Flow Festival kokosi yhteen musa- ja muotidiggareita monen sukupolven edestä

Perjantai 8.8.

Suvilahti keikka-alueena meinaisi minulle normaalisti Tuska-festareita ja synkkää menoa. Tällä kertaa eksyimme kuitenkin Suvilahteen Flow Festivaaleille, josta synkkyys oli kaukana, ja ironiset viikset loistivat kirkkaasti festarikansan naamalla. Ensimmäisenä päivänä festarialueelle sisäänastuessa huomasi heti, mikä oli pelin nimi. Gen Z oli tullut katsomaan muun muassa Charli xcx:ää, sunnuntain pääesiintyjää, ja sen näki jo kaukaa festarikävijöiden habituksesta.

En ole hetkeen nähnyt niin paljon stringejä korviin asti vedettynä, mutta party girl/brat- ja Y2K-estetiikka on tehnyt (valitettavasti) paluun sekä Charli xcx:n kaltaisten artistien että kokonaisen Z-sukupolven ansiosta. En tykännyt siitä 20-25 vuotta sitten, enkä oikein välitä siitä nytkään. Mikä viikonlopussa oli myös erilaista, oli se, että olisin normaalisti paikalla valokuvaajana, mutta tällä kertaa astuinkin pitkästä aikaa kirjurin rooliin. Bear with me…

Aloitimme perjantai-illan rennosti ranskalaisen AIR-musiikkiduon soitannalla päälavalla. Ohjelmassa oli yhtyeen legendaarisen, vuonna 1998 julkaistun ”Moon Safari” -debyyttialbumin soitto kokonaisuudessaan. Keski-ikä yleisössä oli odotettua korkeampi. Soitanta oli omaan makuuni sopivan sensuellia ja kokeellista.

Siirryimmekin pian jo Front Yardille reivaamaan Joy Orbisonin tahtiin. DJ tanssitti iloista festarikansaa konttien keskellä, ja tunnelma oli erittäin kutkuttava, ja musiikki sai allekirjoittaneenkin tanssimaan erittäin mieluusti.

Reivien jälkeen jatkettiin Silver Arenalle, jossa jo legendaarinen Black Star -duo (Yasiin Bey & Talib Kweli) tarjoili nälkäiselle yleisölle ysäri-vaihtoehtoräppiä. Se ei kuitenkaan lähtenyt livenä oikein käyntiin ja tuntui, että papat olivat jo hieman väsähtäneet. Keskittyminen ei kestänyt kauan, joten siirryimme pikkuhiljaa kohti päälavaa, jossa pääesiintyjän oli määrä aloittaa.

Perjantain pääesiintyjänä toimi lumoava FKA Twigs, joka olikin ansaitusti pääesiintyjän paikalla. Jos lähtisin vertaamaan häntä johonkin muuhun artistiin, sanoisin, että FKA on kuin moderni brittiversio Björkistä. Olin aivan lyöty jo ensimmäisistä minuuteista alkaen, kun päälavan valtasi FKA:n lisäksi liuta taustatanssijoita. Esitys oli kuin yksi suuri installaatio mustavalkoisine isoine screeneineen ja herkkine tanssikoreografioineen. FKA Twigsin lavapreesensin pystyi aistimaan toiseen päähän Suvilahtea, ja artistin lumoavan heleän äänen ja asenteikkaan esiintymisen välillä oli täydellinen kontrasti. Esitystä oli todellinen ilo seurata, ja olin todella positiivisesti yllättynyt.

Emme saaneet tanhuamisesta vielä alkuillasta tarpeeksi, joten vietimme loppuillan Silver Arenalla, jossa irlantilainen DJ-duo Bicep piti meidät liikkeessä. Bicep kruunasi täydellisesti ensimmäisen festaripäivän trance- ja breakbeat-mätöllä ja laser-valoshow’lla.

Lauantai 9.8.

Kakkospäivä startattiin railakkaasti Silver Arenalla kotimaisen Ruusut-yhtyeen parissa. Bändi saapui lavalle raikuvien aplodien saattelemana, ja raskas bassojytke täytti koko teltan. Disco Ensemblesta tutun vokalisti Miikka Koiviston huutovokaalit ja Pintandwefall-yhtyeessä vaikuttaneen Ringa Mannerin hempeä melankolinen laulu toivat upeaa kontrastia elektroniseen taustamusiikkiin. Olen törmännyt bändiin alun perin Flow’ssa vuonna 2023, ja sen live-esiintyminen on jäänyt erittäin hyvin mieleen. Tuntuu, että sen musiikin kuuntelu pelkästä suoratoistopalvelusta ei anna oikeuksia kokoonpanon luovaan nerokkuuteen.

Päälavalla aloitteli ruotsalainen Veronica Maggio, jonka miellän sellaiseksi ”the Flow-artistiksi”. Toki Flow on kuuluisa myös kokeellisesta musiikista, mutta Maggio on sellaista hyväntuulista popia, jota on helppo kuunnella ja heilua sen tahdissa yleisön mukana auringonpaisteessa. Musiikki vei ajatukset kesäiselle roadtripille tyttöporukassa.

Siirryimme kohti Black Tentiä, jossa kotimainen Oranssi Pazuzu nousisi pian lavalle. Se oli toki pakko käydä tsekkaamassa, kun kirjoitan Kaaoszinelle. Olen vain kuullut yhtyeestä aiemmin, enkä ole koskaan kuunnellut bändin musiikkia. Mutta sanotaanko, etten joutunut pettymään! Kuuntelen harvemmin progea tai doomia, mutta se toimii livenä. Rumpu- ja bassojytke osui luihin ja ytimiin ja oli kivaa vaihtelua Flow’n muuhun antiin. Teltta myös täyttyi muista musadiggareista, vaikka epäilin, ettei Flow-kansa löydä bändin pariin…

Brittiräppäri Little Simz oli todellinen päivän yllättäjä! Artisti esiintyi päälavalla kokonaisen livekokoonpanon kanssa, ja olisi mielestäni ansainnut pääesiintyjän pestin. Artisti ei ollut minulle aiemmin tuttu, mutta hän lähti heti soittolistalle. Räppärin esitykseen tuli livebändin kanssa mukavasti lisää rouheutta ja rokahtavaa menoa. Kappaleissa oli asennetta ja aitoa sanomaa. Little Simz tuntuu olevan todella monipuolinen artisti. Saimme esityksen aikana tanssia sydämemme kyllyydestä, kun grimen ja räpin lisäksi musiikkiin sekoittui muun muassa afrobeatia ja reggaeta.

Edellisen tanssin hytkeen ansiosta porukalle iski nälkä ja päätimme testata Bistro Ginan po-pupia, jossa soi taustalla italodisco, ja pöydät oli katettu pituussuuntaan kuten Italiassa konsanaan. Yhteisöllisyys oli taattu ja juttelimmekin vieressä olevien seurueiden kanssa. Ruoka oli myös erittäin hyvää, vaikka annokset olisivat hintaansa nähden saaneet olla hieman isompia. Se on ehkä Flow Festivaalin isoin ongelma: tarjontaa on mutta millä hinnalla? Ruokakojut ja alkoholi ovat nykypäivänä aivan järkyttävän hintaista. Lonkeroa havitellessa tuli viimeistään ikävä Tuskaa…

Lauantai-illan kruunasi nigerialainen Burna Boy, jota nuoriso selkeästi odotti päälavalle. Afrobeatin stara vastaanotettiin kirkuvien aplodien saattelemana, ja bileet alkoivat. Yleisö oli täynnä leveitä hymyjä ja tahdissa huojuvia liikkeitä. Burna Boyn ei tarvinnut pahemmin huudattaa yleisöä, sillä yleisö teki heti selväksi, ketä se on koko päivän odottanut. Tykkään afrobeat-artisteista noin yleisesti, mutta jotenkin Burna Boyn näkeminen Flow’ssa jo toistamiseen tökki. Kappaleet alkoivat puuroutua, kun kuunteli tarpeeksi pitkään. Ehkä olisin myös kaivannut jotain vähän menevämpää tähän aikaan illasta, kun alkoi jo väsyttää päivän festaroinnit. Tähän kohtaan olisi nimenomaan tarvittu Little Simzin kaltaista artistia.

Sunnuntai 10.8.2025

Sunnuntai alkoi todella tahmeasti, kun tallustin väsyneenä kohti festarialuetta. Ei tämä 35-vuotias enää jaksa kolmen päivän festareita niin kuin ennen. Aloitin päivän hakemalla kahvikupposen pressiteltasta ja tallustamalla Silver Arenalle ihmettelemään lapsimerta, joka ympäröi minut. Oli lapsisunnuntai, ja lapset sai tuoda viiteen asti ilmaiseksi festarialueelle.

Kun kahvit oli hörpitty, oli aika irlantilaisen Fontaines D.C.:n, joka tarjoili menevää indie rockia särökitaroineen. Bändillä on selkeitä vaikutteita ysärin brittirock-skenestä, ja mieleen tulikin moderni versio Blur-, Oasis– ja Radiohead-yhtyeistä. Sitä oli viihdyttävä seurata pidemmänkin aikaa, ja laulajan tamburiini oli hyvä lisä, joka villitsi yleisön kaiken melankolian keskellä.

Siirryimme pikkuhiljaa päälavalle, jossa brittiläisen Lola Youngin oli määrä aloittaa settinsä. Odotin ehdottomasti eniten kovasti hypetettyä artistia, enkä joutunut pettymään. 24-vuotiaan Youngin karisma oli käsinkosketeltavaa kaukaiselta jättilavaltakin. Tunnelma oli kohdillaan, kun raspiääninen kultakurkku esitti listahittejä toisen perään auringon laskiessa. Young huokuu asennetta, ironiaa ja saa äänellään allekirjoittaneen käsikarvatkin pystyyn. Kappaleet tulevat livebändin kanssa myös ihan eri tavalla esiin.

Viimeiseksi mutta myös hieman vähäiseksi jäi sunnuntain ja koko viikonlopun päätähti Charli xcx, joka saapui lavalle yli 20 minuuttia myöhässä. Olen toki kuullut hänen isoimpia hittejä viimeisten 10 vuoden aikana, mutta en ihan ymmärrä hypeä artistin show’n ympärillä. Laulaja lähinnä pyöri lavalla pienissä pikkuhousuissaan, mitä joku kai voisi kutsua jopa tanssimiseksi. Minä en ollut vakuuttunut. Ärsytti myös, että biisi toisensa jälkeen käytettiin vain autotunea, eikä lavalla ollut edes taustatanssijoita tai DJ:tä. Esitys ei jotenkin tuntunut pääesiintyjän esitykseltä, eikä Charli mielestäni pystynyt yksin kantamaan koko show’ta. Tuli lähinnä mieleen, että hän oli jonkun DJ:n taustatanssijana/hypemaninä. Ehkä olin tässä vaiheessa jo niin väsynyt, että esityksessä ärsytti lähinnä kaikki, vaikka taustamusiikki toki toimi… Osa yleisöstä ympärillämme ei myöskään ollut kommenteista päätellen vakuuttunut esityksestä.

Alla kuvagalleria iloisista Flow-kävijöistä ja yleisestä festaritunnelmasta. Bongaatko itsesi kuvista?

Kuvat: Adriana Dobrin