Force Majeure

Kotimainen melodista power metallia soittava Force Majeure julkaisee uuden ”Saints Of Sulphur” nimeä kantavan albuminsa lokakuun 19. päivä Scandal Music Companyn kautta, ja albumilla vieraileekin iso liuta kotimaisia artisteja aina Tapio Wilskasta (ex-Finntroll, Survivors Zero) Matias Kupiaiseen (Stratovarius). Otimme yhteyttä sähköpostitse yhtyeen kitaristiin Jussi Reuhkalaan, joka kertoi meille hieman taustaa albumiin liittyen sekä paljasti ,kuinka yhteistyö edellä mainittujen herrojen kanssa sujui. Lue lisää lukeaksesi haastattelun ja kuunnellaksesi albumin kokonaisuudessaan.

Terve. Mitäs Force Majeurelle tällä hetkellä kuuluu?

Jussi: Terve, kieli pitkällä ja suurella mielenkiinnolla odotellaan ensimmäisiä levyarvosteluja ilmestyväksi. Tällä hetkellä teroitellaan taistelukirveitä keikkoja varten, sillä tovi on vierähtänyt ensin treeniksellä homehtuessa ja saunoessa sekä sittemmin studiolla lihapullapussin suojakaasun tuoksussa ”Saints of Sulphurin” äänityksissä.

Teiltä ilmestyy uusi albumi nimeltä ”Saints of Sulphur” lokakuun 19. päivä. Voisitko näin alkuun kertoa meille, mistä levyn nimi tulee?

Jussi: ”Saints of Sulphur” biisi kertoo metallibändeille suhteellisen tyypillisestä aiheesta eli sodankäynnistä. Rikkiä käytetään luodeissa ja räjähdysaineissa. Kyseinen sävellys onkin omistettu niille, jotka eivät ole rintamalla onnistuneet välttämään Rikin Pyhimyksen kosketusta. Kun kappaleesta muodostui massiivinen 12 minuutin kokonaisuus, valikoitui se hyvin luonnollisesti myös levyn nimeksi. Toinen tulkinta perustuu laulajaamme Rickyyn, jonka mukaan levyn voi suomentaa ääntämisasua muuttamatta ”Rickyn Pyhimyksiksi”.

Albumi on järjestyksessään teidän toinen täyspitkänne. Miten se eroaa teidän edellisestä ”Frozen Chambers” -albumistanne musiikillisesti?

Jussi: Musiikillisesti en näe dramaattisia eroja, vaan selkeän kehityskaaren ”Frozen Chambersille”. Voimametallia sitä edelleen tahkotaan, mutta kehitystä on tapahtunut soundillisesti, sovituksellisesti ja sävellyksellisesti. Lisäksi kokeilimme meille uusia juttuja, kuten rytmityksiä maalipöntöillä ja vierailevia artisteja tuomaan lisämaustetta sinne, missä sitä tarvittiin. Keskityimme ennen kaikkea soundimaailmaan, halusimme raskaammat kitarat, orgaanisemmat rummut sekä keskittyä laulumelodioihin ja laulusovituksiin. Levy äänitettiin kaikessa rauhassa tutun äänittäjän kera, jotta levylle saatiin luotua paras mahdollinen tunnelma. Levyn teko oli suhteellisen helppo ja miellyttävä prosessi. Suuremmilta ongelmilta vältyttiin, ja jokainen on lopputulokseen erittäin tyytyväinen.

Millä alueilla koet yhtyeen kehittyneen eniten näiden albumeiden välillä?

Jussi: Tällä kertaa mielestäni kokonaisuus on tiiviimpi ja jäsennellympi kuin debyytillä. Tälle ei tullutkaan mukaan yhtään vanhaa biisiä, vaan kaikki teokset on sävelletty ja treenattu ”Saints of Sulphuria” varten toisin kuin ”Frozen Chambersilla”, jolle nauhoitettiin myös demoajan ”helmiä”. Ehkäpä tiukempi aikajakso säveltämisessä ja lisääntynyt näkemys lopputuloksesta vaikutti tiukempaan kokonaisuuteen. Tämäkin levy on bändilevy ensimmäisen tavoin, sillä jokainen on päässyt vaikuttamaan biisiaihioihin, joita treenikämpällä hioimme tiukemmalla antaumuksella kuin naisseuralaisiamme. Jokainen kappale muotoutui lopulliseen muotoonsa vähintään neljän miehen voimalla viikoittaisten treenikämppäsessioiden pohjalta, joita jopa demoiltiin ennen varsinaisia äänityksiä. Lopputulos on paketti, jossa jokaisella on ollut lusikkansa mukana.

Mitä itse odotat albumilta? Onko teillä jotain tavoitteita albumin julkaisun suhteen? Ehkäpä kiertueelle ulkomaille?

Jussi: Aina on halu kehittyä ja viedä asioita eteenpäin. Odotuksissa on mukavia keikkoja mukavissa paikoissa ja tapahtumissa. Ulkomaankiertueillekin tietenkin ollaan valmiita, kunhan oikeanlainen ”paketti” on saatavilla. Nykyisellä tunnettuustasolla ei vielä stadioneita kierretä, mutta lämppärislotti sopivan bändin avaajana olisi niin sanotusti osuma häränsilmään.

Albumilla vierailee liuta eri muusikoita, esimerkiksi Matias Kupiainen (Stratovarius), Asim Searah (Kiuas) sekä Tapio Wilska (Survivors Zero, Sethian, ex-Finntroll). Miten päädyitte tekemään yhteistyötä heidän kanssaan?

Jussi: Kyllähän tässä on kyse biiseistä ja siitä, minkälaista tunnelmaa niihin tarvittiin. Tapio Wilska tuli ensimmäisenä mieleen kun ”Paint Me Deadiin” tarvittiin mörinäosaston vokaaleita. Mies kun on valtakunnan mukavimpiin lukeutuva herrasmies ja musiikin moniottelija, niin eihän siinä kauaa aikaa tuhlattu, kun homma oli purkissa. Terveiset vaan Papalle! Matias on silloin tällöin miksaillut keikkojamme ja auttoi äänittämään demoja tämänkin albumin biisien tiimoilta. Lisäksi tietenkin mies sattuu olemaan maailmanluokan kitaravelho ja äärimmäisen mukava miekkonen, niin pieni kitarafeattaus oli selviö. Tuttavapiiristä Asim Searah tuli ensimmäisenä mieleen, kun ”Neptune Islandiin” kaivattiin lisämausteeksi orientaalimpaa ilmaisua.

Mistä albumin kappaleet kertovat? Mistä yleensä ammennat ideoita albumin lyriikoihin?

Jussi: Tähän pitäisi varmaan heittää vastaukseksi jotain poeettista ja hienoa tai sitten vaan kliseistä – tyyliin ”nää biisit kertoo mun elämästä”. Ideat syntyvät minulla ihan itsestään. Saattaa olla, että luen lehteä, kuuntelen radiota, katselen elokuvaa tai teen jotain muuta ihan tavanomaista toimenpidettä. Useimmiten jokin sana laukaisee ajatusketjun, joka saa keksimään biisin nimen. Tallentelen näitä nimi-ideoita milloin mihinkin ja sävellysvaiheessa valitsen jonkin työnimeksi, jotta saan jäsenneltyä musiikillista sisältöä sopimaan nimeen. Lyriikoissa pyrin jättämään kuuntelijalle tilaa kuvitella ja tulkita, mistä biisissä on kyse. Toiset on sanomaltaan selkeämpiä kuin toiset, mutta paras keino tulkita niitä on mennä kauppaan, ostaa albumi ja kuunnella levyä kansivihkoa tiukasti hypistelleen ja lyriikoita lukien.

Jos olisit kriitikko ja saisit suositella vain yhtä kappaletta albumilta kuunneltavaksi lukijoillemme, niin minkä kappaleen suosittelisit kuuntelemaan ja miksi?

Jussi: Tähän on omalta osaltani vain yksi vastaus: nimikkobiisi eli ”Saints of Sulphur”. Se summaa yhteen monia Force Majeuren musiikin eri puolia ja muotoutuu kokonaisvaltaiseksi kuuntelukokemukseksi sekä sanojen, sävellyksen että sovituksen myötä.

Jos sekä Metallica että Iron Maiden pyytäisi teitä samanaikaisesti kiertueelle kanssaan, mutta voisitte valita vain toisen, niin kumman valitsisitte ja miksi?

Jussi: Valitsisin Iron Maidenin, koska kyseinen yhtye on sekä Metallican että Force Majeuren esikuva. Ja Steve Harris on universumin kovin jätkä. Tässä bändissä jokainen on sitä ”Iron Maiden -koulukuntaa” ja ehkäpä kotijumalana juuri Iron Maiden vetää näistä kahdesta pisimmän korren.

Jos saisit suunnistaa levyn julkaisun myötä maailmankiertueelle ja valita kolme yhtyettä, joiden kanssa kierrätte, mitkä yhtyeet valitsisit ja missä te haluaisitte päästä soittamaan?

Jussi: Hankala valita tiettyjä yhtyeitä. Maailmassa on niin paljon kovia bändejä, joiden kanssa olisi hienoa soittaa erinäisillä areenoilla. Vastaan siis, että Järvenpään Esperance-pitseriassa olisi hienoa lämpätä Iron Maidenin kanssa Johanna Tukiaisen keikkaa! Etelä-Amerikka ja Japani lienevät myös muusikoidemme märkien unien kohteena

Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea levyn tiimoilta. Onko teillä loppuun jotain, mitä haluaisitte sanoa Kaaoszinen lukijoille?

Jussi: Käykäähän tukemassa musiikkiteollisuutta ja artisteja ja ostakaa levyjä. Suomalainen power metal elää ja voi hyvin ainakin Järvenpäässä. Meiltäkin tulee kohta, uusi levy. 19.10. kaupoissa. Tulkaa keikoille ja kosketelkaa toisianne!

Force Majeure – ”Saints Of Sulphur”:

[mp3player width=425 height=344 config=fmp_jw_widget_config.xml playlist=force-majeure.xml]

Kommentoi julkaisua