Skeittipunkkia, metalcorea ja, luvalla sanoen, easy listening-metallia positiivisessa mielessä kombottava jyväskyläläinen Founding Neverland ei petä saati yllätä toisellakaan EP:llään. Neljä raitaa kattava, vajaa parikymmenminuuttinen ”Under Starry Night Skies” on käytännössä suoraa jatkumoa vuoden takaiselle ”Decisionsille”, joskin soittovarmuus ja oman, popahtavamman linjakkuuden löytäminen ovat luonnollisen korostetussa roolissa.

Siinä missä avauskappale ”Memories” viettää hetkellisesti enemmän jopa Blink 182:n ja muiden happy-happy-punkkia-jee -kaltaisten orkestereiden suuntaan, korjaa tätä seuraava ”On My Own” sekä kolmosraita ”Deceiver’s Disguise” erehdyksen iskostamalla jo viime arviossa sound-a-likeksi mainitun A Day To Rememberin kuulijan päähän. Vertaus ei todellakaan ole koko totuus, sillä mainio kuusiminuuttinen nimikkokappale avaa osaltaan hämmentäviäkin aspekteja Founding Neverlandin tyylitietoisuudesta. Vastaavaa melankolian ja hilpeyden, kevyen punkrockin ja raskaamman post-hardcoren sekä nopeatempoisuuden ja hitaan, jopa emoilevan rikkinäisenkin ulosannin yhdistelmää ei allekirjoittanut ole yhdeltäkään demobändiltä kuullut aikoihin. Raskaita kohtia viljellään EP:llä tasaisen säännöllisesti, mutta ne jäävät armotta vilkkaiden kitaraliidien ja reippaiden säkeistöhumppien jalkoihin – eikä haittaa yhtään.

”Under Starry Night Skiesia” inhottaa parjata post-hardcoreksi, mutta toisaalta rääkynät hoidetaan riittävällä teholla, jotta satunnaiskuulijan korvaan nelikko kuulostanee ”ihan hirveeltä mölyltä”. A Day To Rememberin sijaan nostaisin osuvammaksi vertailukohdaksi Escape The Faten ja parhaimmillaan (tai pahimmillaan, kuulijasta riippuen) jopa Silversteinin kaltaisen emon ja post-hardcoren ristisiitoksen. Kuten odottaa saattaakin, sairastavat kyseiset bändit täsmälleen samaa tautia kuin jyväskyläläisviisikko: jo neljän kappaleen annos rivakkaa, suhteellisen samasta muotista veistettyä tukatukaa alkaa olla kylliksi kertakuuntelulle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Oli miten oli, Founding Neverland osoittaa duurin vetävän mollia pataan silloin, kun siitä osataan tehdä tarttuvaa, lineaarista ja yksinkertaisen toimivaa. Pari radikaalimpaa kontrastia lisää sinne tänne täyttäisi vatsaa entistä enemmän, mutta ainakin yhtye on löytänyt oman, varsin epäsuomalaisen habituksensa. Jatkakaa!

8/10

Kappalelista:
01. Memories
02. On My Own
03. Deceiver’s Disguise
04. Starry Eyed Nights

Kirjoittanut: Tomi Salmi

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy