Flying Colors on superkokoonpano, joka ei ratsasta pelkästään nimellään vaan myös taidoillaan – arviossa yhtyeen ”Third Degree”

Flying Colorsin kokoonpano on eittämättä mielenkiintoinen: laulusta vastaa Casey McPherson, kitaran varressa on Steve Morse (Dixie Dregs, Steve Morse Band), bassoa soittaa Dave Larue (Dixie Dregs, Steve Morse Band), koskettimien ääressä on Neal Morse (Transatlantic) ja rumpujen takana istuu Dream Theaterista ja Transatlanticista tuttu Mike Portnoy. Kuten yhtyeen jäsenten taustoista voi huomata, on heistä monella yhteistyökokemusta jo ennen Flying Colorsia. Erikoiseksi yhtyeen tarinan tekee kuitenkin se, ettei Flying Colors syntynyt bändissä soittavien muusikoiden aloitteesta vaan tuottaja Bill Evansin ideasta. Evans halusi koota yhtyeen, jossa yhdistyisivät sekä monimutkainen musiikki että hyvä sävellystyö ja huumori, minkä lisäksi kappaleiden piti pysyä lyhyinä. Siinä onkin monta erikoista kriteeriä, joita vasten ”Third Degree” -albumia on kiinnostava kuunnella ja peilata.

Albumia kuunnellessa tulee hyvin pian selväksi, että kappaleiden lyhykäisyydestä on ainakin tällä levyllä joustettu. Tai sitten seitsemän- ja kymmenminuuttiset kappaleet ovat Evansin mittapuulla lyhyitä. Kappaleiden kestoihin ei kuitenkaan kannata takertua, sillä musiikkihan on pääasia. ”Third Degree” on alusta asti kiinnostava kuunteluelämys. ”The Loss Inside” edustaa albumin radioystävällisintä antia lyhyen kestonsa ja tarttuvien piirteidensä ansiosta. ”More” nostaa sen sijaan esiin instrumentaalisia osuuksia sekä Muselle ominaista soundia. Vastaavasti ”Candence” tuo esille Flying Colorsin sentimentaalisen ja harmonisen puolen yhteislauluosuuksien ja jousisoittimien avulla, minkä lisäksi ”Candence” on vielä yllättävän tarttuva juhlavine kertosäkeistöineen.

Mitä pidemmälle albumia kuuntelee, sitä harkitummaksi ja onnistuneemmaksi kokonaisuudeksi ”Third Degreen” hahmottaa. Sen ei pitäisi tulla oikeastaan edes yllätyksenä, kun yhtyeessä on raudanlujia musiikin ammattilaisia, vaikka yhtyeen sisäisellä kemialla onkin suuri merkitys albumista välittyvän tunnelman kannalta. Jos kemiaa ei ole, voi hyvistäkin muusikoista koostuva yhtye saada aikaan takkuilevan ja intohimottoman albumin. Flying Colorsin kohdalla voi kuitenkin kuulla, miten hyvin jäsenten välinen yhteistyö luistaa, minkä vuoksi ”Third Degreetä” on miellyttävä kuunnella.

”Third Degree” on onnistunut albumi. Levy kykenee puhuttelemaan mielenkiintoisilla kappaleillaan, joiden rakenteet antavat kuuntelijalle joka kuuntelulla uutta ihmeteltävää. Esimerkiksi albumin loppupuolella kuultava ”Geronimo” yllättää funkahtavalla soundillaan, ”You Are Not Alone” lohduttavalla tunnelmallaan, ja ”Crawl” olemalla progressiivisen rockin eepos. Flying Colorsin kolmas albumi liitelee vaivatta ja tylsistymättä eteenpäin. Lyhyesti sanottuna ”Third Degreestä” huokuu ihastuttavaa ammattimaisuutta, itsevarmuutta ja idearikkautta.

8½/10

Kappalelista:

  1. The Loss Inside
  2. More
  3. Cadence
  4. Guardian
  5. Last Train Home
  6. Geronimo
  7. You Are Not Alone
  8. Love Letter
  9. Crawl

Flying Colors Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua