraavaa bändiä ovat MyGrain ja Kalmah. Ensin mainittu on itselleni hieman vieraampi, mutta pikaisen kuuntelun jälkeen se ei vaikuta kovin tyypilliseltä melodödöltä. Keikallahan saa yleensä hyvän kokonaiskuvan bändeistä, joten eiköhän tämäkin mene to do -listalle. Kalmah on puolestaan tullut nähtyä livenä ja toimivaksi todettua. Kaiva sisäinen suohirviösi esiin ja mene pittiin.

Melo-death -vyörytyksen jälkeen päästään rauhoittumaan paikallisen Marianas Restin tahtiin. Kyseessä on doom-vaikutteista death metalia. Oli mitä oli, bändi soutaa hitaasti ja raskaasti. Tämä voisi ehkä ainakin itselleni olla se bändi, jonka voisin fiilistellä huurteisen kanssa.

Itselleni ehkä illan odotetuin spektaakkeli alkaa Marianas Restin soudettua rantaan. Finntroll on jotain, mitä minulle on hehkutettu useasta, yllättävästäkin suunnasta. En ole itse koskaan vaivautunut bändiin tutustumaan. Kai olen odottanut, että pääsen näkemään sen livenä, kuten esimerkiksi nyt! Finntroll on myyty minulle joskus Korpiklaanin, Children of Bodomin ja black metalin sekoittena. Joskos tämäkin yhtälö selkiytyisi perjantai-illan jälkeen.

Damnation Plan soutaa samaa venettä Marianas Restin kanssa. Mihinkään ei ole kiire ja hyvä niin. Tämä tulee varmasti sopimaan pimenevään elokuiseen kesäiltaan.

Epäonnen päivän päättää göteborgilainen progemetallipumppu Evergrey. Rakkaan länsinaapurimme raskaan musiikin perinne kuuluu vahvana siinä missä esimerkiksi Vornasta kuului supisuomalaisuus. Jos esimerkiksi sellainen bändi kuin Haken maistuu, voisi kuvitella Evergreynkin toimivan just sulle.

Lauantaina unihiekat festarikansan silmistä pöläyttää kouvostoliittolainen Horizon Ignited. Bändi soittaa menevää keskitempoista niskatreeniä. Itselleni hieman tuntematon, mutta varsin pätevältä kuulostava aamunavaus!

Arion on myös verrattaen uusi raskaan musiikin tien kulkija. 10 vuotta sitten perustettu bändi soittaa menevää ja ripeätempoisempaa melodista metallia. Hiljattain julkaistu ”Vultures Die Alone” sai positiivisen vastaanoton ja tästä on suunta vain ylöspäin!

Nokialainen Atlas on kiinnostava piristysruiske metalcorelle. Suomalaisia ja varsinkin (osittain) suomeksi laulavia metalcore-bändejä ei tunnu olevan niin paljon kuin ehkä luulisi. En ollut ennen kuullut tästä, mutta itselleni Atlas on suomi-soundinsa vuoksi yksi lauantain kiinnostavimpia bändejä.

Vain kuolema on varma. Siksi peruuttaneen Mors Principium Estin tilalle tuleekin Mors Subita. Tämä on melodista death metalia. Mitään poistamatta, mitään lisäämättä. Hyvä sellaisenaan.

Trve Cvlt Clvb kuulostaa ironisesti nimetyltä black metal -bändiltä, mutta kyseessä on mm. Wintersunin ja Stratovariuksen jäsenistä koostuva ”superkokoonpano”. Musiikillisesti se on…? Kuuntele itse! Kyllä tämä rokkaa!

Kaksikymppisiään juhliva Swallow the Sun ei juuri esittelyjä kaipaa. Kyseessä on Suomen ”se” doom metal -bändi. Tällä kertaa en varmasti jätä tätä välistä, toisin kuin saattoi vuoden 2019 Nummirockissa käydä…

Swallow the Sunin jälkeen on vuorossa kunnon emo/metalcore-bileet tarjoileva One Morning Left. Itse en ole bändiä nähnyt livenä, mutta jokin kertoo minulle, että täällä juhlitaan kuin viimeistä aamua.

Aina yhtä energinen ja viihdyttävä Lost Society jatkaa bileitä omalla thrash metal -paahdollaan. Muuan Bodomin järven lastenkin kanssa maailmaa nähnyt nuori bändi on vakiinnuttanut asemaansa suomalaisen metallin kärkinimien kanssa, eikä sen ole tarvinnut pitkään aikaan todistella mitään. Odotan tätä!

Lost Societyn jälkeen Inferno-lavalle nousee One Desire. Laulajana toimii Sturm und Drangista tuttu André Linman ja homman nimi on melko perinteinen hevi. En tiedä haluanko vain kuvitella, mutta kyllä tämä etäisesti kuulostaa jonkin verran Andrén aiemmalta bändiltä…

Lauantai-illan ja Dark River Festival 2021:n päättää dark metal -yhtye Moonspell. Onneksi vallitsevasta maailmantilasta huolimatta yhtye pääsee matkaamaan Portugalista elokuiseen Suomeen. Tämä on varmasti arvokas ja tunnelmallinen lopetus.