Suhtautumiseni kerätään-lahjakkaita-muusikoita-bändiksi -superprojekteja kohtaan on aina ollut keskimäärin kyyninen. Eikä aivan syyttä, suurin osa moisten tuotosten materiaalista toki on taidokasta soittoa, mutta ah-niin-hengetöntä. Odotukseni Flying Colorsin samannimistä, 27. maaliskuuta julkaistavaa debyyttiä kohtaan oli siis varsin nuiva, kun kokoonpanossa vaikuttavat varsin nimekkäät pitkän linjan muusikot.

Valotan aluksi vähän taustaa, kun otaksun, ettei kyseessä oleva kokoonpano ole lukijoille välttämättä ennestään tuttu. Vastaavan tuottajan Bill Evansin ajatuksesta vuonna 2008 lähteneen projektin idea oli saada kasaan muusikoita ja tuottaja, joitten yhteispanos tuottaisi jotain erilaista. Niinpä Evans keräsi listan mielestään sopivista muusikoista: rumpuihin Mike Portnoy, bassoon Dave LaRue, koskettimiin Neal Morse, kitaraan Steve Morse ja vokaaleista vastaamaan Casey McPherson. Tuottajaksi valikoitui yli sata levyä uransa aikana tuottanut Peter Collins.

Kun bändi oli saatu kokoon, projekti kulminoitui tammikuussa 2011 yhdeksän päivän studiosessiointiin, jossa saatiin aikaan paitsi biisien sanoitukset ja sävellykset, myös luonnoksen omainen äänitys koko levystä. Osa näistä luonnostelmista on edelleen käytössä nyt julkaistavalla levyllä. Niin hullulta kuin moinen kuulostaakin, se mitä ilmeisimmin toimi. Levy nimittäin kuulostaa hyvältä jo ensihetkistä alkaen. Useimmiten proge-henkinen musiikki on allekirjoittaneesta tuntunut lähinnä tekotaiteelliselta. Kuitenkin Flying Colors onnistuu toimimaan erinomaisesti musiikillisesti. Soitto on monipuolista, jopa mutkikasta, kuulostamatta kuitenkaan turhanaikaiselta pätemiseltä.

Levy alkaa groovaavalla “Blue Ocean” -biisillä, jossa on kerta kaikkisen tarttuva bassoraita. Musiikki on rentoa, letkeää ja hyväntuulista kautta levyn. Kolmas kappale “Kayla” on taustatietojen mukaan kokoonpanon henkilökohtainen suosikki levyn yhdestätoista biisistä; allekirjoittaneen korvaan se kuitenkin kuulostaa kaikkein laskelmoiduimmalta levyn biisiltä. Se on helposti lähestyttävä balladi, vähän liiankin ilmeinen sinkkubiisi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Biisien lyriikoista suurin osa on perinteistä rakkauslaulelua, mutta jokin niissä koskettaa, joskin “Love Is What I’m Waiting For” menee siirappisuudessaan jo vähän kornin puolelle. Biisi itse asiassa jää koko levyllä muiden varjoon sekä lyriikaltaan että sävellykseltään. Useimmiten olisin sitä mieltä, että yksinkertainen on kaunista, mutta tämän kappaleen kohdalla tunnutaan menneen siitä, missä aitaa ei edes ole.

Esimerkiksi “The Stormissa” luonnonilmiöihin naamioitu tunteiden hirmumyrsky kiehtoo erilaisuudellaan, vertauskuvia käytetään lyriikoissa aivan liian vähän, joten tämä on sinänsä virkistävä poikkeus. Mielenkiintoiseksi biisin tekee sen positiivisuus ja toiveikkuus, vaikka ensivaikutelma myrskystä ei kovin valoisia kuvia luokaan.

“Everything Changes” ja “Better Than Walking Away” ovat kaihoisan melankolisia tarinoita muutoksesta ja luopumisesta, eivätkä liikutuksen kyyneleet jää kovin kauas. Tätä vaikutusta lisää vielä se, että molemmat biisit ovat soundiltaan mollivoittoisia balladeja. Biisien monipuolisuus suorastaan hämmästyttää, kun tarjolle tuodaan välillä balladia ja välillä funkia tai ihan suoraviivaista rokkia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levyn loppupuolelta löytyvä “All Falls Down” kuulostaa lähes Musen rokimmalta tuotannolta. Olo on kuin kotiin tulisi, kun sattumoisin Muse on niitä bändejä, jotka nyt vain lähtökohtaisesti toimivat tilanteessa kuin tilanteessa. McPhersonin ääni vain ei aivan yllä Bellamyn korkeuksiin. Monipuolinen vokalisti McPherson on joka tapauksessa, kun variaatiota löytyy karhean matalasta varsin kirkkaaseenkin ääneen.

Viimeinen kappale “Infinite Fire” kestää huikeat 12 minuuttia, ja tuntuu kuin siinä olisi yhteen sulautettuna useampikin biisi. Kuitenkaan biisi, sen enempää kuin levykään, joka kestää tunnin, ei tunnu liian pitkältä vaan lähinnä miellyttävältä. Variaatiota on niin paljon, ettei missään vaiheessa ehdi kyllästyä, eihän ajan kulumista ehdi edes huomata, kun musiikillinen sametti hyväilee korvia.

9 / 10

Kappalelista:
1. Blue Ocean
2. Shoulda Coulda Woulda
3. Love Is What I’m Waiting For
4. The Storm
5. Kayla
6. Forever In A Daze
7. Everything Changes
8. Better Than Walking
9. All Falls Down
10. Fool In My Heart
11. Infinite Fire
http://flyingcolorsmusic.com/

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy