Foreseenin ”Grave Danger” on yksi vuoden raivokkaimmista levyistä

Kirjoittanut Samuel Järvinen - 20.4.2017

Kun katselen levyn kansia ja kuuntelen Foreseenin musiikka, minua on vaikea vakuuttaa siitä, että kyseessä on kotimainen yhtye ja levy on vuodelta 2017. Albumin takakansi sekä kaikki käytetyt fontit aina soolon sanoituksiin merkitsemistä myöten haiskahtavat 80-luvun thrash metalilta ainoastaan hyvässä mielessä. Kun vokalisti raivoaa suu vaahdossa niin, että kuulokuva on kuin saksalainen tankkeri huutaisi pidellen sinua kurkusta kiinni kerrostalon kokoisilla nyrkeillään, on vaikutelma todella vahva. Kyseessä ei edes ole ihan perus- thrash metalia, vaan hardcore-vaikutteita on oikein korostettu niin, että kaikki levyn piikkilanka ja napalmi on saanut kunnon lihasmassan ylleen.

Silti kun katsoo takakannen kuvaa ja soittajien nimiä, huomaa, että kyseessä todellakin on kotimainen yhtye. Foreseen perustettiin vuonna 2009, ja julkaisuja löytyy tasan yksi. Debyyttialbumi ”Helsinki Savagery” oli yhtä vihaista ja nopeaa auditiivista väkivaltaa, joskin hieman tönkömmillä soundeilla. ”Grave Danger” on minkäs muunkaan kuin Svart Recordsin julkaisema täsmäosuma Foreseenin nopeaa, raskasta ja rosoista thrash metalia hardcore-punkin intensiteetillä. Kappaleissa kuuluu Slayerin, Agnostic Frontin ja Municipal Wasten vaikutus. Musiikki ei ole kikkailevaa tai teknistä, ja kappaleiden pituudet pysyvät hyvin aisoissa. Levy kestääkin vain 28 minuuttia, joten tarjolla on hyvinkin nopea ja tulinen rykäisy raivokasta musiikkia. On taitolaji ilmaista asiansa napakasti, ja sen bändi osaa hyvin – vain oleellinen sanotaan, muu on turhaa jauhantaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kaikki levyn kappaleet ovat nopeatempoisia ja aggressiivisia, mutta niistä on silti helppo nauttia ja ne jäävät hyvin mieleen. Riffit sahaavat ruosteisilla terillään kuulijoiden kalloon samalla, kun rumpali piiskaa menemään törkeällä paahtamisella. Laulajan ääni on todella omaperäinen: vihainen eikä ollenkaan tyypillistä marinaa tai edes mörinää. Erityisesti ”Fearmonger”- ja ”Chemical Heritage” -kappaleissa kaikki on saatu todella hyvin kohdalleen. ”Bloodline” on hieman hitaampi kappale, ja siinä kuulee klassisen heavy metalin vaikutusta; mieleen tulee Power Tripin tänä vuonna julkaisema mainio levy ”Nightmare Logic”.

Levyn kitaratyöskentely on paljon velkaa 80-luvun metallimusiikille, mikä tulee parhaiten esille ”Bloodlinessa” ja ”Downward Spiralissa”, jotka ammentavat paljon Slayerilta ja hardcore punk -yhtyeiltä. Löytyypä ”Government Cuts” -kappaleesta uutispätkiäkin, mikä on kuin suoraan kylmän sodan aikaisesta poliittisesta thrash metalista. Myös muun bändin huutovokaalit ovat omiaan tuomaan tälle levylle thrash metalin ydinolemusta. Kitarasoolot ovat kirkkaita, paikoitellen teknisiä mutta aina melodisia ja tyylikkäitä. Riffit keskittyvät enemmän iskevyyteen ja terään kuin silkkaan tarttuvuteen ja yksinkertaisuuteen, mutta välillä nopeus tasaantuu grooveen, jonka aikana saa lepuuttaa korvia ja niskaa. Joskus ne ovat myös genrelleen varsin tyypillisen kuuloisia, mikä on samalla sekä hyvää että hieman huonoa.

Sanoitukset ovat pääosin synkkiä, kantaaottavia ja myös poliittisia. ”Government Cuts” käsittelee nimensäkin mukaan valtion tekemiä leikkauksia. Se on kuin suora keskisormi hallitukselle ja maalailee uhkakuvia rystyset valkoisina. Heti perään isketään levyn päättävä ja sen ehdottomasti lyhyin, nopein ja kiivain kappale ”Suicide Bomber”, jossa käsitellään terrorismia ja sen pelkoa, jossa ihmiset nykyään elävät. Kappale ”Chemical Heritage” voisi ihan hyvin käsitellä esimerkiksi Amerikassa tapahtuvia ympäristörikoksia ja öljyn vuotamista niin luontoon kuin vesistöihinkin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Grave Danger” on latautunut vihalla ja todella rosoisella ja ruosteisella terällä, joka ei pelkää sivaltaa vallanpitäjiä, pelon levittäjiä ja yhteiskuntaa. Raivo on todella vahvan tuntuista ja jopa tarttuvaa. Toisaalta tämä levy voi tarjota höyryjen päästöä ja toisaalta taas aihetta syvälliseen pohdiskeluunkin. Bändi soittaa yhteen saumattomasti mutta juuri sopivan höyrypäisellä ja elävällä otteella, joka kuulostaa melkein live-soitolta. Paketista on saatu todella kompakti kokonaisuus, joka on ehdottomasti yksi levyn vahvuuksista. Tämä on helppo pistää jatkuvaan kuunteluun juurikin kestonsa vuoksi, mutta hyvät ja energiset kappaleet ovat myös loistavia verukkeita huudattaa Foreseenin musiikkia. Vaikka bändi pelaa nostalgisilla ja tutuilla korteilla, on kaikki tehty hyvin tyylikkäästi kierrättämällä sopivassa määrin vanhaa ottamatta kuitenkaan liikaa keneltäkään. Foreseen myös kuulostaa itseltään ja välttelee ilmiselviltä thrash-bändeiltä kuulostamista. Mielestäni albumilla on paljon potentiaalia olla enemmän kuin pelkästään harrastajien suosima, sillä sen laatu on erittäin hyvää.