Muun muassa HIM:n ja Amorphiksen entisistä jäsenistä koostuva Flat Earth julkaisi loppuvuodesta debyyttinsä. Kuten arvata saattaa eivät miekkoset ole tehneet mitään turhan päiväistä albumia vaan asiallisen raskasta ja synkkää rokkia.

Mikko Lindströmin, Gas Lipstickin, Niclas Etelävuoren ja Anttoni Pikkaraisen muodostama Flat Earth toi esikoisalbumillaan kuultavaksi rokkia yhdentoista kappaleen verran. Tyylinsä puolesta levy ei kulje Amorphiksen eikä HIM:n tallaamia polkuja, vaan se menee omia reittejään. Esimerkiksi ”Cyanidessa” kuultava reipas melodia sisältää aavistuksen power metal -vivahteita, joita tuskin odottaisi kuulevan kummankaan edellä mainitun yhtyeen levyillä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Myönnän, että ajatukseni karkasivat albumia kuunnellessani muutaman kerran HIM:n suuntaan. Niin kävi ensimmäisen kerran ”Blame”-kappaleen kohdalla, jonka alussa kuullaan HIM:lle tyypillistä vaikeroivaa melodiaa. Toisen kerran ajatukseni suuntautuivat kyseiseen yhtyeeseen ”Limelightin” kohdalla, kun Pikkaraisen vaikeroivasta tulkinnasta löytyi Ville Valon kanssa samanlaista hengenheimolaisuutta. Nuo huomiot ja mielleyhtymät ovat joka tapauksessa pieniä, eikä niiden perusteella tarvitse huolestua kopioimisesta.

Flat Earth on saanut aikaan esikoisalbumin, josta löytyy melankoliaa, synkkyyttä, hienoisesti tarttuvuutta sekä hienoja riffejä ja kitarasooloja. ”None For One” on kuin hyvin kypsynyt viski, jota pitää makustella. Vaikka albumilla ovat hallitsevassa asemassa Pikkaraisen persoonallinen ääni sekä melankolisuus, on Flat Earth onnistunut luomaan albumille vaihtelevuutta. ”Subhumanissa” on korvamadon potentiaalia, ”Given Timessa” on vastaavasti kauniin tunnelmoinnin ainesta, ja ”The Glow:ssa” noustaan euforiaan kappaleen lentoisan melodian puolesta. ”Freedoomissa” (huom! Kappale ei ole nimeltään ”freedom”) synkistellään ja ”Bluntissa” pulahdetaan kaihoisuuden valtamereen.

Kokonaisuudessaan ”None For One” on hyvä albumi. Levyllä on selkeä punainen lanka, jota se kulkee määrätietoisesti. Albumin kappaleet loihtivat esiin monenlaisia tunnelmia, mutta jäin tällä kertaa kaipaamaan oikein kunnon aggressiivista kappaletta. Flat Earthin debyytti on kuitenkin varma valinta rock-musiikin ystäville, joten jos tunnistat itsesi sellaiseksi ja tartut levyyn, tuskin petyt.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

7½/10

Kappalelista:

1. Subhuman
2. Blame
3. Given Time
4. Cyanide
5. None For One
6. The Glow
7. Noble Swine
8. Limelight
9. Freedoom
10. Blunt
11. Kill My God

Flat Earth Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy