Flow-tiloissa 2022 – Sunnuntaimessu sekä -disko

Flown sunnuntai jatkui samoissa merkeissä kuin edeltävätkin päivät, tosin festariväsymys alkoi painamaan ja äkkiä. Timo Lassyn ja Teppo Mäkysen soitanto on aina mukavaa seurattavaa, joten suuntasin jo alkupäivästä Balloon 360 -lavalle. Lava on kerännyt aiempina vuosina tunnelmaltaan kehuja, mutta tilan osalta myös risuja. Harmi siis, etten viikonlopun ainoaa lavalla todistamaani keikkaa jäänyt loppuun asti katsomaan, vaikka etenkin Mäkysen taiturointia on aina mukava seurata.

Pienellä telttalavalla pian aloittanut Donny Benét vaikutti pelkän kuvauksen pohjalta katsastamisen arvoiselta, enkä pettynyt lainkaan. Retroilevaa ja huumorilla höystettyä diskofunkia soittanut australialaismuusikko bändeineen toimi viimeisenä festaripäivänä kuin marjat hilloon. Jossain Flight of the Conchordsin ja Silk Sonicin rajamailla fiilistely nappasi, tosin helvetillisen kuuma teltassa tuli. Onko huonosti ilmastoidun telttalavan pakko olla mustasta kankaasta tehty?

King Gizzard & The Lizard Wizardin keikan peruuntuminen festareita edeltävällä viikolla harmitti, mutta onneksi tuuraamaan saatiin nopealla aikataululla juuri uuden levyn julkaissut Black Midi. Vuonna 2019 Sidewaysissa nähty brittibändi operoi jollain Talking Headsin ja King Crimsonin välimaastolla, ja on aiemman keikkansa jälkeen siirtynyt hiljalleen post punk -tunnelmista progempaan suuntaan. Red Arena ei selkeästi ollut rakennettu tämänlaista keikkaa varten, mutta hämytunnelma välittyi tarpeeksi hyvin ongelmista huolimatta. Etenkin toisen laulajan virkaa hoitava basisti Cameron Picton on kehittynyt huimasti muutaman vuoden aikana esiintyjänä ja saa paremmin tilaa itselleen laulajana.

Michael Kiwanukan toimittaessa mukavaa ja turvallista taustamusiikkia päätin napata hieman syötävää. Perinteisesti ylihinnoitellun festarisafka-annoksen jälkeen suuntasin takaisin Red Arenalle seuraamaan hetkeksi korona-aikana suosioon nousseen brittituottaja Fred Again…:in keikkaa. Pandemia-ajan fiilisten puinti musiikin välityksellä ei toki uusi asia ole, mutta Fred Gibsonin tapa yhdistellä ihmisten puheklippejä kappaleisiinsa tuo mukanaan jotain astetta henkilökohtaisempaa. Jouduin valitettavasti poistumaan puolivälin tienoilla seuraavaa keikkaa odottamaan, mutta toivon hartaasti näkeväni Gibsonin uudestaan Suomessa piakkoin.

Viikonlopun parhaan esiintyjän nimeäminen ei aiheuta kovin suuria tunnontuskia: olihan se odotettavissa, että Nick Cave & The Bad Seeds nousisi huippusijalle. Kautta uransa intensiivisenä ja karismaattisena esiintyjänä tunnettu Cave kerää aina kehuja Suomeen saapuessaan, kuten nytkin – kehuja on sadellut taas suunnasta jos toisesta. Viimeksi Suomessa loppukesästä 2019 nähty australialaismuusikko julkaisi saman vuoden syksyllä huippukehut saaneen ”Ghosteen”-levyn, joten odotukset parin tunnin messua kohtaan olivat korkealla.

Kymmenisen minuuttia etuajassa ”Abattoir Blues / The Lyre of Orpheus”-levyn ”Get Ready for Love”-kappaleella käyntiin potkaistu parituntinen vaikutti ja herkistytti. Caven ja bändinsä tuotannon eri skaaloja puinut settilista ei kestostaan huolimatta puuduttanut tai tylsistyttänyt, antaen huomiota myös itse bändille. Etenkin Bad Seedsin tärkeimpiin jäseniin helposti nouseva Warren Ellis oli pitkine partoineen kuin lavalle eksynyt kulkuri kaikessa musiikille sopivuudessaan.

Pakollisten ”Red Right Hand”– ”The Mercy Seat”– ja ”Tupelo”-livetäkyjen ohella etenkin settilistan herkempi materiaali kosketti odotettua kovemmin. Caven pojan kuolemaa käsitelleet pari viimeistä levyä ovat esitelleet normaalisti enemmän uhkaavaa saarnaajaa muistuttavan herkkänä ja haavoittuvana. Keikan encoren päättänyt ”Ghosteen Speaks” oli haikea mutta kaunis, yleisöäkin aktivoinut hyvästely ja hieno päätös kauniille keikalle.

Näin Flow Festival saatiin myös osaltamme pakettiin. Ensimmäistä kertaa paikalla olleena en toki osaa verrata festivaalin järjestelyiden toimivuutta aiempaan, mutta ymmärrän aiempien vuosien soraäänet sekä kehun kohteet. Suvilahden tapahtumakenttä myllätään Mikko Leppilammen tapahtumakeskuksen tieltä pian, joten ensi kesän Flow on myös viimeinen alueella järjestettävä vastaava. Toivottavasti kritiikin kohteisiin saadaan loppuhuipennukseksi ratkaisuja, sillä 30 000 päivittäistä kävijää vaatii hyvät puitteet. Kaiken kaikkiaan lasken ensimmäisen kertani vuoden parhaisiin festarikokemuksiini, ja odotan innolla lisää!

Teksti: Thomas Frankton
Kuvat: Samuel Järvinen (Instagram)