Gehenna – Unravel

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 26.10.2013

Purkautuminen on päivän sana. Purkautua voi monella eri tapaa, ja se on enemmän kuin suotavaa, jos tahtoo selvitä hengissä elämän ja kuoleman rajamaastosta. Gehenna on julistanut tätä manifestia jo vuodesta 1993, ja tänä vuonna se on vuodattanut verensä teoksen ”Unravel” muodossa. Kahdeksan pitkää vuotta on kulunut viime levystä ”WW” (2005), jossa kuolontaistelut olivat erittäin konkreettisia. Kuolema on tällä kertaa erittäin mädänhajuisena läsnä, jääköhän mitään jäljelle?

Gehenna on ollut norjalaisen black metal -skenen koruton jalokivi, koska se on pystynyt luomaan oman atmosfäärinsä ja kokeilemaan genrelleen epätyypillisiä asioita. Bändin mukaan se on välillä karannut tieltä, mutta tällä hetkellä liekki palaa kuumemmin kuin koskaan. Historiaan mahtuu kuusi aikaisempaa studioalbumia, miehistönvaihdoksia sekä erilaisia levy-yhtiöitä. ”Unravel” on Indie Recordingsin julkaisema, useamman julkaisun hoitaneen Moonfog Productionsin sijaan. Bändiä edustavat tällä hetkellä Sanrabb, Skinndød, Slátrarinn ja levyllä soittaneen Dolgarin tilalle on tullut Byting. On hyvinkin mahdollista, että heidät nähdään elävänä (tai kuolleena) jossain päin palloa tämän ”aktivoitumisen” jälkeen, ovathan he jakaneet lavan mm. surullisenkuuluisan Mayhemin kanssa!

Sitten asiaan: diehard- Darkthrone-fanielle tämä albumi toimii kuin ristin kääntäminen väärinpäin. Likaista, alkukantaista ja voimakasta lausuntaa, jossa kalman haju polttaa nenäkarvat ja vähäisimmätkin empaattiset kyvyt. ”Unravel” muistuttaa hieman ensimmäistä levyä ”First Spell”, mutta ei ole läheskään yhtä melodinen, vaan suoraviivainen sekä anteeksiantamaton. Avausraidan ”The Decision” synkkää puhuvat pianosoinnut toivottavat tervetulleeksi päätepysäkille. ”Unravel” jää parhaiten mieleen nopeahkona bläkkisrallina koko lätyltä.

Tällä kiekolla vain Sanrabb hoitaa lauluosuudet, se toimikoon monotonisen ja melankolisen tunnelman kantavana voimana. Biisien keskipituus on noin 4–5 minuuttia, mutta alta kolmen minuutin ja melkein seitsemänkin minuutin raitoja löytyy. Black metal in it’s pure form, here you go.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Levy on mielenkiintoisesti sanottuna erittäin sympaattinen: se löytää väistämättä pahat tunteesi, ja pystyt itsekin tarrautumaan niihin. Erittäin antoisaa terapiaa, ja vielä näin hienossa paketissa. ”Unravelin” soundi ei ole ohut tai tunkkainen vaan oikein tunnelmapitoinen. Instrumenteista saa keskivertokuulijan korvin selvää ja ne ovat sopivan roisit, lisäksi mollivoittoinen autenttisuus on huipussaan. Rummut laahaavat ajoittain doom-henkisesti esimerkiksi biisissä ”A Grave of Thoughts”, mutta välillä blast beatit luovat hävityksen kauhua ja kaaosta. Levy on suoraan sanoen puuduttava, mutta eritoten positiivisessa mielessä. Tähän tarvitaan omanlaisensa fiiliksensä, ja siksi levyyn palaakin uudestaan.

Löyhkäisissä limoissa on hyvä olla. Gehenna helpottaa nihilistin kuin nihilistin päivää, ”Unravel” on ehdoton filosofian maisterin valinta. Hail True Norwegian Black Metal.