Festarikesä päätökseen – Rock In The City juhlittiin jälleen Porissa, osa 1/2

Vuoden 2022 festivaalikesän lopettajaisia vietettiin menneenä viikonloppuna 19.-20. elokuuta Porissa, kun Rock In The City -kiertue toi karavaaninsa kesärundin viimeistä koitosta varten Satakuntaan. Kirjurinluodossa vietetyt festivaalit olivat monelle juhlijalle sekä myös esiintyjälle kesän viimeiset. Onneksi kattaus oli miellyttävän monipuolinen annos rockia ja metallia, minkä voimalla jaksaa tallustaa kohti arkea ja syyssateita. Pureudutaan tässä raportissa hieman tarkemmin siihen, mitä annettavaa perjantailla olikaan meille livemusiikin nälkäisille ihmissieluille. Perjantaina lavalle nousivat Michael Monroe, Nyrkkitappelu, Klamydia, Melrose, Eppu Normaali, Herra Ylppö, Turmion Kätilöt, Reckless Love ja Battle Beast.

Sää oli perjantaina aluksi sateinen. Mielessäni jo kävi, että emme kai saa sääherroilta samanlaista kyytiä koko viikonlopuksi kuin mitä esimerkiksi hiljattain samassa paikassa juhlittu Porispere tarjoili (eli jatkuvaa sadetta kaksi päivää putkeen lisättynä isolla kauhallisella navakkaa tuulta). Festivaalit avasi Michael Monroe, jonka keikan loppupuoliskolle ehdin itsekin vielä sopivasti mukaan. Lavalla näkyi tuttu iloinen ja energinen rockmuusikko, joka puhalteli saxofonistaan lämpimiä säveliä laulunsa ohessa. Havaitsin, että alueelle saapunut juhlakansa oli jakaantunut nätisti kahtia: toiset yrittivät pysyä kuivana puiden alla, kun taas toiset olivat kerääntyneet lavan edustalle tanssimaan. Monroe totesikin yleisölle, että ”mikäli joku on suihkun tarpeessa, niin tänne eteen vaan”. Lavalla oli Monroen keikan aikana erittäin vauhdikasta menoa, mikä lupaili hyvää alkavalle viikonlopulle.

Perjantain toisena esiintyjänä oli minulle entuudestaan hieman tuntemattomampi mutta muutamien tuttujeni lämpimästi suosittelema Nyrkkitappelu. Se oli kuitenkin kaukana sellaisesta perinteisestä porilaisesta grillijonoversiosta, sillä bändi tuntui soittavan erittäin mainiota punkrockia. Ennen kolmatta biisiä, ”Taksilla pittiin”, yhtyeen laulaja Horo-Hepe kertoi vitsaillen paikalle saapuneille kuulijoille: ”Valitettavasti meidän slotti on lyhennetty kahteen tuntiin”. ”Taksilla pittiin” oli erittäin energinen ja menevä ralli, ja yleisökin näytti viihtyvän mainiosti. Laulaja riisui myös paidan yltään ja lähti tapaamaan kovimpia eturivifaneja. ”Muija maksaa” -kappaleen aikana huomasin jo itsekin hytkyväni musiikin mukana siihen tahtiin, että läikytin lämpimät kahvit kädelleni. Setissä kuultiin myös kappaleet ”Mimmit mimmit mimmit”, ”Tekis mieli ryöstää Siwa” ja ”Vitosen stretsit”. Aion jatkossakin tsekata Nyrkkitappelun, kun taas eksytään samoille festareille.

Aurinko oli tullut pilvien takaa esiin hetkeä ennen päivän kolmatta esiintyjää. Sadekin oli loppunut kokonaan. Ilmeisesti suurin väkimassa oli pyrkinyt juuri Klamydian vetoa ajatellen paikalle, sillä ulkona oli mittavat jonot rannekkeiden vaihdossa sekä narikassa samalla, kun Pohjanmaan punk-ylpeys kipusi lavalle. Yhtyeen keulakuva Jokisen Vesku huusi mikkiin ”PORI PERKELE” ja sai yleisön mukaan laulamaan yhdessä kappaletta ”Pala rauhaa”. Mielenkiintoista oli huomata keikan aikana myös erinomainen cover-biisi settilistalla, kun Klamydia kajautti ilmoille Matti Nykäsen ”Ehkä otin, ehkä en” -kappaleen. Jokinen tiesi kertoa paikalle saapuneelle yleisölle, että ”meidän keikoilla sataa aina”, mutta onneksi se ei tällä kertaa pitänyt paikkaansa. Yleisö sai nauttia muun muassa kappaleista ”Älä peitä mun aurinkoo”, ”Pyyntö”, ”Pilke silmäkulmassa” ja encorena Klamydia tarjoili vielä kestohitit ”Vaatteet pois” ja ”Pienen pojan elämää”, joista varsinkin jälkimmäinen sai yleisön valtaisaan yhteislauluun.

Melrosen aikana päädyin tutkimaan alueen ruokatarjontaa ja huomasin ilokseni paikalle saapuneen myös Haapasalon Hatsapuri-kärryn. Tallustelin suorinta tietä etsimään sieltä vatsani täytettä, sillä nuo herkulliset georgialaiset juustoleivät ovat tulleet jo aikaisemmin minulle tutuksi. Vahva suositus, mikäli kyseinen herkku ei ole vielä tuttu! Melrosen soundit soivat mukavasti pikkulavalta samalla, kun tyydytin nälkääni.

Melrosen jälkeen oli ilmeisen monelle päivän pääesiintyjän vuoro, kun päälavan valtasi Eppu Normaali. Silmämääräisesti oli selkeästi havaittavissa koko viikonlopun suurin yleisömassa juuri kyseisellä keikalla. Eput aloitti keikan kappaleella ”Ei sankariainesta”, jonka jälkeen yhtyeen solisti Martti Syrjä totesi väkijoukolle, että ”hyvin on treenattu”. Se lienee ihan totta, sillä onhan yhtye ollut toiminnassa pidempään (vuodesta 1976) kuin minä olen ollut olemassa. Eput oli saanut keikalleen koskettimiin itsensä säveltäjä-pianisti Iiro Rantalan, joka on ollut vierailevana tähtenä Eppu Normaalin kokoonpanossa jo useammalla keikalla. ”Hipit rautaa” ja ”Suolaista sadetta” jatkoivat hyvin alkanutta settilistaa. Varsinkin jälkimmäisen kappaleen aikana yleisö heräsi valtaisaan yhteislauluun. Yhteislaulua kuultiin myös, kun ilmoille pärähti Suomen suosituin ryyppylaulu ”Baarikärpänen”, jossa perinteitä kunnioittaen lauluvuoron otti yhtyeen toinen kitaristi Mikko ”Pantse” Syrjä. Eppu Normaalin keikkaan sisältyi myös ”Urheiluhullu”, ”Nyt reppu jupiset riimini rupiset”, ”Vihreän joen rannalla” sekä totta kai ”Tahroja paperilla”. Melkoista hittikimaraa. Encorena Eput antoi yleisön nauttia kappaleista ”Kaikki häipyy, on vain nyt” ja viimeisenä ”Njet Njet”.

Sitten olikin aika vaihtaa taas pienemmälle lavalle, sillä siellä oli soittovuorossa Herra Ylppö. Ylpön keikalla oli bassossa Janne Joutsenniemi ja kitarassa Hamid Moeini, joten oli sinänsä erikoista, ettei sitä ollut ilmoitettu yhtenä Ylpön sooloprojektina eli Herra Ylppö & Ihmiset. Yhtye soitti muun muassa tunnetut kappaleet ”Riisu siipesi”, ”Pojat ei tanssi”, ”Horros”, ”Sata vuotta” ja ”Lista hämähäkkimiehen vihollisista”. Paikalle saapunut yleisö sai nauttia niiden lisäksi Ylpön Vain Elämää -hiteistä ”Leipää, lempee, lämpöö” sekä mainiosta ja sopivan aggressiivisesta versiosta Stigin kappaleesta ”Kiveni”. Samalla, kun Herra Ylppö huutolauloi mikkiin äsken mainittua ”Kiveni”-kappaletta, en voinut olla miettimättä, miten Rock In The Cityn tulevien vuosien kattaukseen sopisikaan täydellisesti Maj Karma -yhtye. Herra Ylppö päätti oman settinsä kappaleeseen ”Mustat hevoset”. Tarkkaa ja täydellistä lavatyöskentelyä koko porukalta.

En voinut ystäväni kanssa olla huomaamatta Lokkilavalle eli päälavalle ripustettua valtavaa discopalloa. No, tokihan seuraavaksi oli luvassa pohjoissavolaista industrial metalia, kun lavalle asteli raikuvien suosionosoitusten saattelemana Turmion Kätilöt. Ensimmäisenä kajahti ilmoille vuonna 2020 ilmestyneen ”Global Warning” -albumin avausraita ”Naitu”. Kätilöt oli selkeästi tullut viihdyttämään ja tanssittamaan paikalle saapunutta juhlakansaa. ”Naitua” seurasi kappale ”Kyntövuohi”, joka sai yleisöltä valtaisat aplodit. Solistit Saku ”Shag-U” Solin ja Petja ”MC Raaka Pee” Turunen veistelivät yleisölle, että ”hyvää iltaa Pori” – ”ei kun pahaa iltaa Pori”, minkä jälkeen hymyilevälle iloiselle yleisölle tarjoiltiin ”Verta ja lihaa”. Illan edetessä oli nähtävissä koko päivän ja illan ensimmäinen mosh pit, kun ”Pyhä maa” lävähti soimaan. Sen jälkeen otettiin yhdessä hengitysharjoituksia, mikä sai myös lavalta rehellisen savolaisen hyväksynnän: ”helvetin hyvin hengitetty”. Ja tokihan tuo hengitysharjoittelu palkittiin kappaleella ”Hengitä”. Turmion Kätilöiden keikan aikana ilta hämärtyi sopivasti, jolloin lavalla olleet valot sekä savut pääsivät mukavasti oikeuksiinsa. Kuopiolainen metal-jyrä tarjoili showssaan myös kappaleet ”Teurastaja”, ”Dance Panique”, ”Sano kun riittää”, ”Sikiö” sekä illan viimeisenä vetona ”Syntisten laulu”.

Olli Hermanin luotsaamaa glam metal -yhtye Reckless Lovea en valitettavasti ehtinyt tarkastelemaan sen lähempää, sillä Kätilöiden keikan aikana saavutettu euforinen olotila vaati hetkellistä lepoa ja nesteytystä. Sen verran pääsin kuitenkin yhtyeen esiintymiseen käsiksi, että näin ja kuulin sen illan viimeisen vedon, joka oli erinomainen hitti ”Hot”. Havaitsin myös useamman laulavan yleisössä kyseisen kappaleen kertosäettä mukana. Reckless Love antoi kuulemani mukaan lavalla kaikkensa ja veti koko setin täysillä. Jos se olisi päässyt soittamaan pikkulavan sijaan päälavalle, olisi keikka ollut monelle todennäköisesti huomattavasti antoisampi.

Oli aika illan viimeisen esiintyjän, Battle Beastin. Jo keikan avausbiisin, ”Circus of Doomin” aikana yleisö pääsi vihdoin nauttimaan ensimmäisen festaripäivän ensimmäisistä pyrotekniikoista. Mitä tosin olisikaan Battle Beastin kaltainen power metal/heavy metal ilman kauniita, upeita, valaisevia soihtuja? Toisen kappaleen, ”Straight To The Heartin” jälkeen Noora Louhimo totesi spiikissään yleisön ja bändin yhteydestä seuraavaa: ”Me ollaan kaikki hulluja eiks je?” Sen jälkeen ilmoille kajautettiin ”Familiar Hell” kauniiden soihtupyrojen kera. Louhimo paljasti yleisölle, että tänä vuonna ilmestyneellä albumilla ”Circus Of Doom” myös yhtyeen miehet pääsivät harjoittelemaan laulamista eli toisin sanoen harjoittelemaan kaljan juomista. Yhtyeen miespuolisten jäsenten laulutaidoista saatiin pientä näytettä, kun ”Where Angels Fear To Fly” lähti soimaan. Keikan aikana lavalla nähtiin myös uusi Suomen ennätysyritys, kun yhtyeen kosketinsoittaja Janne Björkroth teki mahdollisimman nopeasti ja taidokkaasti seitsemän Gin Tonicia. Ennätys taisi kuitenkin olla se, miten nopeasti hänen käsissään valmistuneet drinkit katosivat janoisten suihin. Onko Björkroth siis uusi Kari Grandi, kaikkien janoisten sankari? Battle Beast antoi kauniin Noora Louhimon johdolla yleisön nauttia muun muassa seuraavista kappaleista: ”Russian Roulette”, ”Master Of Illusion”, ”Wings Of Light”, ”Eden” ja ”King For A Day”.

Erinomainen festariperjantai ja paljon loistavia musiikillisia kulttuuritekoja. Seuraavaksi olikin aika lähteä kuivattelemaan sadetakkia ja mennä keräämään voimia kesän viimeiseen festaripäivään. Siitä lisää seuraavassa raportissani.

Kattavamman gallerian perjantain esiintyjien osalta voit käydä katsomassa täällä.

Teksti: Harri Kuulas

Kuvat: Sami Hinkkanen