Festivaaliennakko: Tuska Open Air 2016
Tuska Open Air 2016 on kattauksineen ehdottomasti vuoden paras. Niin moni legendaarinen must see -listani yhtyeistä tulee ruksattua viikonlopun aikana, että olo on jopa hieman huolestunut. Ehkä tämä kaikki onkin vain unta, ja passini haettua heräänkin vuoteestani valmiina aloittamaan ylä-asteen. Vaan jos ei kuitenkaan.
Suomen vanhin ja jossain välissä itseään myös Pohjoismaiden suurimpana metallifestivaalina mainostanut Tuska on panostanut tänä vuonna selvästi ajan hermolla oleviin yhtyeisiin. Useimmilta esiintyjiltä löytyy taskusta uusi levy joko tältä tai viime vuodelta, tai vähinääkin uusi julkaisu on työn alla. Mahtuu mukaan myös muutama vanha konkarikin, klassikoista puhumattakaan.
Sen verran paljon esiintyjiä festivaali on kahminut, etten luonnollisesti voi tai ehdi niitä kaikkia nähdä. Tällä kertaa siis keskityn kommentoimaan vain niitä yhtyeitä, jotka aion käydä katsomassa. Erityismaininnat lyhyine kommentteineen löytyvät ennakon lopusta.
Mainos päättyy
PERJANTAI 1.7.
14.00-14.50: Cattle Decapitation (Radio Rock Main Stage)
Mainos päättyy
– Festari starttaa viime vuoden tiukimman dödislevyn julkaisseella Cattle Decapitationilla. Nipistäkää, pakko tän on oikeasti olla unta.
Yhtye on nostanut itsensä kahden uusimman levynsä avulla genrensä huipulle, ja laadun perusteella ei sieltä ole ihan heti tippumassakaan. Ihmiskunnan rappiotilan erinäisien muotojen taontaa toivoisi näkevän myöhemmin myös oman keikan mittaisesti. On se misantropia sitten hauskaa.
14.55-15.40: Delain (Helsinki Stage)/15.15-15.45: Whorion (Inferno Stage)
– Ihmisvihan jälkeen on vuorossa ensimmäinen niistä kahdesta päällekkäisyydestä. Onneksi kyseessä ei ole elämän ja kuoleman päätös. Ensimmäisen keikkansa Suomessa heittävä, mutta parhaillaankin vain keskinkertaisen diskografian omaava Delain joutuu todennäköisesti taipumaan viime vuoden yllättäjän, Whorionin, edellä, mutta aikataulut antavat myöden vilkaista biisin tai kaksi hollantilaisten repertuaarista. ”The Gathering” säästetään luultavimmin keikan loppuun, mutta sen menetyksen kanssa voi elää. Suurempana huolena on kunnon kestäminen Cattle Decapitation murjonnan jälkeen.
15.45-16.50: Swallow The Sun plays Songs From The North I (Radio Rock Main Stage)
Mainos päättyy
– Nyt kun telttalava on tehnyt odotetun paluun, mitä vittua eniten siitä hyötyvä yhtye tekee päälavalla? Swallow The Sun olisi hyvin voinut vaihtaa seuraavan Helsinki Stagen bändin kanssa paikkoja. Valitus kuitenkin sikseen, sitä on jo tarpeeksi esiintyvän bändin musiikissa. Melankolian, itkuvirisien ja epätoivon mestarit loihtivat uusimman kolmeen osana julkaistun mestariteoksen alusta loppuun, levy kerrallaan, Tuska Open Airin aikana. Vaikka pääsen näkemään keikoista vain tämän ensimmäisen, kiitos sunnuntain päällekkäisyyden koko festarin odotetuimman yhtyeen kanssa ja huonon tuurin kakkoslevyn keikan arvonnan kanssa, nostan silti hattua. Helvetin kova ja varmasti odotettu veto yhtyeeltä. Eikä nämä spesiaalit albumikeikat tähän lopu, mutta niistä lisää myöhemmin…
16.50-17.50: Cain’s Offering (Helsinki Stage)
– Cain’s Offeringin esiintymistä livenä on kuolattu jo hyvä tovi. Nyt, vuosien odotuksen jälkeen, tähdet osuivat kohdilleen, ja tämä power metallin superkokoonpano astelee Helsinki Stagen lavalle. Yhtyeen viimevuotinen levy ”Stormcrow” olisi kuulunut omalle listalleni vuoden parhaista levyistä puhuttaessa, mutta käsiin saanti kestikin odotettua kauemmin. Levy on täyttä kultaa alusta loppuun – ja tämä vielä kaverilta, joka ei liiemmin power metallista perusta eikä voi sietää Timo Kotipellon laulua. Cain’s Offeringissa Startovariuksen nokkamies on jättänyt maneerinsa kuitenkin syrjään, ja tuloksena on selkäpiitä karmivan komeita suorituksia.
Mainos päättyy
17.50-18.50: Lordi (Radio Rock Main Stage)
– Euroviisuleimansa jälkeen unholaan kotimaassaan jäänyt Lordi lyö jalkaansa kotimaankeikkojen ovenväliin oikein kunnolla. Hittilevy ”The Arockalypsen” julkaisukiertueen uudelleenlämmittely on yhtyeen ensimmäinen isompi esiintyminen kotimaassaan sitten… umm… ”The Arockalypsen” julkaisukiertueen. Kyynisyys sikseen, tämä on tiukka kamaa. Lordin kuunteluni on jäänyt yksittäisten biisien tasolle, mutta ”The Arockalypse” ja sitä edeltäneet levyt ovat yhä taottuna ala-aste ikäisen ”Lordi-fanin” alitajuntaan. Onhan se varmasti aikas päräyttävää kuulla ”Hard Rock Hallelujah” livenä.
18.50-19.50: Kvelertak (Helsinki Stage)
– Tuskan tarjoama must see -listan tyhjennys jatkuu. Seuraavan vuorossa kuluvan vuoden yhdestä kovimmasta levystä vastaava Kvelertak. Norjalaisuuden peruselementit, kylmyys ja synkkyys, nivotaan nerokkaasti yhteen paikkojenhajotuspunkin ja räävittömän perusrockin kanssa. Eivät muut tällaista kamaa osaa kokata, eikä varmaan kannata yrittääkään. Toivotaan vaan, etteivät jalat anna periksi.
19.50-20.50: Testament (Radio Rock Main Stage)
– Kolmas kerta eikä väsytä! Testament on kovaa vauhtia kohoamassa eniten näkemäkseni ulkomaiseksi yhtyeeksi. Paskemminkin voisi olla. Viime Nummen kahden klassikon läpikäyminen ei ollut ihan niin päätä räjäyttävä kokemus kuin olin odottanut, mutta jatkoi silti yhtyeelle tuttua ja loistavasti istuvaa rennonvarmaa ryskettä. Tätä siis jälleen luvassa Tuskassa. Toivon mukaan yhtye malttaa myös antaa maistiaisia tulevasta levystään.
20.55-21.55: Behemoth (Helsinki Stage)
– Päivän ja festarien viimeinen levyn ympärille koottu keikka. Tuskassa 2012 sivuutin Behemothin lähes täysin, koska tuolloin kiinnostus oli kyseisen päivän päättäjässä, Sabatonissa. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, Behemoth saa kunnian päättää omasta puolestani Tuskan perjantain. Yhtyeen viimeisin levytys, oikeaoppisesti nimetty ”The Satanist”, käydään biisi biisiltä läpi. Ei valittamista, onhan kyseessä yhtyeen paras levytys heti mielestäni klassikkoarvon ansaitsevan ”Demigodin” jälkeen. Varsinkin levyn päätöspaisuttelu ”O Father, O Satan, O Sun!” on sen verran jylhä luomus, että parempaa päätöstä Tuskan avauspäivälle ei voi kuvitellakaan.
22.00-00.00: Avantasia (Radio Rock Main Stage)
– Vaan, ei ne bileet lopu vaikka itse festaroinnin päivän osalta lopetankin! Nimittäin teille power metallin ystäville on oikein kunnolla kulttikamaa luvassa. Avantasia on vihdoin saatu Suomeen, nauttikaa. Itselleni Sammetin äänen toimivuusprosentti on sen verran alhainen, että suuntaan intrestini festarialueen murkinatarjontaan ja homman seuraamiseen kauempaa, keikkaa katsomaan suutavia seuralaisiani odotellessa. Tuleepahan ainakin todistetuksi pidennyt soittoajan toimivuus ja ihasteltua yhtyeen livekarismaa.
LAUANTAI 2.7.
13.45-14.15: Brymir (Radio Rock Main Stage) / 14.00-14.25: Fuck-Ushima (Inferno Stage)
– Perjantaista poiketen lauantai tarjoaa jopa jonkinmoisia hengähdystaukoja. Starttina toimii lavahypintä päälavan ja sisätiloissa olevan Inferno stagen väliä.
Brymirin näin legendaarisessa Myötätuulirockissa 2011, ja laadukasta Ensiferumin palvontaa sisältänyt debyyttilevy on käväissyt yllättävän useinkin soittimessa. Kakkoslevy antoi odottaa itseään, mutta kuten useasti läpiloopanneena voi todeta, hyvää kannatti odottaa. Yhtye on vetänyt niin kaahauksen kuin sinfoniatkin kaakkoon ja hyvin pelittää.
Kotikaupungin alakulttuurista ponnistava sludgepartio Fuck-Ushima melskaa sisälavalla hetken Brymirin aloittelun jälkeen, ja setin loppupuoli ainakin täytyy käydä vilkaisemassa. Sen verran paljon hyvää kuullut yhtyeen livekunnosta ja vakuuttunut diskografian laadusta. Ahdistus lähtee hevarista pittaamalla.
14.55-15.55: Primordial (Radio Rock Main Stage)
– Puolen tunnin levähdystauon jälkeen jatkuu Tuskan lauantai synkistelyn merkeissä. Kelttihengen voimalla massiviisia biisejään ilmoille saattaa Primordial, jonka takia matka vei ensimmäisille SteelFesteilleni 2014. Silloin en pettynyt ja tuskin petyn nytkään. Yhtyeen uusin julkaisu ”Where Greater Men Have Fallen” vaati sulattelua, mutta on auennut ajan kuluessa yhtyeen tiukimpien julkaisujen joukkoon. Minä olisin nähnyt Primordialin mieluiten telttalavalla, mutta kun tätä herkkua vihdoin saa lisää, on lopulta aivan yksi ja sama, missä sen musagasmin saa kokea. Rooma liekkiehin ja menoksi!
16.40-17.40: Turmion kätilöt (Radio Rock Main Stage)
– Kätilöt jäi välistä viime viikonlopun Nummirockissa aikataulumuutosteni takia. Taukojen kanssa paljon anteliaampi lauantai varmistaa sen, että näin ei käy toiste. Hieman sitä sai odottaa, mutta industrialin tarpeeni tämän kesän kohdalta tyydyttyy siis vihdoinkin. Ensimmäinen kerta myös kun näen Turmion Kätilöt näin isolla lavalla. Meriittejä ja osaamista lavan hallintaan yhtyeellä on, joten huolet hittoon ja persettä vatkaamaan.
17.40-18.25: Omnium Gatherum (Helsinki Stage)
– Pelkosen palvonta jatkuu viikon tauonkin jälkeen. Nummessa kuulin itse ensi kerran yhtyeen uusimman levyn biisejä livenä, ja esimerkiksi kyseisen levyn avauskappale ”The Pit” istui ”Egon” ja ”Sonic Signin” veroisten keikkahittien sekaan ongelmitta. Myös eeppisemmät paisuttelut toimivat, joten innollahan tämän kokee uudestaan. Niskarakas, älä petä!
20.25-21.25: Anthrax (Radio Rock Main Stage)
– Tuskan bookkaja tiesi hyvin: yksi thrashlegenda ei riitä. Tarvitaan kaksi. Anthrax oli syy parinvuoden takaisin yhden päivän pistokäyntiin Tuskassa. Yhtyeen uusin levy oli kelpo paluu levytyskantaan, mutta minä menen katsomaan Anthraxia klassikkomateriaalin vuoksi. Viime kerralla yhtye paukutti legendabiisiä legendabiisin perään, mutta tällä kertaa seassa pyörii uusimmankin levyn biisejä. ”For All Kings” pitää sisällään onneksi myös muutaman helmen, joita kehtaa livenä odottaa.
21.25-22.25: Stam1na (Helsinki Stage)
– Jälleen yksi uhri Nummen aikataulumuutoksilleni, ja se ainut yhtye, jonka kohdalla kirpaisi jättää lauantai välistä. Nyt Tuskassa ja vielä pari viikkoa eteenpäin Tammerfestissä onneksi uudet mahdollisuudet kokea kotimaan paras liveyhtye.
22.30-00.00: Ghost (Radio Rock Main Stage)
– Kauan siinä meni, mutta Ghost onnistui viime vuonna julkaistulla kolmannella täyspitkällään vakuuttamaan minutkin yhtyeen potentiaalista. ”Meliora” oli kulminaatio kaikista niistä asioita, joita Ghost huhujen mukana olisi jo aiemmilla levyillä ollut. Yhtyeen spektaakkelimaisista esiintymistä olen tähän asti kuullut vain ”isojen pikien” kertomaa, mutta kiitos Tuskan tappo-line upin pääsen vihdoin todistamaan yhtyeen koko komeudessaan. nemA!
SUNNUNTAI 3.7.
15.30-16.30: Hatebreed (Radio Rock Main Stage)
– Sunnuntaina laatu korvaa määrään. Neljä tuntia, neljä yhtyettä. Homman starttaa Hatebreed, jonka keikka viimeiseksi jääneessä vuoden 2012 Sauna Open Airissa oli helposti koko kyseisen kesän kohokohtia. Laulaja Jamey Jastalta saatu hikinauha on kulkenut mukana keikalta keikalle ja nyt on vuorossa tapaaminen entisen omistajan kanssa. Hatebreedin tuorein julkaisu ”The Concreate Confessional” jatkoi yhtyeen tasavahvojen levyjen sarjaa ja esitteli jälleen kavalkaadin varmoja pittihittejä ja veljellisiä yhteislauluja. Vihaista musiikkia vaikeille ajoille.
16.30-17.30: Diablo (Helsinki Stage)
– Diablon viikonlopun Nummirock-keikka tuntuu yhä niskassa. Jahka tästä jomotuksesta on päästy, otetaan homma uudestaan. Settilista oli täydellinen ja lavakarisma kympissä. Tätä lisää, perkele!
17.35-18.35: Gojira (Radio Rock Main Stage)
– Diablon jälkeen vuorossa heti Ajattaran Nummirock-keikan jälkeen kesän odotetuin keikka. Kun älle jää muuan sapattiorkesteri, on kupissa kansan kielellä ”aikas tiukkaa kakkaa”. Gojira on kiilunut must see -listani kärjessä aina vuoden 2012 ”L’Enfant Sauvagesta”, joka mullisti oman musiikillisen maailmankatsomukseni. Vuosi odotusten jälkeen julkaistu ”Magma” iskee hyytävän lähelle noita samoja tuntemuksia, ja saattaa hyvinkin nousta ajan kanssa ”L’Enfant Sauvagen” rinnalle. Lisätään tähän vielä ne useat tunnit, kun olen vieroitusoireitani hoitanut yhtyeen live-videoiden avulla, ja valmiina on resepti luonnonläheiseen musiikilliseen jälleensyntymään. Eli toisin sanoen: niskaan sattuu ja huutoa kurkku suorana!
18.40-19.40: Katatonia (Helsinki Stage)
– Tuska 2016 päättyy haikeissa tunnelmissa, eikä vähiten omalla kohdallani viimeiseksi jäävän esiintyjän takia. Katatonian tänä vuonna julkaistu ”The Fall of Hearts” on yhä sulateltavana, mutta yhtyeen tuoreemman progesoundin(kin) ystävänä uskon alta paljastuvan kelpo levytyksen, jonka biisien livepotentiaali on jo vahvasti näkyvillä. Aiemmilla kerroilla hieman kädenlämpöisen olon jättänyt yhtye lienee elementissään teltan uumenissa, ja olen valmis unohtamaan menneet. Puhtaalta pöydältä kohti kaunista loppua.
