Festariennakko: Saarihelvetti
Lauantaina tärähtää jälleen Tampereella, kun järjestyksessään kolmas Saarihelvetti järjestetään kauniissa Viikinsaaressa. Raskaamman metallin festivaaleja ei Tampereella tänä kesänä ole juurikaan ollut, joten onneksi Saarihelvetti paikkaa tätä puutetta näin elokuun ensipäivinä. Aikaisempien vuosien perusteella paikka on mitä mukavin ja meininki festareilla sopivan leppoisaa. Yhden päivän aikana kuullaan esiintyjiä eri metalligenreistä. Festarin ”viralliseksi housebandiksi” tuntuu jo vakiintuneen Turmion Kätilöt, mutta sen lisäksi tarjolla on kymmenkunta muutakin yhtyettä. Mukavaa on sekin, että Saarihelvetissä päällekkäisyyksiltä vältytään, joten kannattaa käydä katsomassa kaikki bändit! Ainakin nämä on mielestäni syytä tsekata:
Kuopiolainen Shade Empire julkaisi reilu kuukausi sitten uuden ”Poetry of the Ill-Minded” -levynsä, ja bändi vakuutti minut Nummirockin keskiviikkoillassa. Nyt on hyvä mahdollisuus katsastaa, miltä uusi materiaali kuulostaa livenä, kun bändi nousee Saarihelvetin sisälavalle (Power House Gym Stage) klo 18.40:
Tänä vuonna Saarihelvetissä saadaan nauttia kahdesta ulkomaisesta esiintyjästä. Ensimmäinen niistä on itävaltalainen Harakiri for the Sky, jonka nimi jo saa kiinnostuksen nousemaan. Olen jostain käsittämättömästä syystä onnistunut missaamaan tämän bändin ainakin kolme kertaa eri festareilla, mutta nyt aion vihdoin korjata tämän puutteen ja suunnistaa puoli kuuden aikaan keikkaa seuraamaan. On mielenkiintoista nähdä, kuinka bändin post-black potkii suomalaisilla kesäfestareilla. Josko vaikka sataisi.
Kotimainen Evil Drive on kiertänyt jo ahkerasti maamme keikkapaikkoja, ja olen itsekin onnistunut bändin muutaman kerran livenä näkemään. Meno on ollut ihan vakuuttavaa. Jos melodinen death metal hellii kuulohermojasi ja pidät esimerkiksi Arch Enemystä, kannattaa tulla Viikinsaareen ajoissa, sillä bändi soittaa jo toisena:
Kreikasta jyrähtää! Saarihelvetti tekee varsinaisen kulttuuriteon tuomalla jo 30-vuotisjuhlavuottaan viettävän Rotting Christin paikalle. Tässä on selkein syy sille, miksi itsekin olen jälleen paikalla. Bändin keikalla yhdistyvät kokemus, intohimo ja osaaminen, eivätkä keikat koskaan ole jättäneet huonoa makua suuhun. Enkä usko, että näin tapahtuu nytkään. Etukäteen voi fiilistellä kuuntelemalla esimerkiksi parin vuoden takaista ”Lucifer Over Athens” -livejulkaisua. Kuultaisiinkohan tämäkin biisi Saarihelvetissä?
Saarihelvetistä saa Gambinaa, jos viinahammasta kolottaa! Toivottavasti loppuja ei tarvitse lukea Alibista. Aivan liian pitkän tauon jälkeen pääsen taas Rytmihäiriön keikalle, kun bändi saapuu viimeistelemään festarin viinanhuuruisella surmacorellaan. Tämä on yksinkertaisesti nähtävä!
Mainos päättyy
Nähdään siis Saarihelvetissä ja pistetään menemään!
Kuvat: Outi Puhakka (Saarihelvetti 2016)
Mainos päättyy