Festerday – The Four Stages Of Decomposition
Kotimainen, Carcass-kappaleen mukaan nimetty, Festerday saa kelpo päätöksen uralleen Svart Recordsin julkaistessa sen koko tuotannon 29.5.2015. Tämä kahden levyn, tai kolmen LP:n, paketti kantaa nimeä ”The Four Stages Of Decomposition”. Ykköslevyllä kuullaan 2014 nauhoitettuja täydennettyjä ja uudelleen soitettuja versioita yhtyeen alkuajan tuotannosta. Kakkoslevy taas esittelee yhtyeen 1990-1992 nauhoitetut kolme demoa sekä treenisnauhaa ja live-materiaalia samoilta vuosilta.
Tämä vähemmän, muualla kuin old school-ihmisten tietoisuudessa, tunnettu porukka voi olla nuoremmalle yleisölle tuttu mm. …And Oceans-yhtyeen riveistä, jossa valtaosa sen jäsenistöstä on vaikuttanut. Samat herrat ovat tuttuja myös lyhyesti nimetyn O-yhtyeen jäsenistöstä, joka takavuosina julkaisi kolmesyisen splitin Enochian Crescentin ja ja True Black Dawnin kanssa.
Oma huomioni keskittyi pääosin kakkoslevyn antiin. Sen peräkkäin esittelemät yhtyeen kolme demoa antavat hyvin käsityksen sen kehityksestä ja tyylistä. Ensimmäiset kolme kappaletta käsittävät nauhoitteen nimeltä ”Demo I”. Se on soundiensa ja toteutuksen pohjalta hyvin sen kuuloinenkin. Kitarat jäävät varsin vahvasti taka-alalle ja edustaa dominoi laulu sekä kuperan peltipurkin kuuloinen virveli. Vaikka soundipuoli onkin kyseenalainen, saa siitä silti keskittymällä selvää ja nauhoitteesta ilmenee se, mikä demo-nauhasta pitääkin, eli bändin yleinen suunta ja soundi. Kakkosraita ”Necropsy (Buried But Resurrected)” esittelee jo selkeästi ensiksi mainittua, missä nopeampi ja suvantomaisempi esitystapa vaihtelee ja riffit usein koostuvat kaksiosaisista läheisesti eri korkeudelta soitetuista melodioista. Tunnelma on yleisilmeeltään synkkä ja painostava, kuten death metallissa kuuluu ollakin. Tietynlaista ruotsalais-tyyppistä groovea on myös havaittavissa. Tätä seuraava ”Dismembered And Devoured” esittelee myös hieman melodisempaa ulosantia.
Mainos päättyy
Tästä jatkava ”Demo II” on jo soundillisesti paljon kehittyneempi, vaikka ajallisesti eroa on vain vuosi. Nyt basso kuuluu jo selkeästi ja virvelisoundikin on kehitynyt kuperasta peltipurkista tasaiseen vastaavaan. Yhtyeen tyyli alkaa puskea läpi entistä selkeämmin ja aika ajoin on kuultavissa mm. Darkthronen alkuajoille tyypillistä Riff-O-Rama:ksi tituleerattua rakennetta, missä usein instrumentaaliriffi seuraa toistaan toistumatta enää uudelleen. Nämä luovat kohdat korostavat hyvin synkeää tunnelmaa ja tuovat variaatiota tyypillisempään rakenteeseen. Tästä hyvä esimerkki on kappale ”Palpatation Of The Dissected”, jonka alkupää edustaa perinteisempää rakennetta, kun taas keskiosa mainittua luovemman tyyppistä. Myös pienimuotoista sooloilua on jo havaittavissa kitaroiden toimesta. Lopussa palataan kuitenkin varmasti tuttuun rakenteeseen ja paketti on sinetöity.
Tästä seuraa luonteva jatkumo ”Demo III”:een, joka esittelee nyt jo soundiltaan dynaamista yhtyettä, joka on myös saanut hiottua kappaleidensa rakenteen ennalta arvattavasta yllättäväksi ja toimivaksi. Laahaavuutta ei esiinny välillä pyrähtelevien nopeiden osien ansioista ja hyvin sovitettu laulu on tullut tahdittamaan aikaisemmin instrumentaaleja hitaampia osia. Levyn seitsemäs ja ko. demon kakkosraita ”In Gorgeous Autumn Colours” esittelee yllättäen alussaan jo jopa Primus-tyyppistä slap-bassottelua, joka nostaa materiaalia jälleen piirun verran ylöspäin. Basisti on muutenkin tällä, ja jo aikaisemmallakin demolla esiintynyt edukseen, luoden mukavia nyansseja materiaaliin. Myös seuraavassa raidassa ”Wonderful World” kikkailee basso n. 1:20 tienoilla, minkä päälle rakennetaan myös kitarasooloa. Tästä jatketaan edelleen pienen suvantokohdan jälkeen tuttuun Darkthrone-jammailuun.
Nämä kahdeksan raitaa pitävät mielestäni sisällään julkaisun olennaisen sisällön. Treenisnauhoite ja live-materiaali ovat toki mukavaa maustetta, mutta eivät sinänsä tarjoile järisyttäviä elämyksiä. Sympatiat toki nousevat maininnasta, että ensiksi mainittu on nauhoitettu Siemens kassumankalla. Oli käsittämätöntä miten sen aikaiset sisäänrakennetut mikrofonit kykenivät tallentamaan niin hyvin varsin kovaakin möykkää.
Mainos päättyy
Toki ykköslevykin on toimiva, hyvin soitettu ja tekee kunniaa vanhalle soundimaailmalle ja materiaalille. Kuitenkin, varmasti osittain nostalgisista syistä, arvostan alkuperäisiä nauhoja enemmän. Ymmärrän tosin muusikon näkökulmasta tämän uudelleennauhoittamisen relevanttiuden ja sen, että artistit haluavat tuoda materiaalilleen kunniallisen lopullisen muodon. Tähän olisivat kuitenkin pystyneet myös alkuperäiset nauhat, kaikessa karuudessaankin. Innokkaimmille faneille löytynee myös puhdetyötä yhdistää alkuperäiset kappaleet uusiin, hieman modifioituihin nimikkeisiin. Yhteys on toki auditiivisesti selkeä. Tämä julkaisu pitää sisällään oleellisen palan suomalaisen death metallin historiaa ja suosittelen sen hankkimista kaikille alan harrastajille.
9/10
Kappalelista:
CD 1: Recomposition
1. I Breathe Death
2. Necrolatry (Risen from the Grave)
3. Mouth-to-Mouth Vomiting
4. …Life…Hearse…Mould
5. Wonderful Worms
6. Rotting Under Goregeous Autumn Colors
7. Shit-Blistering
8. Romantic Regurgitation of Excrements
9. Maggot Infested Corpse
CD 2:
Demo I:
1. A Writhing Mass of Flesh-Eating Maggots
2. Necropsy (Buried but Resurrected)
3. Dismembered and Devoured
Demo II:
4. Carunculae Under Skin
5. Palpation of the Dissected
Demo III:
6. Life Among Tears and Clouds
7. In Gorgeous Autumn Colors
8. Wonderful World
Rehearsal ’90:
9. Born in a Casket
10. Cadaver’s Vomit
11. Gastrointestinal Haemorrhage
12. Putrified Corpses
13. Ready to Die
Live ’91:
14. Snorting Bile
15. Your Bones Around My Neck
16. Entangled in Entrails
17. Stiff Swollen and Blue
18. Forever…Rotting
19. Ready to Die
20. Hacked into Pieces
https://soundcloud.com/svart-records/festerday-maggot-infested-corpse
Kirjoittanut: Tuukka Franck
Mainos päättyy