Gamma Rayn 20-vuotias ”No World Order!” on vielä tänäkin päivänä toimiva ja viihdyttävä voimametallikiekko

Voimametallista puhuttaessa ei voida sivuuttaa tyylilajin ykköstykkejä Helloweenia sekä Gamma Rayta. Harvalla lajityypin yhtyeellä on esittää vastaavanlaisia meriittejä kuin tällä kaksikolla, sillä yhtyeistä molemmat ovat luoneet useita levyjä, joita voidaan helposti kutsua power metal -klassikoiksi. Tämän parivaljakon kesken saksalaisen voimametallin mestaruudesta onkin käyty vuosien varrella tiukkaa taistoa ja riippuu varmasti kuulijasta, kummalle tämän kunnian haluaa myöntää. Henkilökohtaisesti itselleni tärkeämmäksi on muodostunut Gamma Ray, jonka kitaristi-vokalisti Kai Hansen pisti pystyyn poistuttuaan Helloweenin riveistä. 

Vuonna 1988 perustettu Gamma Ray ei ole jäänyt musiikillista ansioiltaan power metalin esi-isänä pidetyn Helloweenin jalkoihin. Siinä missä Helloween julkaisi koko musiikkigenreä määrittäneet “Keeper of the Seven Keys” -albumikokonaisuudet 80-luvun puolella, otti Gamma Ray voimametallin valtiaan valtikan itselleen 90-luvun timanttisilla levyillään. Erityisesti vuosituhannen vaihteen molemmin puolin yhtye tuntui olevan pitelemättömässä vireessä, sillä kovatasoiset albumit kuten “Land of the Free” sekä “Somewhere Out in Space” ovat nousseet ansaitusti lajityypin tunnetuimpien julkaisujen joukkoon. Eikä tahti hyytynyt uudelle vuosituhannelle siirryttäessä, sillä vuonna 2001 julkaistu “No World Order!” on erittäin kova seuraaja sitä edeltäneille albumeille.

Tänään 20 vuotta täyttävä “No World Order!” on monella tavalla perinteinen Gamma Ray -albumi. Seitsemännellä albumilla ei koettu tarpeen lähteä kikkailemaan, vaan homma nimi oli edelleen vahvasti kitarapuoli tanassa etenevä voimametalli, josta löytyy niin kolossaalisia riffijärkäleitä, nopeasti kipittäviä kitarajuoksutuksia kuin Kai Hansenin tunnistettavaa vokalisointia. Tietynlainen tuttuus ei kuitenkaan muodostu missään vaiheessa ongelmaksi, sillä tuossa vaiheessa kokoonpanoksi vakiintunut Hansen-Richter-Zimmermann-Schlächter tuntuivat löytäneen ”No World Order!”-kiekolla hienolla tavalla yhteisen sävelen. 

Sisällöltään ja laadultaan “No World Order!” on ehkäpä tasaisin Gamma Ray -julkaisu tähän päivään mennessä. Vaikka albumi ei sisältönsä puolesta juhli yksittäisillä huippubiiseillä, jotka nousisivat yhtyeen ikivihreiden klassikoiden joukkoon, on kiekon vahvuus nimenomaan sen tasalaatuisuudessa. Keikkakäyttöön ansaitusti vakiintuneen ”Dethrone Tyranny”-kiihdyttelyn lisäksi tarjolla on vahva biisikattaus, josta löytyy huippuhetkiä vaikka kuinka paljon: tasaisen takova ”Heart of the Unicorn”, hienoja melodioita viljelevä ”Heaven or Hell”, perinteisemmälle hevimetallille lippaan vetävä ”Fire Below” sekä kertosäkeellään korvamatokategoriaan kipuava “Follow Me” ovat jokainen hienoja kappaleita. Varsinaisen huonoja vetoja joukkoon ei ole eksynyt montaakaan, sillä oikeastaan tympeän mitäänsanomaton ”Solid” on kappaleista ainoa, jonka olisi voinut helposti jättää albumilta pois. 

Kiekon tasavahvuutta voi lopulta pitää myös sen suurimpana ongelmana. Vaikka mukana on monia loistavia power metal -kappaleita, ei monellakaan biisillä ole mitään asiaa samaan kategoriaan esimerkiksi kappaleiden “Somewhere Out in Space”, “Send Me a Sign” tai vaikkapa “Rebellion in Dreamland” kanssa. Onkin varsin ymmärrettävää, miksi “No World Order!” elää yhtyeen settilistoilla pääsääntöisesti yhden kappaleen voimin, joka onkin selkeästi se tiukin veto koko kiekolta. Kappaleista tuntuu uupuvan se viimeinen niitti, joka nostaisi ne kaikesta viihdyttävyydestään huolimatta sinne voimametallin legendaluokkaan ja yhtyeen parhaista parhaimpien vetojen joukkoon.

“No World Order!” on kuitenkin erinomainen julkaisu ja yksi Gamma Rayn uran vahvimmista levykokonaisuuksista. On aina upea saavutus, kun mikä tahansa yhtye onnistuu useammankin levyjulkaisun jälkeen nostamaan tasoaan, sillä harmittavan usein trendi on tällä saralla laskeva. Gamma Ray kuitenkin osoitti yli 10 vuoden olemassaolonsa jälkeen olevansa poikkeus sääntöön. Tänään syntymäpäiväjuhlia viettävä “No World Order!” on edelleen komea julkaisu, jonka jokaisen power metal -fanin kannattaa ottaa haltuun, jos levy on jostain syystä jäänyt kuuntelematta.

Kappalelista:
1. Induction
2. Dethrone Tyranny
3. The Heart of the Unicorn
4. Heaven or Hell
5. New World Order
6. Damn the Machine
7. Solid
8. Fire Below
9. Follow Me
10. Eagle
11. Lake of Tears