In Flames, Papa Roach, Wovenwar & While She Sleeps @ Helsingin Jäähalli 4.11.2014
Muutaman muun ruotsalaisen ihmeen lisäksi paikkansa maahamme juurruttanut In Flames ei todennäköisesti enää aiheuta täällä vieraillessaan keskuudessamme varsinaista yllättyneisyyttä. Tällä kertaa hanat avasikin pitkälti yhtyeen mukanaan kuskaama seuralaisrepertuaari, niin hyvässä kuin pahassakin.
Ilta alkoi Jäähallilla jo kuudelta, ja brittiläinen metalcore-yhtye While She Sleeps yritti kaikkensa sulattaakseen umpijäässä lavaa tuijottavan ihmisläjän, joka puoli seitsemäksi oli paikalle ehtinyt. Lyhyt soittolista koostui monista tunnetuimmista biiseistä, mutta keikkapaikka näytti kaikesta huolimatta Suomessa suurempaa läpimurtoaan toistaiseksi odottavalle lupaukselle liian suurelta estradilta. Klubikeikallisen verran täältäkin kysyntää todennäköisesti löytyisi, joten ei muuta kuin sellaista odottelemaan.
Kakkosena potentiaaliaan lavalla vilautti uusvanha, niinikään metalcoren puolesta liputtava Wovenwar. Jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle lienee selvää, että eräskin As I Lay Dyingin koomaan taannoin kajauttanut tapahtumasarja jätti jälkeensä pienen ryhmän soittotaitoisia jätkiä laulajanmentävällä aukolla. Shane Blay aukkoon, ja Wovenwar sai alkunsa. Vertailukykyinen tämä kombo ei keskenään kuitenkaan ole, joten pohdinnat sikseen. Bändin aikaisempi kokemus käy kyllä soiton edetessä ilmi, mutta Blay kuulostaa ajoittain siltä, että soundcheck jäi tällä kertaa suorittamatta. Saattoipa kevyt hapuilu johtua myös alimiehityksestä, sillä toinen kitaristi Phil Sgrosso palasi hieman ennen esiintymistään kotiinsa perhesyistä. Mikäli siis bändi olisi ollut entuudestaan täysin tuntematon, ei se olisi tällä esityksellä saanut minua täysin puolelleen vakuutettua.
Mainos päättyy
Odotusten mukaisesti enemmän silmäpareja luokseen vetänyt, tiistain toinen päätähtikuvio Papa Roach kiinnitettiin illalle vasta huomattavasti muita myöhemmin. Parikymmentä vuotta kasassa ollut yhtye painaa lavalla kuin parikymppisen kuuluukin, polttavalla energialla ja intohimolla. ”Getting Away With Murder” toimi hyvänä alkupalana yleisön vasta paikalle saapuneelle puoliskolle. Perään räsähti vuosituhannen vaihteen ”Infest”-albumilta tuttu ”Between Angels and Insects”, jonka sanoja pienikokoinen Jacoby Shaddix yritti jatkuvasti vaatia ”ei tää oo mikään karaoke” -mieliseksi osoittautuneelta päämereltään. Tammikuussa julkaistavalta ”F.E.A.R” -albumiltakin saatiin esimakua nimikkobiisi ”Face Everything And Risen” myötä, ja parin old school -hetken jälkeinen uutuus näkyi selkeästi täysin uutena energiana lavankin puolella. Papa Roach ylsi kohdallani karismansa kera kaikenkaikkiaan yhdeksi tämänvuotisista keikkakohokohdista.
Kalifornialaisnelikko ei suinkaan jättänyt kaikessa loistossaan varjoonsa itse In Flamesia, jonka puolitoistatuntinen setti koostui tällä kertaa suurimmaksi osaksi kahden uusimman julkaisun tarjonnasta. Tänä syksynä julkaistu ”Siren Charms” jakoi vahvoja mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin, mutta kylläpä niitä lippuja saatiin silti jäähallin verran tälläkin kertaa myytyä.
Heti alkuunsa huomio kiinnittyi Anders Fridénin lähes virheettömään vokaaliseen antiin, joka kesti puhtaasti aina viimeiseen minuuttiin saakka. Alkupuolella keulahahmon suusta pääsi muutakin kaunista, kun jengiä kehotettiin älypuhelintensa näyttöjen sijaan keskittymään itse keikasta nauttimiseen. ”Joku sen kuitenkin nauhoittaa”, totesi Anders ja tarjosi yhdelle onnekkaalle tähtihetkiä ”Only For The Weakin” lavalta käsin kuvaamisen parissa.
Mainos päättyy
Valomiesten työ pääsee täysiin oikeuksiinsa tietysti silloin, kun esiintymispaikka antaa sille oman tukensa. Spottivaloissa kylpevä ihmismassa sai nauttia kunnon hittisateesta, eikä setistä mahdollisesti puuttuvia palasia jaksanut moni harmitella. Punaista lakanaa järjestysmiesten edessä kuvainnollisesti heiluttanut bändi jakeli yleisölle toimintaohjeita, ja ihan mukavastihan niitä surffareitakin siellä näytti lopulta painelevan.
Paketti kääreeseen ”Take This Lifen” voimin, ja ensi kesän Tuskaa odottelemaan. In Flames on edelleen nimensä veroinen vuosi toisensa jälkeen.
Raportti: Vilma Ala-Koukkari
Valokuvat: Markus Helander