FM64:n debyyttialbumi ”Savua” on tyylikkäintä ja laadukkainta kotimaista pop rockia pitkiin aikoihin

Kirjoittanut Samuel Järvinen - 1.6.2019

2010-luvulla kotimainen popmusiikki on ollut pienoisessa murroksessa. PMMP lopetti vuonna 2013, Vain Elämää -albumit myyvät enemmän kuin monien eturivin tähtien uudet julkaisut, Chisun tuore materiaali on enemmän Ruusut-tyylistä elektroa, ja rap-musiikki hallitsee nuorten soittolistoja. Kitaravetoinen popmusiikki on ottanut pienen askeleen taakse valtavirrasta, mutta se ei suinkaan ole kuollut. Olavi Uusivirran ja Happoradion kaltaisten suurta suosiota nauttivien pop rock -yhtyeiden lisäksi nuoret muusikot tekevät mielenkiintoista ja raikasta uutta musiikkia. Bändit kuten Dallas Kalevala, Musta Valo, Pulse, Ferry Is Closed, Pimeys, Mafia Honey, Femme Balba ja Hullu Ruusu pitävät kitaravetoista poppia hengissä ja tuoreena. Samaan ryhmään lukeutuu myös jyväskyläläis-tamperelainen FM64, joka on juuri julkaissut debyyttialbuminsa ”Savua”.

Vuonna 2014 perustettu kvintetti on julkaissut musiikkia viiden vuoden ajan melko harvakseltaan. Vuonna 2016 julkaistiin single ”Tarvitsen Sinua / Shampanjalasit”, jota seurasi vuonna 2017 singlet ”Laulu jota ei ikinä kuunnella” sekä ”Hymytyttö”. Mikään näistä kappaleista ei löydy bändin debyytiltä, mutta vuonna 2018 julkaistut kolme sinkkua ”Trampoliini”, ”Paska kesä” ja ”Jos tulisit mukaani” puolestaan löytyvät. Bändin tyylin kehitys on kuultavissa hyvin sen singlejulkaisujen perusteella. Viipyilevästä post-rock-vivahteisesta ensisinglestään yhtye siirtyi olaviuusivirtamaiseen ilmaisuun, jota seurasi kupliva ja poreileva poppi ”Trampoliinin” kohdalla. ”Paska kesä” puolestaan esitteli yhtyeen huippuunsa hiotun, Pimeyden mieleen tuovan indie rock -särmän, jota elektronisten vivahteiden maustama ”Jos tulisit mukaani” modernisoi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Savua” on koko tähänastisen matkan kulminoituminen niin estetiikassa kuin substanssissakin. Bändin kenkiin tuijotteleva tunnelmallinen rock on kehittynyt debyyttialbumille monivivahteiseksi ja hienostuneen tyylikkääksi popiksi, joka hakee vertaistaan. Avauskappale ”Savua” sopii monella tavalla avaamaan yhtyeen ensimmäisen täyspitkän sekä toimimaan sen nimikkokappaleena. Rumpali Elias Niemisen jousisovitukset ottavat aluksi aikansa laveeraten kanvaasin otolliseksi bändin melodioille ja tarttuville kertosäkeille, minkä jälkeen ne pääsevät kukkimaan vapaasti jalan alle käyvän kompin ympärillä. Kitaristi Terho Järventausta värittää pakettia tyylikkään hillityillä mutta vahvasti kaiutetuilla kitaralinjoillaan vaihtaen aina tarpeen tullen säröllä höystettyyn rokkaamiseen. Solistiduo Vilma Kivimäki ja Mikael Vihriälä laulavat yhteen saumattomasti ja tyylikkäästi täydentäen toistensa vokaaleja. Kaksikon suoritus on yhtä virtaviivaista ja karismaattista kuin Evalla + Manulla, eikä bändin melodiarikas ja räiskyvä pop ole siitä kaukana musiikillisestikaan.

Singlenä julkaistut ”Paska kesä” ja ”Trampoliini” ovat erittäin perusteltuja yksittäisiä lohkaisuja levyltä. Ensimmäisenä mainitun kappaleen vahvasti rullaava bassolinja ja simppeli mutta tanssitahtoa elävöittävä rumpukomppi ammentavat samanlaisesta orgaanisesta ja paisteisesta indiestä kuin vaikkapa aikaisemmin mainittu Pimeys. Bändin kekseliäisyys tulee esille usein pienissä hetkissä, kuten vaikkapa kertosäkeen valssista, joka menee vuoroin neljään ja kolmeen heijastellen kappaleen sanoituksia.”Trampoliini” on puolestaan levyn selvästi räiskyvin ja kuplivin tanssinumero. Envelope filterin tyylisellä efektillä maustettu basso yhdessä lehmänkellon kanssa saavat aikaan totaalista tuhoa tanssilattialla Mikael Vihriälän ottaessa vaihteeksi pääasiallisen solistin roolin säkeistöissä. Koko kappale on täynnä toinen toistaan tarttuvimpia koukkuja, mutta kruunun vienee kertosäkeen lopussa kuultava ilopillerimelodia, joka olisi hyvin kotonaan jossakin nostattavassa EDM-anthemissa.

Kun valo on mennyt” toimii hyvin bändin versiona illan viimeisestä tanssilattian täyttäjästä. Tarttuvasti tamppaava kappale suorastaan tihkuu vaikutteita sekä PMMP:lta että Ulra Bralta sen kertosäkeessä, jonka luonne lähentelee jo maniaa. Kappaleessa on hauska särötetty pesukonesample sekä sample radiosta, jotka kuitenkin kuullostavat hieman irrallisilta. Varsinkin, kun levyllä ei samanlaisia sampleja esiinny muualla. ”Jos tulisit mukaani” on levyn kenties modernein raita, joka ottaa aikansa punoessaan eteeristä ja kimaltelevaa äänimaailmaansa. Ambient-tyyliset värisevät syntetisaattorimatot laajentavat kuulokuvaa elektronisten rumpusamplejen pitäessä yllä bändille ominaista tanssittavaa selkärankaa. Vilma Kivimäen tulkinta on intiimiä, vaikka toivoisinkin hänen hieman kasvattavan paatoksellisuutta ja intensiteettiään viimeisen kertosäkeen myötä aina loppuun asti. Vokaalien dynamiikka ja tunteellisuus tuntuvat jäävän tietyn katon tai rajan alle, vaikka niiden toivoisi räjähtävän vielä lopussa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ei ilmeisesti riitä, että yhtye osaa tehdä tarttuvia ja erinomaisia pop-sävellyksiä, vaan sen lisäksi bändi hallitsee myös tyylikkäät ja monivivahteisemmatkin ilmaisut. Levyn toiseksi viimeinen kappale ”Sun ääni mun päässä” syttyy lumoavasti ja kutsuvasti. Tunnelma on lähes hypnoottinen, ja se onnistutaan pitämään loppuun asti. Noin kolmen minuutin kohdalla kappale kasvaa kohti hillitöntä crescendoa ja lähes orgastista Porcupine Tree -tyylistä revittelyä, kaikuvien kuorojen kieppuvaa karusellia ja elokuvamaisia jousisovituksia. Myrsky laantuu kohti riisutun yksinäistä pianoa, joka on raskaan harras mutta silti ilmavan harsoinen ”Kiviä”-päätöskappaleen kohdalla. Siinä kuuluu jotain syvää ja henkilökohtaista. Pienet kivet ovatkin kenties suuremman lohkareen muruja.

Vaikka kappaleet kuten ”Onnettomuuksia” ja ”Jano” tuntuvatkin jäävän hieman tasapaksuiksi välinumeroiksi ja hivenen monotonisen keskitempoisiksi turvasatamiksi, on ”Savua” mielettömän laadukas debyytti. On suorastaan rohkaisevaa tietää, että Suomessa tehdään näin hyvin rakennettua poppia. Kappaleet ovat tarttuvia, tanssittavia, koskettavia, innostavia ja inspiroivia niin huolella kultivoitujen sävellystensä kuin myös sanoitustensa puolesta, joissa yhdistyy henkilökohtaisuus ja arkinen runollisuus. Bändi ei ole mennyt sieltä, missä aita on matalin: pelkät ”Trampoliinin” ja ”Paskan kesän” kaltaiset yleisönvillitsijät olisivat monelle olleet jo tarpeeksi, mutta FM64 otti yhden askeleen eteenpäin ja lisäsi mukaan tyylikkäitä jousisovituksia, jotka eivät koskaan dominoi vaan jotka toimivat ominaissoundin laajentajana ja elegenttina lisänä läpi koko albumin.

Bändillä on selkeästi täysin omanlainen soundinsa, joka tuntuu ja kuulostaa raikkaalta. Bändin yhteiskemian kuulee ja aistii nuottien välistä tavalla, jota harvoin kuulee nykyisin artistien ollessa yhtyeiden sijaan pääasiallinen fokus modernissa popissa. Toivon, odotan ja uskon FM64:n olevan tulevaisuudessa kotimaisen popin eturintamasaa.

8/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
  1. Savua
  2. Paska kesä
  3. Onnettomuuksia
  4. Jano
  5. Jos tulisit mukaani
  6. Trampoliini
  7. Kun valo on mennyt
  8. Sun ääni mun päässä
  9. Kiviä

Kirjoittanut: Samuel Järvinen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat