”For Pelkonen!” – Nummirock 2016 Festariennakko
Nummirock: Usealle hevarille niin kesän kuin vuodenkin kohokohta. Tapahtuma, jossa kaupunkien hektisyys ja baarien valomerkit vaihtuvat luonnonrauhaan, vaihtuvaan säähän ja ventovieraiden alkoholin kyllästämään anteliaisuuteen. Viime vuoden Nummirock oli ehdottomasti elämäni paras festarikokemus, joten odotukset tälle vuodelle ovat korkealla. Juhliihan festari kunnioitettavaa 30 vuoden merkkipaaluaan. Tätä juhlistava kattaus pitää sisällään sellaisenkin herkun kuin viimeisen viiden vuoden odotetuimman keikan. Ihan hyvää settiä siis.
Torstai 23.6.
18.00: Mörbid Vomit (Inferno Stage)
Mainos päättyy
– Mörbid Vomit onnistui levyrintaman lisäksi vakuuttamaan live-kunnollaan Toukokuussa Steelfestin lavalla. Biisit tuli tutulla runnonnalla, sillä samalla luiden katkonnalla, joka levyltä vakuutti. Tätähän ottaa mielellään lisää.
19.00: Blind Channel (Kaaoszine Stage)
– Kyselin itseltäni pari Nummirockkia taaksepäin, silloisen Wacken Metal -kilpailun neljää finalistia katsellessani: ”Mikä ihmeen Blind Channel?” Muutama vuosi ja erään blogipostauksen pronssisija myöhemmin ei tarvitse enää kysellä. Violent Pop tappaa koko ajan nousevalla tahdilla. Koti ja puutarha on jo valloitettu, seuraavana Kauhajoki.
20.00: Turmion kätilöt (Inferno Stage)
Mainos päättyy
– Tumion kätilöt on niitä harvoja live-yhtyeitä, joilta ei huonojen keikkojen teko tunnu onnistuvan. Itsellä ainakin on käynyt niinkin hyvä tuuri, että rapiat kymmenen kertaa on Kuopion perverssit koettu ja kertaakaan ei ole meno tuntunut väsyttämän. Tulipa sitä DVD-keikallakin käytyä edustamassa, orgastisissa tunnelmissa. Edellisestä Kätilöt keikasta on aikaa, ja riemukas kohtaaminen koetaankin siis Nummirockin Torstaissa. Toivon mukaan saan käsiini pullon jos toisen, yhtyeen juuri lanseeraamaa olutta ennen keikkaa.
21.00: Gloria Morti (Kaasozine Stage)
– Ennen festaria vain nimeä tuttu Gloria Morti julkaisi alkuvuodesta uusimman, ”Kuebiko” nimisen levynsä. Sen tahdissa on tullut vietettyä monet ilmablastbeast sessiot, ja mieluusti sitä niskaansakin menee retuuttamaan näinkin tasokkaan dödiksen tahdissa. Aiempikin tuotanto pitää ottaa kuunteluun.
22.00: Fleshgod Apocalypse (Inferno Stage)
– Festarin ensimmäisten nimien joukossa julkaistu kiinnitys, ja ensimmäinen innostuksen kylmänväreet iholle nostattanut. Yhtyeen uusin julkaisu, ”King”, ei ole mielestäni todellakaan ollut kaiken hypen ja suitsutuksen arvoinen, mutta ainahan voin kumartaa ja palvoa kakkoslätty ”Agonya”. Ensimmäinen kerta kun yhtye tulee livenä todistettua, ei sillä että mahdollisuuksia olisi juuri ollut, ja odotankin mielenkiinnolla miten sinffoniaelementit peittävät livenä. Tuleeko puuroa ja pihviä.
Mainos päättyy
23.15: Altaria (Kaaoszine Stage)
– Mustaa ylle. Altaria oli itse asiassa ensimmäisiä vastaan tulleita yhtyeitä hevin alettua nuorempana kiinnostaa. Kuuntelu jäi lopulta hyvin vähäiselle, mutta jos ei muusta, niin ainakin nostalgiasta on yhtyeen viimeinen keikka käytävä kokemassa.
00.15: Stratovarius (Inferno Stage)
– En pidä Stratovariuksesta. Yritys yritys jälkeen, eikä yhtye ole onnistunut vakuuttamaan. Legendastatus ja sillee, ymmärtäähän sen ja yhtyeen uraa osan ja ymmärrän kyllä kunnioittaa… Mutta ei tämä todellakaan ole minun juttuna. Kaljaa maksaan siis.
Mainos päättyy
01.30: Wolfheart (Kaaoszine Stage)
– Wolfheart on tullut todettua pariin otteeseen livenä ja valitettavasti todettua ettei samanlaista latausta saada aikaan kuin levyiltä. Levyt nyt ovat tuttua ja toimivaa Saukkosta. Before The Dawnin lopettaminen kirpaisi ja lujaa, ja vaikkei Wolfheart samalle tasolle ole päässytkään, oltiin ”Shadow Worldilla” lähellä. Tästä, suunta on luonnollisesti vain ylöspäin.
Lauantai 24.6.
13.00: Disclarity (Kaaoszine Stage)
Mainos päättyy
– Kuningas Alkoholi vapauttaa hovinsa puoliltapäiviltä takaisin rientoihin. Päivä starttaa kuitenkin sen verran kankealla ja varsinkin ääntämisenkin puolesta luokattomalta metalcoreräpellyksellä, että tasoittavat kiinnostaa tässä kohtaa varmasti huomattavasti enemmän. Sori pojat, hyvin se pitti varmasti pyörii ilman minuakin.
13.45: Omnium Gatherum (Inferno Stage)
– Loputtomiin asti laakereilla ei kuitenkaan sovi makoilla. OMG, lavalla soittaa pian OmG! Laulaja Jukka Pelkosta karismaattisemmat keulahahmot voi laskea yhden käden sormilla. Lisätään tähän vielä se, että alla on edellisen levyn suvannossa rämpimisen jälkeen yhtyeen kotimaisen metallimusiikin vientivalttien aallonharjalle palauttanut ”Grey Heavens” ja läsnäolopakko on varmaa. Viimeisen 5 vuoden aikana vain yhden yhtyeen Tampereen keikan missanneena, ja toisen Tampere Metal Meatingin jäädessä välistä, on takaisinmaksu suoritettava yhteislaulun ja niskanpiiskannan avulla. For Pelkonen!
14.45: Diablo (Green Main Stage)
– Voi minua hevaripaskaa! Diablo paluusta kuluu pian vuosi, ja tällä aikaa koettuja Diablo keikkoja on takana hälyttävät ja hävettävät nolla. Viime vuonna mehut ja muutkin nesteet oli sen verran loppu että tuli tehtyä raskas päätös lähteä ennen yhtyeen paluukeikkaa. Tampereen klubikeikat ja Sakara Tour tuli omien aikataulujen, ja klubikeikkojen osalta liian myöhäisen lipunhommauksen, takia missattua. Vahinko takaisiin siis vuosi myöhemmin, paluun pääkallopaikalla. Antakaa anteeksi Diablo!
15.45: Nuke Mutants (Kaaoszine Stage)
– Vajaan parintunnin ryyppytauko. Psychobilly eri variaatioineen ja genreflirtailuneineen ei aiemminkaan iskenyt, eikä Nuke Mutants tee tähän poikkeusta. Silti, yhtye on monelle varmasti piristävää väripilkku festarin kattauksessa
16.30: Equilibrium (Inferno Stage)
– Jälleen yksi uusi tuttavuus. Valitettavasti, Equilibirium ei ole onnistunut tutustumisesta huolimatta vakuuttamaan sen vertaa, että silmäillä tekisi mieli. Yritys oli kova, se on pakko todeta. Te ketkä ymmärrätte paremmin, juomasarvi matkaan ja menoksi!
17.30: Amorphis (Green Main Stage)
– Tämä festariennakko kirjoitetaan Amorphiksen South Parkin keikan jälkihypessä. Täydellinen settilista, ei siitä sen enempää. Uutta, vanhaa, hittiä ja herkkua. Ja tätä nannaa tarjoillaan uudestaan Nummessa. Juhannuksen aurinko ja miellyttävän pitkällä soittoajalla siunattu Amorphis. Lämmittää mieltä jo pelkkä ajatus
18.45: Celesty (Kaaoszine Stage)
– Musiikki ei ole sitä itselle rakkainta, kuten Power Metallilla on tapana, vaikka keulilla kiistatta yksi parhaista kotimaisista mieslaulajista, Kimmo Perämäki. Jylhää tulee meno siis varmasti olemaan paikalla olijoiden iloksi. Yhtye kiskaisee alkuperäisessä kokoonpanossaan koko ”Reign of Elements” levyn alusta loppuun.
19.45: Dragonforce (Inferno Stage)
– Vaikken olekkaan se suurin Power Metallin ystävä, suositan silti vahvasti todistamaan jossain kohtaa elämääsi Dragonforcen livenä. Vaikka musiikki ei nappaisi, yhtyeen live-karisman, asenteen ja meiningin ylipäätään toimivuutta ei voi kieltää. Helvetin hauska yhtye kokea livenä. Joskus kaverin kanssa oli mielessä saapua katsomaan keikkaa Guitar Hero kitaroiden kera kuin parhaatkin muoviskeban mestarit, mutta sehän nyt olisi vaan tyhmää… Vai olisiko…
20.45: Dark Tranquillity (Green Main Stage)
– Jahka kello lyö kymmenen, on Göteborgin nelikosta läpimoshattu ¾. Dark Tranquillity tuli otettua haltuun aivan liian myöhään. Timanttinen toistaiseksi uusin levy ”Construct” oli ainoa tietoni yhtyeestä, kunnes viime syksynä maratoonasin ja luukutin yhtyeen diskografian pitkän jossittelun jälkeen. En pettynyt. DT:ssä soljuvat loistavassa tasapainossa kaikki skandinaavisen melodeathin kulmakivet. Puhtaita ei viljellä, mutta ei niitä kyllä kaivatakaan. Piano soi heleästi ja sopivalla kaiholla ja mitä olisikaan suomalainen juhannus ilman pientä kaihoa?
22.00: Mustan kuun lapset (Kaaoszine Stage)
– Vaikka Nummirock onkin tänä(kin) vuonna täynnä loistavia yhtyeitä on kylmä totuus tosiaan se, että leirin tunnelma ja humalanhimo saattavat hyvin mahdollisesti viedä voiton keikalle menosta. Se tuli todettua viime vuonna useasti. Kuitenkin, tänä vuonna kahden yhtyeen kohdalla leiriin jääminen ei ole millään mittarilla mitattuna mahdollisuus. Ensimmäinen näistä on Saarihelvetissä korvavaurion takia kokematta jäänyt Mustan kuun lapset, joka tuo kolkkoutta, kylmyyttä ja ahdistusta juhannuksen lämpöön. Saa nähdä, onko liikutusherkkyys tässä kohtaa iltaa sen verran korkea, että tulee tippa linssiin. Jos tulee, odotus päättyy niihin kyyneliin. Ja se toinen must see yhtye? Siinä onkin sellainen tapaus, että on hyvin vahvassa harkinnassa liimata takamus Kaaoszine Stagen eteen seiuraavaksi kahdeksi tunniksi, eturivipaikan varmistamiseksi.
23.00: Marduk (Inferno Stage)
– Nyt sattuu Jesseä rektumiin! Pitkään katsomislistalla ollut Slayer tuli todettua (kirjoitushetkellä) pari päivää takaperin. About yhtä kauan listalla ollut Marduk on vuorossa pari viikkoa myöhemmin. Tasaiseen tahtiin toimivia julkaisua ulos työstäneen yhtyeen diskografiasta löytyisi näin keikan alla toivebiisejä vaikka millä mitalla. Aikas hyvin saavat munata, että keikalta tulisi pettyneenä poistuttua.
00.00: Mayhem(Green Main Stage)
– Joku Mayhem. Joku ”De Mysteriis Dom Sathanas”.
Laatubläkkistä ei tunnetusti voi olla tarpeeksi. Timanttilinja jatkuu Mayhemilla, joka ottaa ja repäisee koko genren klassikon tummuvassa juhannusyössä. Huhut kertovat Mayhemin olevan livenä joko täyttä timanttia tai täyttä ”sitä-ittehään”. Luonnollisesti, ottaen illan teeman huomioon, timanttisen rituaalin toivossa on hyvä elää ja palvoa. Saattaa tosin olla, että keikka tulee katseltua ja kuunneltua kauempaa. Mayhemin lopetettua nimittäin koettaa…
01.15: Ajattara (Kaaoszine Stage)
– …vuoden odotetuin keikka. Itseasiaa, ei. Viimeisen viiden vuoden odotetuin keikka. Kaikki suosikkiyhtyeeni olen onnistunut näkemään livenä, useimmat useammankin kerran. Mutta Ajattaraa en kertaakaan. Kun saavutin täysi-ikäisyyden, päätti kalevalamitan ja kauheuksien mestarit lyödä lapun luukulle koruttomalla Facebook päivityksellä. Alkuvuodesta kuitenkin silmille iskeytyi uutinen yhtyeen kiinnityksestä Norjan Blastfesteille. Eipä tuosta kauankaan kulunut, kun yhtye ilmoitti juhlavuosien kunniaksi palaavansa heittämään muutaman keikan. Ainoa ilmoitettu keikka Suomessa osuu Nummirockkiin ja sitä spektaakkelia kestää mielellään odottaa eturivin tuntumassa vaikka sitten sen edellä uhatut pari tuntiakin. Mitään sen isompia odotuksia yhtyeelle asettamatta, luvassa lienee henkilökohtaisesti tärkein juhannus ikinä!
Sunnuntai 25.6.
13.00: Judas Avenger (Kaaoszine Stage)
– Alkoholin kahleista on pakko vapautua keskipäivän kukon laulun aikaan Lauantainakin. Viimeisimmässä potentiaalisia yhtyeitä listaavassa blogissani hehkutin Judas Avengerin maasta taivaaseen. Fiilikset säilyneet samana, ja jo pelkän ”Empire of Dustin” takia kehtaa pienessä vapinassakin saapua lavan äärelle riehumaan
13.45: Rotten Sound (Inferno Stage)
– Viimeisetkin krapulan jäänteet piestään lopulta pois Rotten Soundin toimesta. Yhtyeen keikkoja olen missannut määrän johon kaksi kättä ei enää riitä, mutta nyt. Nyt ei missata. Nyt murjotaan!
14.45: Martti Servo & Napander (Green Main Stage)
– Viime vuosien ”outolintuyhtyeet” ovat tarjonneet toimivaa piristettä Nummen jälkimmäispäivään. Viime vuoden Steven ’n Seagulls otti ja heitti koko festareiden parhaan keikan. Vaikka Martti Servon statuksella ja karismalla viihdettä varmasti onkin luvassa, en samanlaisella innolla ole tätä spektaakkelia odottamassa. Ei vilkaiseminen ketään haittaakaan.
15.45: Funeral For The Masses (Kaaoszine Stage)
– Murjovaa deathcorea, jossa pyörää ei liiemmin uudestaan keksitä, eikä kyllä ole tarviskaan. Genressään harvinaisen koukuttava ja tarttuvaa kamaa. Toisin kuin eilisessä Disclarityssä, voisi Funeral For The Massesin kohdalla jopa liittyä itsekkin mukaan pittiin.
16.30: Alfahanne (Inferno Stage)
– Usean yrityksen vaatinut yhtye aukeni alkukeväästä nuppujen ja silmujen seuraksi. Kvelertakin ja post-metallin yhdistelmän mielen tuova, eteerisen soljuva mutta samalla räävitön ja villi. Jälkikäteen vituttaa todeta, että yhtye olisi ollut mahdollista todeta intiimisti vuosi-kaksi takaperin Tampereella. Ei sillä että Alfahannen kohdalla Nummen keikka olisi millään tasolla ”tyytyminen”, mutta toimiihan tämä varmasti ihan omalla tavallaan klubiolosuhteissa. Siihen saakka, on sentään jotain lämmöllä muisteltavaa.
17.30: Stam1na (Green Main Stage)
– Ei tule mieleen keikkakäymisvuosiltani yhtä suurta ketutusta kuin Stam1nan Sakara Tourin välistä jättäminen, mutta aikataulut ja raha eivät vain kerta kaikkiaan natsanneet. Vahinko pitääkin siis korjata näkemällä yhtye neljästi kesäfestareilla, ja kolmesti klubikiertueella syksyllä. Mitä sitä ei tekisi raskaan musiikin suosikkiyhtyeensä takia?
18.45: A.R.G. (Kaaoszine Stage)
– A.R.G. on yksi niistä, valitettavan, lukuisista, kotimaisista legendayhtyeistä, joihin tutustuminen on jäänyt turhan viime tinkaan. A.R.G:in kohdalla yhtyeen itseään odottaa antanut uusin tuotos innosti kuuntelemaan legendalevytykset läpi. Tiukkaa, tinkimätöntä rässiä. Kyllä näiden poromiesten tahdissa kelpaa aitauksessa käydä juoksemassa.
19.45: Thy Art Is Murder (Inferno Stage)
– Kyllä tätäkin nannaa sai aikana Suomeen kuolata. Genressään vain korkeintaan muutaman yhtyeen laadussa taakseen jättävä Thy Art Is Murder on kellunut must-see- listallani jo hyvän aikaa. Heti 2012 julkaistun Haten ensiblasteista olin koukussa, ja tuossa koukussa rimpuilu tuottaa viimein tulost.
20.45: Trivium (Green Main Stage)
– Lämpimin pittimuistoni löytyy Tuska Open Airista, vuosimallia 2012. Silloin päälavalla mätti Trivium, ja keikka starttasi tuolloin tuoreimman levyn nimikkobiisillä ”In Waves”. Tämän nostalgiatripin voimalla tapahtuukin elämäni toinen Trivium keikka. ”In Wavesia” seurannut ”Vengance Falls” oli karvas pettymys, mutta viime vuotinen ”Silence In The Snow” lienee yhtyeen paras tuotos, sitten hittilevy ”Ascendancyn”.
22.00: Peer Günt (Kaaoszine Stage)
– Nyt on sellainen meno, että moottoriöljyä tunkee joka aukosta. Häpeän myöntää saman kuin A.R.G.in kohdalla, että tämäkin legendapumppu jäänyt kuuntelematta. Läksyjä ei A.R.G.:in tavoinkaan ole tullut tehtyä, joten Peer Günt jää lupaavasta rullauksestaan huolimatta välistä.
23.00: Mokoma (Inferno Stage)
– Perusvarma ja aina yhtä viihdyttävä Mokoma. Kuten festarista itsestään, on Mokomasta sanottu kaikki sanottavissa oleva. Tänä kesänä on yhtye liikkeellä takuuvarmojen hittien voimalla. Paljon tuttua ja jotain punaista. Mitä mainioin viimeinen keikka itselle, joka näillä festareilla tulee katsottua
00.00: Children of Bodom (Green Main Stage)
– Odotin jotain paljon isompaa paukkua Nummirockin juhlavuoden loppuun kuin Children of Bodom. Levyltä yhtye ei ole onnistunut vakuuttamaan yksittäisiä biisejä lukuun ottamatta ja kyllä sieltä diskografian seasta muutama semi-toimiva kokonaisuuskin löytyy. Livenä taas meno ollut aina väkinäistä, joten jätän juhlinnan osaavammille ja painun leiriin. In your face, i guess.