Florian Greyn ”Ritus” on kiehtova goottirock-albumi

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 26.4.2018

Florian Grey antaa kuuntelijoille syleiltäväksi tummanpuhuvaa, melankolissävytteistä goottirockia, jossa vokalisti Florian Greyn ääni on vahvasti keskiössä. Eikä se ole ihme, sen verran karismaattinen ja pehmeä baritonin ääni on. Paikoitellen saksalainen aksentti kuultaa läpi, kuten ”Bereftin” kohdalla, mutta pääsääntöisesti vokalisti onnistuu häivyttämään sen. Myös pirteästi soivat kosketinsoittimet ovat merkittävässä osassa Florian Greyn soundia, josta hyvän käsityksen saa esimerkiksi ”Until We Go Down” ja ”Growing Colder” -kappaleiden kautta.

Albumin sanoitukset liikkuvat pääosin joko rakkauden, sydänsurujen tai angstisuuden välimaastoissa. Angstisuus ei kuitenkaan ole ylitsepursuavaa tai kohdistettu muuta maailmaa kohtaan, vaan on enemmän päänsisäistä taistelua. Sydänsurujen tuottamaa tuskaa tuovat esiin ”Growing Colder” ja ”Relief”, mutta ”Blood In A Shell” -kappaleen kohdalla katkeruus pistää parhaiten esiin. Huolimatta rakkauden ympärille kietoutuneista sanoituksista ja pirteistä kosketinsoitinosuuksista, Florian Grey on onnistunut luomaa levylle myös groovia ja rosoisuutta: ”Bluecifer”, ”Relief” ja ”Blood In A Shell” vahvistavat tämän väitteen.

”Ritus” vaatii aikansa, etenkin jos et satu olemaan goottirockin ylin ystävä. Levylle kannattaa kuitenkin antaa aikaa ja kypsytellä kuulemaansa, sillä Florian Greyn uusi levy on yllättävän tasokas ja monipuolinen. Albumilta löytyy paljon tunnelmoitavaa, mutta myös ponnekkuutta. ”Ritus” on tasaisen hyvä kokonaisuus, jolta nousee muutama kappale ylitse muiden. Erityismaininnan ansaitsee kevyt ”A Cold Days Night”, jossa Greyn ääni kasvaa vuoren kokoiseksi ja yhtyeen tuottama äänimaisema on samaan aikaan sekä juhlallinen että melankolinen. Florian Greyn tuleva albumi on onnistunut, eikä se tunnu paljastavan kaikkea kerralla, vaan raottaa itseään kerta toisensa jälkeen enemmän ja enemmän.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen