Furor Gallico on Italiasta kotoisin oleva folk metal -yhtye, joka on perustettu jo vuonna 2007. ”Songs from the Earth” on tosin vasta sen toinen albumi. Debyyttialbumi ”Furor Gallico” julkaistiin niinkin kauan aikaa siiten kuin vuonna 2010. Itse kuitenkin törmäsin yhtyeeseen vasta tämän uuden levyn myötä.

Pelkästään Furor Gallicon musiikkia kuuntelemalla sen voisi Italian sijaan kuvitella olevan kotoisin Skotlannista, sillä musiikissa on paljon vivahteita perinteisestä kelttimusiikista niin instrumenttirepertuaarin kuin melodiakulkujenkin puolella. Perinnesoittimien käsittely onkin tämä levyn parasta antia. Furor Gallicon taidot tulevat esiin osioissa, joissa metalli jää taka-alalle tai kokonaan pois, vaikka muutamia makoisia metalliosiakin löytyy. Säkkipillin käsittely kappaleessa ”Nemàin’s Breath” on täydellinen esimerkki taiturimaisesta instrumentinhallinnasta. Myös kelttiharpun heleä ja kaunis sointi sekä viulun monipuolinen hyödyntäminen erilaisissa tilanteissa ovat erittäin tyydyttävää kuunneltavaa.

Huomaan kuitenkin harmikseni monessa kappaleessa toistuvan saman kaavan, jossa kappaleen alussa kuullaan perinnesoittimilla soitettu lupaava intro, minkä jälkeen alkaa melko keskinkertainen, väritön, mauton, hajuton ja päälleliimatun oloinen metalliosuus perinnesoittimien jäädessä taustalle ilmoittelemaan olemassaolostaan juuri ja juuri se verran, etteivät ne unohdu aivan kokonaan. Yksi poikkeus tähän kaavaan on ”Diluvio”, jossa metalliosuus tulee mukaan vasta myöhään ja silloinkin sopivan maltillisesti. Myös pienoisella raspilla varustettu italiankielinen laulu sopii kappaleesen todella hyvin. Levyllä on muutama muukin kappale, jonka metalliosuudet toimivat. Esimerkiksi ”Squassissa” metalli ei ole liian dominoivassa roolissa, vaikka pääosassa onkin. Perinnesoittimet kuuluvat paremmin ja saavat hieman enemmän tilaan. Murinan sijaan kevyellä raspilla varustettu lähes puhdas laulu sopii yllättävänkin hyvin raskaiden metalliriffien päälle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Furor Gallicolla on päällisin puolin paljon vahvuuksia ja pohjimmiltaan kappaleet sisältävät hyvin sävellettyjä ja toteutettuja osia, mutta kaikesta huolimatta sen musiikki kuulostaa lopulta hieman tyhjältä. En koe tarvetta kuunnella yhtäkään levyn kappaletta uudestaan, vaikka niistä moni onkin sinänsä ihan miellyttävä. Furor Gallicosta voi toki vielä kasvaa erinomainen folk metal -yhtye, ellei se ole jumittunut nykyiseen olomuotoonsa ja kuvittele sen riittävän.

5½/10

Kappalelista:
1. The Song of the Earth
2. Nemàin’s Breath
3. Wild Jig of Beltaine
4. La Notte dei Cento Fuochi
5. Diluvio
6. Squass
7. Steam over the Mountain
8. To the End
9. Eremita

Furor Gallico Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Jyri Kinnari