Finntroll – Blodsvept

Humppapeikkojen edellinen levytys on vuoden 2010 ”Nifelvind”, joten olikin jo aika  saada uutta kuunneltavaa. Ennen levyä julkaistu nimikkokappale ”Blodsvept” ja livenä soitettu ”När Jätter Marschera” lupailevat hyvää, mutta en uskalla levyä kuitenkaan hehkuttaa pelkästään niiden perusteella, joten mennäänpä itse asiaan.

Mordminnen” alkaa menevällä riffittelyllä, mutta meno laantuu hiukan hyvän alun jälkeen ja kappale tuntuu silloin tällöin melko yhdentekevältä ja tylsältä, mutta on siinä silti hyvät puolensa. Varovaisen alun jälkeen ”Rösets Kung” nostaa rimaa hieman korkeammalle menevillä melodioillaan ja Finntrollilta harvemmin kuulluilla akustisilla osilla, joissa kuullaan myös puhdasta laulua. ”Skövlarens Död” laskee tempoa alemmas riman silti pysyessä ylhäällä. Uhkaavan intron jälkeen kuullaan jälleen puhdasta laulua ja piinaavaa soitantaa hetken aikaa, kunnes jyräävä kitarariffi potkaisee oven sisään. Vähän puolivälin jälkeen astuvat esiin piriset melodiat, joita bändiltä on opittu odottamaan.

”Skogsdotter” on taas leivottu haikeasta sankarimelodiasta ja leikittelevistä kitarariffeistä yleisönhuudatuksella höystettynä. Seuraava kappale ”Häxbrygd” on perinteistä Finntrollia ja tuo jossain määrin mieleen ”Under Bergens Rot” -kappaleen yhtyeen edelliseltä levyltä. Biisin loppupuolella kuullaan myös tuulahduksia, jotka tuovat hetkeksi mieleen norjalaisen Kvelertakin. ”Två Ormar” on kaikessa hölmöydessään mukavasti humppaava ja hieman leikittelevämpi kappale, joka tarjoilee pientä vaihtelua levyn edellisiin kappaleisiin. Nimihirviö ”Fanskapsfylld” jatkaa edellisen kappaleen linjoilla nostaen tempoa hieman korkeammalle.

Midvinterdraken” hiipii aluksi pelottavasti kuin aamuinen krapula ja lähtiessään käyntiin vie kuuntelijan hieman eeppisempiin ja raaempiin tunnelmiin. Kauniin outron jälkeen kappale vaihtuu ”Blodsveptiin”, joka alkaa pelottavalla peikonkarjunnalla; kappale erottuukin joukosta säkeistöjensä brutaaliudella ja vähämelodisuudella. Säkeistöjen välissä toki kuullaan vähän perinteisempää Finntrollia. Sekaan mahtuu myös eeppisen rauhallinen osio, josta tulee vahvasti mieleen säveltäjä Trollhornin toinen yhtye Moonsorrow. Toiseksi viimeinen kappale ”Ett Folk Förbannat” edustaa levyn parhaimmistoa todella tarttuvilla melodioillaan, jotka yhdistetään sopivaan raskauteen. Tämä laittaa pään väkisinkin nyökkäämään. Viimeinen kappale ”När Jätter Marschera” jatkaa edellisen viisun tunnelmissa toimien vielä paremmin ja ollen näin mahdollisesti levyn paras kappale.

Lukemani perusteella ”Blodsvept” jakaa mielipiteet rajulla kädellä. Osan mielestä levy lähentelee mestariteosta, kun taas osa olisi valmis heittämään ämpärillisen paskaa yhtyeen päälle. Itse olen sitä mieltä, että Finntroll on jälleen tehnyt levyllisen täysin omanlaistaan folk metallia, jota kuuntelee mielellään, mutta levy ei kuitenkaan yllä ”Jaktens Tidin” tai ”Nattföddin” tasolle. Tämä levy ei varmasti maistu kaikille, itselleni se alkoi aueta toisella kuuntelukerralla. On myös ihmisiä, joita bändin musiikki ei tule koskaan miellyttämään vaikkapa liian lapsellisena, naurettavana tai liian ruotsinkielisenä. Se ei kuitenkaan haittaa meitä, joille peikkojen musiikki kelpaa. ”Blodsvept” on siis varsin menevä levy, vaikkakin uskon, että yhtyeellä riittäisi panokset vielä parempaan.

8/10

Kappalelista:
01. Blodsvept
02. Ett Folk Förbannat
03. När Jättar Marschera
04. Mordminnen
05. Rösets Kung
06. Skövlarens Död
07. Skogsdotter
08. Häxbrygd
09. Två Ormar
10. Fanskapsfylld
11. Midvinterdraken

http://www.facebook.com/officialfinntroll?ref=ts

Kirjoittanut: Jyri Kinnari

Kommentoi julkaisua