Flying Colors – Second Nature

on tuottaja Bill Evansin visio yhtyeestä, joka tekee tämän päivän musiikkia vanhanaikaisella otteella ja hienostuneesti. Näkemyksen toteuttamista varten mukaan kutsuttiin progressiivisen rockin jättiläiset ja veteraanit Steve Morse, Mike Portnoy, Neal Morse ja Dave LaRue sekä märkäkorvaisempi Casey McPherson (yhtyeen pop-elementti). Tuottaja Peter Collinsin avulla valmistui debyyttilevy, jolla saatiin aikaiseksi jotain raikasta, erilaista ja jopa rasvatonta verrattuna tekijöidensä aiempaan tuotantoon. Tämä on levy-yhtiön tiedotteen propagandaa ja myönnän, että en ole tutustunut debyyttilevyyn. Yhtyeen perustamisesta ja suuntaviivoista voisi todeta sen verran, että toimintamalli on kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna perinteinen. Suomessa tuottajalähtöinen lähestymistapa ei olisi tullut kuuloonkaan vielä 1990-luvulla. Toki tässäkin asiassa ollaan keskellä muutosten tuulia.

”Second Naturella” tuottajan tehtävät on hoitanut orkesteri omatoimisesti. Päällimmäiseksi tunteeksi ilman aiempaa tuttavuutta jää, että läskin määrä on lisääntynyt lopputuloksen ollessa tekijöidensä ilmiömäistä virtuositeettia alleviivaava. Tuskin edelliselläkään kerralla on kynttilää pidetty vakan alla, mutta nyt ilmoille tulvii soitannollista taidonnäytettä mitään säästelemättä, laadusta toki tinkien.

Second Nature on tekijöidensä näköinen levy. Progressiivisuus on muodoltaan tekijöidensä historiasta tuttua, kevyempänä versiona tosin. Vastavoimana toimiva pop on sekoitus ELOn tyylistä retroilua ja nykytrendejä. ”Mask Machine pilkkaa vähäisintäkin omaperäisyyttä ollen silkkaa Musea laulajan fraseeraamisesta lähtien. ”Open Your Eyes” ja kolmiosainen ”Cosmic Symphony” onnistuvat paremmin ollen eeppisiä teoksia ja ammentaen estoitta kaikista yhtyeeseen liittyvistä alkulähteistä. Levy etenee ja loppuu vailla punaista lankaa. Kaikki sävellystaitoiset osanottajat ovat ilmeisesti vaatineet omien aikaansaannoksiensa läpi pääsyä lopulliselle levylle. ”Second Nature” ei olekaan kokonaisuus vaan kokoelma biisejä, joissa korostuu moninkertainen kaksijakoisuus.

Flying Colors on edelleen ilmava ja raikas. Bändin koukeroinen AOR on kuitenkin sen verran hajutonta ja väritöntä, että levyn hehkuttaminen olisi törkeää valehtelemista. Massiivisilla tuotantoratkaisuilla, soitannollisilla kikkailuilla muulla tilpehöörillä yritetään peitellä biisimateriaalin köyhyyttä. On surullista, että särmättömäksi hiottu ”Second Nature” on rajusti vähemmän kuin osiensa summa. Ja sama koskee Flying Colorsia yhtyeenä. Kovien tekijöiden kemiat eivät kohtaa toivotulla tavalla ja lopputuloksena on keskinkertaista huttua. Mielestäni alussa mainituissa tavoitteissa on epäonnistuttu ankarasti. Antakaa Bill Evansille potkut. Irtisanokaa joku. Aloittakaa ainakin YT-neuvottelut.

5/10

Kappalelista:
Open Your Eyes
Mask Machine
Bombs Away
The Fury Of My Love
A Place In Your World
Lost Without You
One Love Forever
Peaceful Harbor
Cosmic Symphony

Flying Colors lentää Facebookissa

Kirjoittanut: Miikka Tuovinen

Kommentoi julkaisua