Arvostelussa on vuorossa vuonna 2010 perustetun kouvolalaisen hiacerock –yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto sitten kokoonpanon vakiintumisen. Vaikka jo genreluokituskin saa arvuuttelemaan, liekö tätä tarkoituskaan ottaa turhan vakavasti, niin menee jo.

Ensimmäisestä biisistä lähtien jää vaivaamaan etenkin naislaulajan epävireiset laulusuoritukset, verrattain väkinäisine säröefekteineen ja kehno englannin ääntämys yhdistettynä naiiveihin lyriikoihin. Mitä pidemmälle levyllä edetään, sitä vakuuttuneempi olen ensivaikutelman paikkansapitävyydestä.  Levyn ehdottomasti kamalimmaksi viritykseksi valikoituu jonkin asteista rockballadimeininkiä hapuileva “I am Morpheus”, jossa edellä mainitut epäkohdat tuntuvat kulminoituvan. Viimeinen biisi “Power Steering” antaa hetkellisesti toivoa paremmasta, kun – hieman puskista – mieslaulaja avaa suunsa. Voisin jopa suoda hänelle tämän mahdollisuuden useamminkin. Biiseistä yleisesti sen verran, että tuntuvat ikään kuin lipuvan tasaisena massana korvien ohi vailla mitään, mikä herättäisi mielenkiintoni. Huomaan keskittymiseni herpaantuvan useammin kuin kerran tai kaksi.

Herää myös kokolailla perustavaa laatua oleva kysymys: mikä on kohderyhmä? Erinäisistä elämän eliksiireistä juopuneet juntit, joille on herttaisen yhdentekevää, mitä heille soittaa, kunhan sitä rumpua lyödään kovaa, kitarat on yhdellätoista ja säröä paljon? Ja kuinkahan monta tällaista yhtyettä pieneen Hiaceen mahtuu?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

3/10

Kappalelista:

1. Super Steel 773
2. Tinman
3. I, Hollow
4. God – Human – Satan
5. I am Morpheus
6. Heaven’s Wrath
7. Black Desert
8. That Feeling
9. Power Steering

Kirjoittanut: Atte Pohjonen