Fred Durstin ja Limp Bizkit -yhtyeen 200 miljoonan dollarin oikeusjuttu Universalia vastaan jatkuu – uusia syytteitä nostettu osavaltion tuomioistuimessa

Fred Durstin Universal Music Groupia vastaan nostama Limp Bizkit -yhtyeeseen liittyvä oikeusjuttu etenee, ja uusia käänteitä tapahtui eilen 24. maaliskuuta. Viime lokakuussa Durst nosti oikeusjutun Universal Music Groupia vastaan vaatien 200 miljoonan dollarin korvauksia syyttäen levy-yhtiötä sopimusrikkomuksesta, petollisesta salaamisesta, vilpillisistä liiketoimintakäytännöistä, tekijänoikeusloukkauksista ja muista rikkomuksista.

Kiistan ytimessä ovat rojaltimaksut Durstin ajalta kyseisen levy-yhtiön artistina, ei ainoastaan Limp Bizkit -yhtyeen keulakuvana, vaan myös hänen johtamastaan Flawless Records -levy-yhtiöstä, joka oli kiinnittänyt artisteja kuten Puddle Of Mudd 2000-luvun alussa.

Durst väittää, että levy-yhtiö on vuosien ajan toistuvasti kertonut hänelle ja hänen Limp Bizkit -yhtyetovereilleen, etteivät he ole saaneet äänityksistä rojalteja UMGä, koska he eivät ole vielä maksaneet takaisin 43 miljoonan dollarin ennakkomaksuja, vaikka yhtyeen levyjä on myyty noin 45 miljoonaa kappaletta.

Tyytymättömänä kirjanpitoon Durst palkkasi viime vuonna uuden talousneuvonantajan, joka asioita tutkittuaan väittää löytäneensä 1,03 miljoonaa dollaria rojaltimaksuja, jotka odottavat maksua yhtyeelle, sekä toiset 2,3 miljoonaa dollaria Durstin Flawless Records -levy-yhtiölle.

Tästä kiista alkaa kunnolla, sillä Durst väittää, ettei hän saanut mitään ilmoitusta siitä, että UMG:lla oli varoja odottamassa häntä ja yhtyettä. Durst väitti UMG:n kertoneen hänelle, että ennakkoilmoituksen puuttuminen odottavista varoista johtui ”ohjelmistovirheestä”.

Durst alkuperäisessä kanteessaan väitti UMG:n tarkoituksella suunnitelleen rojaltijärjestelmän, joka ”järjestelmällisesti esti artisteja saamasta heille kuuluvia rojalteja”. UMG puolestaan kiisti Durstin väitteet ja kertoi, että heillä on todisteita aiemmista viesteistä, joissa Durstin leirille oli ilmoitettu odottavista maksuista.

Durst kiisti rajoitetun kirjanpidon ja vetosi sopimusrikkomukseen, käynnistäen vaatimuksensa saada maksut kaikista velkaa olevista rahoista ja pyytäen samalla täydellistä dokumentaatiota sekä yhtyeen että Flawless Recordsiin liittyvien rojaltien kirjanpidosta.

Kun UMG ei noudattanut Durstin asettamaa 30 päivän määräaikaa, hänen lakitiiminsä ilmoitti, että Limp Bizkit -yhtyeen ja Durstin UMG liittyvien teosten jakaminen ja myynti loukkaisi tekijänoikeuksia, ja he pyrkivät peruuttamaan kyseessä olevat äänityssopimukset.

Tämän vuoden tammikuussa tapauksen käsittelyä johtanut tuomari asettui kuitenkin UMG puolelle todeten: ”UMG ei ole järjestelmällisesti laiminlyönyt sopimusta, joka voisi tukea osapuolten välisten sopimusten purkamista”.

Tuo päätös heikensi merkittävästi yrityksiä väittää UMG:n loukanneen tekijänoikeuksia. Kuitenkin aiemmin tässä kuussa tuomari päätti kumota tuon hylkäämisen, sallien eräänlaisen oikeuspaikan vaihdoksen, jossa tekijänoikeusloukkausväitteet voivat nyt edetä liittovaltion tuomioistuimessa valamiehistön käsiteltäväksi.

Tämä tarkoitti kuitenkin, että useat alkuperäisessä kanteessa esitetyt väitteet pitäisi jättää erikseen osavaltion tuomioistuimeen. Ja tämä johtaa meidät tähän aamuun, jolloin nämä väitteet jätettiin Kalifornian osavaltion Los Angelesin piirikunnan ylioikeuteen Durstin toimesta, Limp Bizkit -yhtyeen ja Flawless Recordsin ollessa myös kantajina.

Tuossa muutetussa kanteessa esitettyjen väitteiden joukossa on useita epäilyksiä epäilyttävistä liiketoimintakäytännöistä ja maksusopimusten noudattamatta jättämisestä yhtyeen äänitettyjen teosten sekä Durstin Flawless Records -yhtiön osalta.

Durst kiistää Flip Recordsin kanssa tekemänsä maksujärjestelyn kirjanpidon sekä korvaukset, jotka hän väittää ansainneensa auttaessaan sellaisten yhtyeiden kiinnittämisessä levy-yhtiölle kuin Staind ja muut. Durst väittää lisäksi, ettei hän ole koskaan saanut korvausta työstään kolmentoista Limp Bizkit -musiikkivideon ohjaajana.

Hänen manipulointia ja petosta koskevat valituksensa ulottuvat myös hänen tulehtuneeseen suhteeseensa Flip Recordsin perustajan Jordan Schurin kanssa, joka myöhemmin toi Flip Recordsin artistit UMG:n alaisuuteen Interscope Recordsin kautta.

Lopulta uudessa kanteessa vaaditaan Limp Bizkit -yhtyeen Flip Records -sopimusten sekä Durstin Flawless Records -sopimuksen purkamista, sekä nostetaan esiin väitteitä sopimusrikkomuksesta ja vilpittömän mielen ja reilun kaupan periaatteiden rikkomisesta edellä mainittuihin äänityssopimuksiin liittyen.

Durst ja kumppanit esittävät myös väitteitä luottamusvelvollisuuden rikkomisesta, petollisesta salaamisesta, tahallisesta harhaanjohtamisesta, huolimattomasta harhaanjohtamisesta ja lupauspetoksesta. Lisäksi he vaativat pääsyä täydelliseen kirjanpitoon, joka liittyy Limp Bizkit -yhtyeen ja Flawless Recordsin artistien teoksiin. Durst ja kumppanit väittävät myös, että Kalifornian liiketoiminta- ja ammattikoodia on rikottu.

Näistä uudelleen jätetyistä väitteistä vaaditaan valamiesoikeudenkäyntiä, ja yleisiä vahingonkorvauksia vaaditaan vähintään 23 450 000 dollaria sekä erityisiä vahingonkorvauksia vähintään 10 000 000 dollaria.

Durst ja kumppanit vaativat edelleen myös yleisen äänityssopimuksensa, Flip Records -sopimuksensa ja Flawless Records -sopimuksensa purkamista sekä asianajajien palkkioiden ja kulujen korvaamista.