”Freesi, oivaltava, ennakkoluuloton” – arviossa Fit For An Autopsyn ”Oh What The Future Holds”

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 14.1.2022

New Jerseyn postmodernin metallin ja metalcoren mielikuvituksekas sulattamo Fit For An Autopsy on edennyt kuudenteen pitkäsoittolevyynsä asti. Kyseinen, tanakan monipuolinen paketti kantaa nimeä ”Oh What The Future Holds”. Monenkirjavan metallin ja muitakin elementtejä härskisti yli totuttujen genrerajojen (muun muassa indie rock) yhdistelevän yhtyeen musiikillinen yleisilme vuonna 2022 on freesi, oivaltava ja ennakkoluuloton. Fit For An Autopsy ei edelleenkään päästä itseään helpolla, mutta tällä kertaa se ei sorru turhaan kikkailuun. Sillä on käsillä lisäksi julmetun jouhevasti toimivia ja salakavalasti tunnelmasta toiseen lipuvia biisejä, joista ei puutu moukarimaista räjähtävyyttä tai raskautta.

Fit For An Autopsyn luovan voiman, kitaristin ja studiovelhon Will Putneyn panosta yhtyeen nykyiseen sävellykselliseen hirmuvireeseen ei sovi kiistää. Kolmen kitaran arsenaalilla yhdessä Pat Sheridanin ja Tim Howleyn kanssa Putney onnistuu luomaan albumilla eräät genrensä ja ylipäätään postmodernin metallin mehukkaimmista kiemuroista. Yhtye toimittaa kaiken kuitenkin sillä edellytyksellä, ettei se yritäkään lyödä tappiin teknisen osaamisen, monimutkaisuuden tai ylenpalttisen rankkuuden mittareita. Vokalisti Joe Badolato hoitaa tonttinsa siinä sivussa hyvin. Hänen murinaäänensä on lajissaan tarpeeksi vakuuttava ja miellyttävän utuinen alati vaihtelevan ja eteenpäin uusia uria kauhovan kokeellisen taonnan kalkkikurkkuiselle tulkinnalle.

Albumin nimibiisi ja sitä seuraava, millin tarkasti vuoroin thrashaava, vuoroin myllyttävä ”Pandora” avaavat kimarat pirtsakasti. Vaikka ”Far From Heaven” onkin riffirakenteidensa osalta selkeä Gojira-pastissi, on se rytmisiltä ominaisuuksiltaan eräs albumin kiehtovimpia kappaleita. Etenkin rumpali Josean Ortan ja basisti Peter ’Blue’ Spinazolan yhteistyö kappaleessa on erityisen vaikuttavaa kuultavaa. Samaa tenhoa sopii ihmetellä rytmiryhmän toiminnassa ”A Higher Level Of Haten” polveilevien rytmikulkujen sekoittuessa hypnoottiseksi syöksyvirtaukseksi. Primitiivisen death metalin varjoisilta mailta rockimmille saarekkeille lipuva ”In Shadows” piiskaa albumin alkupään viimeiset löysät pois.

Albumin komeimpien biisien joukkoon ampaisee kertalaakista sähäkän katkonaisesti pikkaava ”Two Towers”. ”Collateral Damagen” alavireisen matematiikkametalliriffin yhdistyminen ”itkevien” vibratopitoisten melodiakitaroiden valtaamaan pelkistetyn mahtipontiseen kertosäkeeseen on taas malliesimerkki yhtyeen kyvystä ymmärtää biisinteon alkemiaa. Kyseinen kaava korostuu ilmiömäisten sävellyksellisten ratkaisujen ja sulavaliikkeisen sovitustyön myötä, missä yhtye saa keskenään varsin erilaiset osat toimimaan hienosti ja dynaamisesti yhteen. ”Conditional Healing” edustaa puolestaan metalcoren soundilliseen asuun puettua puhdasoppista, kokeellista thrash metalia. Pienenä notkahduksena kokonaisuuden loppupuolella kuullaan albumin geneerisimpiin ja tylsimpiin tuplabassariläpsytyksiin lukeutuva ”Savages” ja essenssinsä Toolin ilmaisusta hakuampuen ammentava sekavahko postrock/metalcore-utuilu ”The Man I Never Was”.

Albumin soundien yleisilme on metallisen sijasta yllättävän postrockahtava, eikä ollenkaan huonolla tavalla. Fit For An Autopsylla ei ole ollut tarvetta peitellä pieniä, sopivasti kattausta maustavia alt-pop-elementtejä osana epätavanomaisia sovitusratkaisuja. Päinvastoin. Ne tuovat yhtyeen itsevarmaksi jalostuneelle, persoonalliselle soinnille entisestään ilmeikkyyttä. Kyseessä on maittava tapaus kaikille tyylillisesti rajoittamattomasta modernista metallista innostuville musiikinkuluttajille.

Fit For An Autopsyn otteista kuuluu maltillisuus ja kyky katsoa kokonaisuutta isossa kuvassa, hartaasti ja pitkään. Yhtyeen otteista huokuu myös Devin Townsendille ominainen kiinnostus kurottaa seuraava sävelellinen siirtonsa sinne, mihin kukaan ulkopuolinen ei osaa yhtyeen seuraavan askeleen suuntaa ennustaa. Vääräleuat ja vanhan liiton dödis-puritaanit voivat toki huomautella yhtyeen sisäsiististä soinnista, mutta paskatkos siitä. Selkeälinjaisuus kaiken kompleksisuuden keskellä on juuri se elementti, minkä varaan tämä aidosti edistyksellinen ja mielenkiintoinen metalliyhtye perustaa voimallisen ja moneen suuntaan lonkeronsa kietovan sointinsa.