Finntroll

Kotimainen folk metallia soittava Finntroll julkaisi odotetun järjestyksessään kuudennen albuminsa nimeltä ”Blodsvept” 22. maaliskuuta Century Media Recordsin kautta. Kaaoszine tavoitti sähköpostitse yhtyeen kosketinsoittaja Aleksi Virran, joka valotti meille hieman yhtyeen uuden albumin taustoja sekä tulevaisuuden suunnitelmia.

Morjensta. Kuinkas vuosi 2013 on otettu vastaan Finntrollin leirissä?

Aleksi: Moro, levyn julkaisua ja keikkoja odotellessa, kiitos kysymästä! Uusien ja vanhojen biisien treenaus keikkakuntoon on kuulunut myös ohjelmaan.

Teiltä ilmestyi maaliskuun 22. päivä järjestyksessään kuudes albumi, joka on saanut nimekseen ”Blodsvept” ja jonka julkaisijana toimii Century Media Records. Voisitko näin aluksi hieman kertoa meille itse levyn teosta sekä sen nauhoituksista. Onko teille jo tullut tutuksi jokin tietty kaava, jolla uusia kappaleita työstätte, vai yritättekö te tahallaan aina rikkoa tuota ”kaavaa” tekemällä asioita eri tavalla kuin aikaisemmin?

Aleksi: Biisit pyritään tekemään mahdollisimman valmiiksi ennen äänitysten alkamista. Suurin ero ”Blosveptin” ja esimerkiksi ”Nifelvindin” välillä oli se, että biisejä työstettiin osaksi koko porukan voimin treenikämpällä tällä kierroksella. Muuten biisintekoprosessi seurasi hyväksi havaittua kaavaa, eli biisit syntyivät pääosin Trollhornin kynästä, minkä jälkeen niitä kypsyteltiin hiljalleen isommissa ja pienemmissä porukoissa, treenikämpällä ja demostudiossa. Kun demoversiot biiseistä olivat valmiita, Jan Jämsén (Katla) kirjoitti niihin sanat.

Studioreissu olikin sitten jotain aivan muuta. Koko studioaikana ei kulunut päivääkään, ettei olisi ollut jotain ongelmia kamojen ja aikataulujen kanssa. Suuremmista mainittakoon se, että pienen varmuuskopiointiepisodin jälkeen kaikki levyn kitarat hävisivät yhtä biisiä lukuunottamatta kokonaan. Epäonnistuneen pelastusyrityksen jälkeen kitarat äänitettiin loppujen lopuksi uudelleen. Muutamia 16-tuntisia päiviä myöhemmin levy saatiin onneksi kuitenkin äänitettyä ja miksattua kolme tuntia ennen studioajan päättymistä – sopivasti paria tuntia ennen Trollhornin lapsen syntymää! Toki helpompiakin hetkiä oli, esimerkiksi Finntrollille tyypillinen ”kaiken siistin” etsiminen kosketinsoittimien soundipankeista ja niiden äänittäminen biiseihin jäi itsellä taas kerran päälimmäisenä mieleen. Kaiken kaikkiaan tämä oli vaikein studiosessio koskaan kaikille bändin jäsenille.

Mistä nimi ”Blodsvept” albumille? Mistä olet ammentanut ideoita kappaleiden sanoituksiin tällä kertaa?

Aleksi: Koko levy on syntynyt saman konseptin pohjalta. Konsepteja heiteltiin levyn sävellysvaiheessa ilmaan turkkilais-westernistä jääkauteen, kunnes se muovautui levyntekoprosessin kuluessa nykyisekseen. Ja perinteisesti nimi valittiin sanojen seassa olevasta yhdestä sanasta, joka mielestämme sopi levyn nimeksi.

Albumin jokaisesta kappaleesta on myös tehty maalaus kitaristi Samuli ”Skrymer” Ponsimaan toimesta. Onko tarkoituksena kaupata teokset myöhemmin vai tulevatko ne vain mukaan levyn kansilehteen? Mistä idea maalauksiin alun perin tuli?

Aleksi: Idea tuli Ponsimaalta itseltään. Hän halusi maalata jokaisen kappaleen sanoihin liittyvän erillisen maalauksen nimenomaan levynkansia varten. Ehkä ne myydään sopivaan hintaan joskus J

Myös albumin kansitaide on Samulin käsialaa. Mitä albumin kannella oikein halutaan viestittää ja mikä siinä on ideana? Miten kansitaide heijastaa mielestäsi itse albumia?

Aleksi: Ajatuksena levynkansissa on juurikin se, että jokaista kappaletta vastaa maalaus. Mielestäni tämän levyn kansitaiteen toteutus ideansa pohjalta on onnistunut loistavasti. Maalaukset, kansien suunnittelu, kappaleiden sanat ja musiikki täydentävät toisiaan hyvin. Jätän tulkinnan kansia katsoville itselleen. Kannattaa lukea sanat samalla.

Mitä voit kertoa meille levyn kappaleista? Jos vertaat levyä musiikillisesti vaikkapa edelliseen ”Nifelvind”- albumiin, niin mitä itse näet albumeiden suurimpana eroavaisuutena?

Aleksi: ”Blodsvept” on yksinkertaisesti biiseiltään paljon suoraviivaisempi levy kuin ”Nifelvind”. Soundimaailmasta ja sovituksista kertoo paljon se, että ”Blodsveptillä” on noin puolet äänitettyjen raitojen määrästä verrattuna ”Nifelvindiin”; lisäksi molemmilla levyillä on omat elementtinsä, joita ei ole käytetty toisella. Yhtenä esimerkkinä ”Blodsveptilla” on käytetty big band -torvia, kun taas ”Nifelvindillä” aasialaisia lyömäsoittimia (jos ne nyt olivat oikeasti varsinaisia lyömäsoittimia). ”Blodsveptilla” on vähemmän tavaraa kuin ”Nifelvindillä”, mutta se on sitäkin parempaa. Myös kappaleiden tekoon lähdettiin tällä kertaa ajatuksella, että niiden piti olla yksinkertaisempia kuin ”Nifelvindillä”.

Välillä bändejä haukutaan siitä, että he eivät uudistu, ja välillä taas kehutaan, kuinka on pysytty samassa kaavassa kuin aikaisemmilla tuotoksilla. Mitä mieltä itse olet tuosta? Koetko jokaisen Finntrollin albumin olleen looginen jatkumo edelliselle albumille?

Aleksi: Kaikkien bändien osalta uudistuminen ja muutos eivät ole missään nimessä edes tarkoituksenmukaisia. Jos vaikka Motörhead tekisi nyt folk metal -levyn, lopputulos herättäisi varmasti tunteita suuntaan jos toiseenkin. Toisaalta kaikkien bändien levyillä on yleensä aina jotakin uutta, vaikka uudistuminen ei olisikaan mitenkään radikaalia. Kaikkia ei voi miellyttää, toisille muutokset ovat liikaa ja toisille ne eivät riitä.

Finntrollin levyjen osalta jatkumo on mielestäni kohtuullisen selkeä, mutta ei välttämättä aina kovin tarkoituksellinen. Logiikalla on mielestäni hyvin vähän tekemistä Finntrollin levyjen jatkumon kanssa. Minkäänlaista sensuuria uusien ideoiden ja niiden käyttämisen suhteen meillä ei ole. Vanhat levyt eivät missään tapauksessa ainakaan rajoita tekemisiämme.

Musiikin lataamisesta on tullut aika lailla arkipäivää, ja tuntuu, että levyt on yhä helpommin saatavilla verkossa ilmaiseksi jopa pelkkänä zippipakettina. Miten itse näet musiikin tulevaisuuden? Uskotko, että levyjä vielä myydään 10 vuoden päästä vai onko musiikki silloin jo pelkästään digitaalista?

Aleksi: On helvetin sääli, jos kaikki musiikki on pelkästään digitaalista kymmenen vuoden päästä. Omasta mielestäni levynkannet ovat tärkeä osa mitä tahansa levyä, ja niiden hiplaaminen kuuluu asiaan, kun levyjä kuuntelee. Ja mitä siihen musiikin maksullisuuteen tulee, muusikko syö ihan mielellään purkkihernekeittoa parempia aikoja odotellessa pidemmänkin aikaa, mutta levyntekorahakirstujen päällä istuvat eivät hetkeäkään. Fakta lienee levyttävien bändien osalta tulevaisuudessakin se, että rahallisesti kannattamaton julkaisu ei välttämättä päädy edes sinne, mistä sen ilmaiseksi saa, saati sitten levykauppoihin, oli formaatti mikä hyvänsä. Jonkinlainen suurempi muutos levybisneksessä olisi ehdottomasti paikallaan, mutta sitä odotellessa ostakaa ainakin ne lempibändinne levyt!

Kesällä järjestetään jälleen kerran suuri määrä festareita täällä kotimaassa. Mitkä ovat omia suosikkejasi ja missä voimme Finntrollin livenä tämän kesän aikana nähdä?

Aleksi: Finntrollin perinteinen festarikesä vietetään yleensä Saksassa. Suomessa meidät voi nähdä tänä vuonna festareiden osalta Sauna Open Airissa ja Ilosaarirockissa. Oma suosikkini kotimaisista festareista on Tuska. Tuskaan liittyy paljon muistoja vuosien varrelta, ja sieltä pääsee helposti kotiin vaikka suihkuun, jos ei muuta.

Nykypäivänä pelit tuntuvat olevan varsin hyvä alusta musiikin promoamiseen. Jos saisit laittaa jonkin kappaleen teidän uudelta ”Blodsvept”-albumiltanne johonkin peliin, minkä pelin valitsisit ja minkä kappaleen haluaisit peliin liitettävän? Miksi?

Aleksi: Varmaan joku Singstar-osasto toimisi meidän osalta parhaiten. Haluaisin nähdä jonkun laulavan kotonaan ihan mitä tahansa levyn biiseistä sentyyppisessä pelissä. ”Skogsdotter” toimisi takaa-ajobanjoineen hyvin jossain vanhemmassa autopelissä.

Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea tulevaisuuteen. Haluatko vielä lopuksi sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille?

Aleksi: Tulkaa kaikki Nosturiin 3.5. kuuntelemaan, miltä uudet (ja vanhat) biisit kuulostavat livenä!