Fortíð – 9

Kirjoittanut Riku Mäkinen - 9.4.2015

Fortíðin viidettä täyspitkää kuunnellessa on perin mielenkiintoista huomata, kuinka yhtyeen sijainti sekä synnyinmaa vaikuttavat musiikkiin. Vaikka yhtye on pitänyt majaansa Norjassa jo vuosien ajan, on sen perustajajäsen Einar ”Eldur” Thorberg alun perin kotoisin Islannista. Mies myös julkaisi Fortíðin kolme ensimmäistä levyä soolotuotoksinaan, joten käytännössä kyseessä on vasta toinen täyspitkä varsinaisena yhtyeenä.

”9” kuulostaa juuri niin islantilais-norjalaiselta, kuin vain voi. Käytännössä koko levy on helppo niputtaa yhteen kuvailemalla sitä Enslavedin ja Sólstafirin sekoitukseksi. Fortíð on vähemmän progea kuin Enslaved mutta selkeästi raskaampaa ja enemmän black metallia, kuin Sólstafir on koskaan ollut. Silti molemmat yhtyeet tulevat hetkittäin mieleen hyvin vahvasti.

En tiedä, johtuiko se norjalaisten metalliveljien liittymisestä yhtyeeseen vai miksi Fortíðin edellinen albumi ”Pagan Prophecies” kuulosti kauttaaltaan sekavalta teokselta. Ikään kuin yhtye olisi hakenut vielä omaa linjaansa jostain eeppisen metallin ja brutaalin black metallin välimaastosta. Siihen verrattuna ”9” on selkeästi ehyempi kokonaisuus.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Fortíðin etuna viidennellä täyspitkällään on black metallin peruskärinän lisäksi runsaasti käytetyt puhtaat laulut sekä myös musiikilliset vaihtelut aina eeppisestä tunnelmoinnista blast beatin rytmittämään black metalliin. Tästäkin huolimatta aavistuksen ylipitkäksi venytetyt kappaleet ja ennen kaikkea ylipitkäksi, liki tunnin mittaiseksi venytetty albumi on turhan tasapaksu. Kappaleiden sisällä variaatiota kyllä löytyy, mutta kappaleista itsestään ei tahdo erottua levyltä niitä suuria hetkiä, varsinaisia hittibiisejä, lukuun ottamatta ehkä suosikkiani päätösraitaa ”Hof”, joka kaikessa ”sólstafirmaisuudessaan” nousee selkeästi muiden yläpuolelle.

Albumin päätösraita myös nostaa selvästi levyn kokonaispisteitä, sillä ilman tuota raitaa olisin kenties lytännyt albumin tylsäksi ja liian perusvarmaksi teokseksi. Sitä se toki on vieläkin, mutta esimerkiksi taustamusiikkina ”9” toimii erinomaisesti. Pelkkään musiikkiin keskittyessä jäin kaipaamaan ainakin itse enemmän hetkiä, joihin tarttua, isompia koukkuja. Jos Fortíð saa tulevilla albumeillaan aikaiseksi näitä hetkiä, on sillä eväät vaikka mihin. Eeppisen viikinki- black metallin ystäville tätäkin levyä voi kuitenkin pienellä varauksella suositella.