Negative Plane -kytköksistä tunnetun Funereal Presencen alkuvuodesta julkaistu toinen täyspitkä on aiheuttanut pientä pöhinää black metal -piireissä, eikä suotta; Bestial Devotionin (Mattias Müller) sooloprojekti on melkolailla uniikkia ensimmäiseen aaltoon kallellaan olevaa black metalia, jota höystetään kovilla NWoBHM -vaikutteisilla sooloilla, akustisilla kitaroilla, ja mikä hienointa, mystisen kuuloisilla kelloilla. Vahva heavy- ja speed metal -vaikutelma on alati läsnä. “Achatius” on konseptialbumi, joka perustunee jollain tapaa marttyyrikuoleman kärsineeseen Aghatiukseen. Hieman hämäräksi jää, miten Bysantissa elänyt Aghatius kytkeytyy black metal -levyyn, mutta asialla lienee jotakin tekemistä helvetillisten uskonnollisten kuvien luomisen kanssa. Pyhimyksen puoleen käännyttiin mm. ruton sattuessa kohdalle, ja ehkä tämä selittääkin yhteyden.

Niin, “Achatius” loihtii esiin ihmeellisiä ja houreisia näkyjä yhdistettynä keskiaikaiseen tunnelmaan. Helvetin kauhut pääsevät valloilleen hornan demonien juostessa irrallaan pitkin ruton runtelemia katuja ja maalaiskylien raitteja. Paholainen vaanii jokaisen kadun kulmassa. Paiseiden täplittämät ihmiset tärisevät kuumehorkassa, näkevät ilmestyskirjantäyteisiä unia ja odottavat maailman loppuvan. Helvetin kauhut ovat totta.

En voi olla vertaamatta albumia slovakialaisen Malokarpatanin parin vuoden takaiseen “Nordkarpatenland” -levyyn. Tosin sillä pienellä erotuksella, että Funereal Presence on astetta rupisempaa tavaraa. Bestial Devotion on myös Darkthronensa sekä Bathorynsa, ehkä myös Master’s Hammerinsa kuunnellut. Jotain kreikkafiiliksiäkin olin havaitsevinani. Produktio on melko raaka, mutta toimiva. Asialleen vihkiytynyt, sanoisin.

Neljä pitkää biisiä sisältävän albumin huippuhetket kohdataan heti kättelyssä; “Wherein Achatius Is Awakened and Called Upon” asettaa levyn keskiaikaiseen ympäristöön, näppäilee pahaenteisesti akustista kitaraa ja hakkaa luupäistä paahtoaan välistä rokkaavin elkein. Lehmänkelloakin kuullaan. Jännintä ovat kuitenkin omaperäiset, kirkonkellomaiset äänet, joita kuullaan pitkin levyä. Vaikutelma on samaan aikaan eeppinen, jopa melodinen, mutta kuitenkin erittäin raaka, kuumeinen ja luupäinen. “Wherein a Messenger of the Devil Appears” alkaa hevimeiningeissä, kunnes hyvällä tavalla päätön kohkaaminen vie voiton. “Wherein Seven Celestial Beasts Are Revealed to Him” käytännössä jatkaa siitä mihin edellinen kappale jäi, ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Myös “Wherein Achatius Is Flogged to the Hills of Violation” on samasta puusta veistetty ja kahden edellisen kappaleen tapaan hieman vähemmän monipuolinen kuin levyn avausraita.

Vaikka albumi on varma kädenpuristus 1980- ja 1990-luvun taitteen black metalille, saa Funereal Presence levynsä kuulostamaan harvinaisen tuoreelta. Jotain eläimellistä ja alkukantaista voimaa tässä on, ja eittämättä jotain, joka nyky black metalista tuntuu valitettavan usein kadonneen. “Achatius” henkii rikinkatkuista lopunaikojen tuntua, ja tällaisena painajaismaisena helvetinvisiona levy on enemmän kuin tervetullut ravistamaan homeisia katakombeja.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

8/10

Kappalelista:

1. Wherein Achatius Is Awakened and Called Upon
2. Wherein a Messenger of the Devil Appears
3. Wherein Seven Celestial Beasts Are Revealed to Him
4. Wherein Achatius Is Flogged to the Hills of Violation

Funereal Presence Facebookissa