Folkahtavan melodeathin parhaimmistoa skotlantilaisittain – arvostelussa Stoneloren ”We Were Kings”
Tämä vuosi on osoittautunut skotlantilaiselle multi-instrumentalisti A.J.Blackettille varsin tuottoisaksi. Alkuvuodesta uuden musiikin feediini ilmestynyt, samaisen herran CASTLESMASH-projektin ensimmäinen ”Battle Mace” -EP vei kerralla jalat alta. Folkahtavilla ja paikoin jopa videopelimäisillä soundeilla väritetty rosoisen punkahtava black metal -albumi jaksaa ihastuttaa edelleen. Curta’n Wallista innoitusta hakeneen projektin jälkeen päästään kuitenkin syvälle vuorten sisään kääpiöiden tunneleihin Stoneloren ensimmäisen täysipitkän johdattamana.
”We Were Kings” on konseptialbumi, jolla käydään läpi muinaisen kääpiökansan nousu ja tuho. Levyn aloittava ”The Last of the Dwarfish Men” on suomalaisittain hyvin tutun kuuloista rymistelyä Ensiferumin ja Finntrollin hengessä. ”Death Awaits Those Down Below” jatkaa samalla linjalla. Mukaan on napattu vielä hyvin elävästi Children of Bodomin mieleen tuova lead-riffikin. Sen sijaan, että klassikoita olisi lähdetty surutta kopioimaan, kuulostaa Stonelore kuitenkin kautta linjan omalta itseltään.
”We Were Kingsin” voisi kappalemateriaalinsa osalta jakaa kolmeen osaan. Alun varsin sinivalkoisen kuoren alta, vuoren seuraavasta kerroksesta, alkaa löytyä enemmän skotlantilaisia säveliä ja sävyjä. Esimerkiksi ”Skogsgrottsråtta” ja varsinkin ”Goblin Stomp” tuovat läskillä skottiaksentilla sekä mukana laulettavalla kertosäkeellä elävästi mieleen vuorenalaiset, hämyiset kellaripubit.
Stoneloren miksaus ja soundit ovat yhden miehen projektiksi poikkeuksellisen laadukasta kuunneltavaa. Varsinkin A.J. Blackettin murinoita ja monipuolista laulantaa kuuntelee ilokseen. Soitinten kirjo on laaja ja kuvaa kääpiöiden maailmaa hyvin monelta kantilta. Iloinen humppa ja pirteä pillipiiparointi kuvaavat vuoren eloisampia aikoja mainiosti. Silti napakka ja murea metallinen ote pitää hyvin mielessä, että tarinan kääpiöt ovat silti raavaita karvaisia ukkoja, jotka raskaan työn ohella huvittelevat muun muassa tallomalla menninkäisten päitä paskaksi.
Tarina päättyy haikeisiin ja eeppisiin tunnelmiin valtakunnan rapistuessa kappaleparin ”We Were Kings” ja ”I Am The Land” myötä. Molemmat kappaleet nojaavat todella tutunkuuloisiin Ylämaiden melodioihin, joista allekirjoittaneella tulee mieleen ”Loch Lomondin” kaltaiset kansanklassikot. Varsinkin edellä mainitut kappaleet jäivät soittimeen kiinni arvosteluun tarkoitettujen läpikuuntelujen jälkeen.
Stoneloren ”We Were Kings” on nostalgiapitoinen kumarrus 2000-luvun alun parhaiden folkahtavien melodeath-levytysten suuntaan. Kun siihen yhdistetään skotlantilaiset perinnemelodiat ja Ylämaiden tunnelma, on se myös folk metalin tyylisuunta, jota olen tietämättäni kaivannut jo pidemmän aikaa. Jos Ensiferumin, Finntrollin tai Equilibriumin alkupään tuotanto on lähellä sydäntä, on Stonelore ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus.
