Arvoisat lukijat, käsissäni on split-albumi kahdelta Sri Lankalaiselta orkesterilta, jotka lupaavat yhdistää hindumusiikin black metalliin. Mitenkään ei suvaitsevana henkilönä tätä etukäteen aliarvioi, mutta onhan se nyt ihan selkeä tosiasia, ettei Sri Lankasta mitään suurta metallielämystä ole koskaan maailmalle levinnyt.

Rohkeasti laitoin levyn soimaan antaen näillekin veijareille mahdollisuuden ja noin 25 minuutin kohdalla aloin ihmettelemään, että koska se levy mahtaa ihan oikeasti alkaa. Kyllä, luit aivan oikein, silmissäsi ei ole mitään vikaa, eikä Kaaoszine edelleenkään häiritse tietokonettasi. Levy käynnistetään Funeral In Heavenin toimesta käsittämättömällä 12-minuuttia kestävällä akustisella introlla, minkä perään yhtye vetäisee 13-minuuttia pitkän funeral doomin ja black metallin sekoituksen, minkä musiikillinen arvo on reippaasti pakkasen puolella. Laulajallakaan tuskin on minkäännäköisiä sanoituksia edes olemassa, vaan kaveri käy aina silloin tällöin oksentamassa parin tahdin verran mikkiin. Paitsi muutamat puhekohdat todistavat sen, että niissä ainakin jotain sanomaa on, tosin kielellä josta itselläni ei ole mitään käsitystä.

Levyn vihdoin startatessa siinä 25-minuutin kohdalla, rykäisee Funeral In Heaven ihan kelpo kappaleen keskitempoista black metallin kaltaista synkistelyä. Toivo alkaa herätä, ja seitsemän minuutin ajan kaiuttimistani kuuluu jotain, mitä voi edes musiikiksi kutsua. Kitarasoolo on kyllä käsittämättömän huonosti soitettu, mutta hyvä yritys kuitenkin.

Eikä siinä vielä mitään että levyn ensimmäiset kuuntelukelpoiset hetket kuullaan vasta kolmannen kappaleen aikana, mutta että heti perään vaihdetaan yhtyettä ja tämä toinen veikeä yrittäjä Plecto Aliquem Capite starttaa osionsa ihan tismalleen samalla tavalla, eli täysin järjettömällä intron tapaisella kappaleella, jolla tosin on onneksi pituutta vain reilut 4-minuuttia. Orkesteri esittää loppukappaleillaan jotain sanoinkuvaamattoman surkeasti tehtyä black metallin irvikuvaa. Kaoottista kuraa kuullaan kahden kappaleen ajan, mistä ainoa positiivinen mieleen jäävä asia on kappaleen ”Stoned Guru Ramblings” aloitus sekunnit, kun ilmeisesti jostain radiosta / televisiosta on varastettu joku hieno puhekohtaus ja tällä kertaa ihan englanniksi. Laulajan kiljuminen, niissä kohdin kun sitä nyt ylipäätänsä edes sysipaskan miksauksen ansiosta kuulee, on aivan käsittämättömän surkeaa. Eikä asiaa auta muuten yhtään se, että taustalla soiva yhtye on ilmeisestikin juuri instrumenttinsa hankkinut aloitteleva rytmiryhmä.

Sinänsä on ihan mielenkiintoista kuulla aina välillä black metallia hiukan eksoottisimmista maista, mutta valitettavasti näiltä kahdelta yhtyeeltä on unohtunut muutama erittäin tärkeä seikka. Ensinnäkin pitäisi tehdä edes jotenkin järkeen käyviä kappaleita ja toiseksi olisi myös syytä opetella soittamaan, ennen kuin lähdetään levyttämään tuotoksia.

Täytyy sanoa, että on vaikea erotella näistä seitsemästä kappaleesta mikä näistä on se huonoin. Paras on ehdottomasti Funeral In Heavenin soittama ”Buddhang Saranang”, joka edes jollain tavalla on kappaleeksi muotoiltu sommitelma surkeita riffejä, mutta omaa kohtuullisen kuuloiset synkät laulut, joita vedetään jopa duettona hetken aikaa. Muusta levystä en löydä kyllä yhtään mitään kehumisen arvoista, ja tällä tavalla tekevätkin Sri Lankan sankarit historiaa; levy on meinaa ensimmäinen, minkä tulen tyystin hävittämään tämän arvostelun jälkeen. En halua ottaa sitä riskiä, että joku sen vielä laittaisi vahingossa soimaan.

1/10

Kappalelista:
1. Funeral In Heaven – Transmigrations Into Eternal Submission (Of Altered Consciousness)
2. Funeral In Heaven – Bandhana (Gatahaththey Kathaa Wasthuwa)
3. Funeral In Heaven – Buddhang Saranang
4. Plecto Aliquem Capite – Lament
5. Plecto Aliquem Capite – Stoned Guru Ramblings
6. Plecto Aliquem Capite – Cemetary Of The Deep
7. Plecto Aliquem Capite – Crestfallen: Immolating Shakthi

http://www.myspace.com/funeralinheaven
http://www.myspace.com/plectoaliquemcapite

Kirjoittanut Riku Mäkinen