Folk metalia torstaihin: Frosttiden uusi EP Kaaoszinen ensisoitossa
Kotimainen folk metal -yhtye Frosttide on toukokuun 18. päivä julkaisemassa itsenäisesti kaiken kaikkiaan viidestä kappaleesta koostuvaa uutta EP:tä nimeltä ”Decedents”. Alunperin kolmatta albumiaan työstäneen yhtyeen suunnitelmat muuttuivat matkan varrella, ja nyt kokonaisen albumin sijaan onkin vuorossa EP. ”Decedents” toimii kuin lämmittelynä tulevalle albumille biisien edustaessa eri ääripäitä Frosttide-mittapuulla. Bändi kertoi päätöksestä julkaista albumin sijaan EP seuraavasti:
”EP:n mittaiselle kokonaisuudelle emme halunneet rakentaa yhtenäistä tarinaa aiempien albumien tapaan, mutta emme myöskään halunneet luopua konseptilevyjen ideasta. Biisien alkaessa hahmottua melko laajalle kirjolle eri tyylistä paatoksellisuutta ja melankoliaa takaraivossa kyti ajatus, että teeman täytyy kuvailla mahdollisimman hyvin niin surua kuin iloa, helpotusta ja ahdistuneisuutta kuin myös valoa ja pimeyttä. Ajatuksen kypsyessä hiljalleen valikoitui teemaksi kuolema. Asia, jonka jokainen meistä kokee erilailla. Syitä asian erilailla kokemiseen on monia, ja jokaisella on oma tarinansa. Tästä inspiroituneena päätimme kirjoittaa jokaiselle EP:n biisille oman tarinansa jonkun tai jonkin kuolemasta. Jokainen kappale kuvaa erilaista tapaa kohdata kuolema. Kuten elävässä elämässäkin tarinoita on monia, mutta loppu on lopulta edessä kaikilla ja kaikella. Tässä siis ”Frosttiden” lyhykäinen versio sarjassa ”4 ways to die”.”
Bändi on kertonut EP:n kappaleista seuraavaa:
1. ”Ocean’s Peace”:
”Ensimmäinen raita toimii introna EP:lle. Tummanpuhuvan alkutunnelmoinnin jälkeen varsin eeppiseksi kasvava instrumentaali kuvailee hukkumisen tunnetta. Kuinka koitat pidätellä hengitystä samalla, kun vajoat kohti pohjaa. Viimeisten valonsäteiden vielä pilkottaessa pinnasta on pakko koittaa hengittää. Keuhkot täyttyvät vedestä ja valtava euforian tunne valtaa koko kehon. Samalla valon säteet heikkenevät kunnes on pimeää.”
2. ”Tranquility”:
”Intro ja avausbiisi kuuluvat käytännössä yhteen ja tässä kohtaa palaamme hieman ajassa taaksepäin.
Nopeatempoinen biisi maustettuna aimoannoksella melankolista tunnelmointia ja eeppisiä melodioita, jossa lyriikat kuvailevat päähenkilön ajatusmaailmaa hektisen, sotia ja taisteluja täynnä olleen elämän jälkeisenä aikana. Sitä sopeutumisen tuskaa ja hankaluutta löytää uusi tarkoitus elämälle.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen Mainos päättyyTuijottaessaan rantaveteen laineisiin hajoava peilikuva kuvastaa niitä pirstaileiksi menneitä ajatuksia päähenkilömme pään sisällä. Kuinka kaikki hajoaa palasiksi, kun millään ei ole enää merkitystä. Horisontti kaukana merellä alkaa houkutella rauhallaan.”
3. ”Carved Into Ice”:
”Erittäin kylmäksi ja paatokselliseksi nivoutunut kappale. Varmasti yksi raskaimmista ja mahtipontisimmista biiseistä ”Frosttiden” historiassa.
Myös singlenä lyriikkavideon kera julkaistu kappale jatkaa meriteemaa. Tällä kertaa joukkio sotureita on seilannut missiollaan kauas pohjoiseen. Tuulen tyyntyessä, lämpötilan ollessa pitkälti alle nollan, meren pinta alkaa antaa merkkejä jäätymisestä. Ja jäätyessään jumittaa aluksen paikoilleen, eikä pakotietä aavalla merellä tietenkään löydy. Kaikki tietävät, mitä tuleman pitää, jahka tuuli ennen pitkää taas yltyy. Tällä kertaa vielä vähän rajummin.
Toivon menettäneenä, tähtitaivasta tähyillen on elämästä päästettävä irti, kun mitään ei ole tehtävissä. Jäljelle jää vain lumimyrskyn luoma veistos runnoutuneesta laivasta jäätyneine miehistöineen.”
4. ”Final Hour”:
””Frosttiden’ historiassa ensimmäinen Felipen rustaama kappale. Omin sanoin kuvaten kyseessä on keskitempoinen biisi hieman yksinkertaisemmalla rakenteella muuhun EP:n materiaaliin verrattuna, minkä ansiosta pystyttiin sisällyttämään mukaan uusia elementtejä kuten naislaulua ja kanteletta säilyttäen kuitenkin murskaavat riffit sekä voimakkaan eeppinen ja melodinen tunnelma. Kaiketi yksi erilaisimmista kappaleista ”Frosttiden” diskografiassa.
Lyriikat kertovat, miten pakkomielteisesti elämän tarkoituksen etsiminen voi johtaa oman elinympäristön saastumiseen, itsetuhoon ja eristäytymiseen lähimmäisistämme.
Joskus se, mitä etsimme, on lähempänä kuin osaamme kuvitellakaan. Jossain vaiheessa tajuamme ajan olevan käymässä vähiin, jolloin voi olla jo liian myöhäistä koittaa palata ajassa taaksepäin.”
5. ”Revenant”:
”Päätöskappaleessa esitellään hieman metallimpaa puolta ”Frosttidesta”. Melko suoraviivaiseen sahaukseen ja tuplabasarijytinään saadaan kuitenkin maustetta jälleen massiivisten kuorojen, orkestraatioiden ja melodioiden muodossa.
Lyriikkapuolella mennään jälleen kylmiin tunnelmiin, kun tarinan päähenkilönä toimii joukostaan kylmään, pimeään kaamosyöhön yksin vaeltamaan jätetty soturi. Jäätyessään kuoliaaksi, irrottautuessaan kaikesta menneestä, hahmo sulautuu yhteen jäähän ja lumeen. Kaikkeen siihen, mikä koitui hänen kohtalokseen. Syntyen aina uudelleen kylmän ja pimeän olomuodossa riivaamaan hänet hyljänneitä.
– Juho Patinen”