George Kollias – Invictus

Kirjoittanut Sami Elamaa - 30.5.2015

Kukapa olisi heti arvannut, että kreikkalainen rumpalijumala George Kollias (Nile) toteuttaa faniensa toiveet ja julkaisee oman soolon. Kiireet Nilen kanssa ovat varmasti olleet kovia, mutta lähes viiden vuoden suunnittelu ja työ ovat tuottaneet tulosta, ja ”Invictus”-niminen sooloalbumi näkee päivänvalonsa kesäkuun alkupuolella. Koska olen itsekin Nilen suurimpia ystäviä, omat odotukseni Kolliasin soolotuotannosta ovat valtaisat. Voisiko ”Invictus” kuulua samaan kastiin kuin Nilen koko tuotanto?

George Kollias hoitaa itse kaikki instrumentit ja jopa vokaalit albumillaan. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta, että toistaiseksi Kreikan kovin rumpali ottaa kaiken kunnian itselleen eikä kaipaa muiden auttavaa kättä. Poikkeuksena levyn erikoisversiossa vierailevat muun muassa E. Karadimas (vokaalit ”Voices”) ja A. Trapalis (viulu ”Apocalypse”), mutta koska hallussani on vain tavallinen julkaisu, jossa vierailevat artistit eivät esiinny, en mainitse tästä sen enempää. Keskityn vain ja ainoastaan hallussani olevaan tuiki tavalliseen versioon.

Alustavasti ”Invictus” muistuttaa musiikillisesti todella paljon Nileä. Hyvältä vaikuttaa, sillä ”Echoes of Divinity” -intron jälkeen alkava ”Invictus” sekä ”The Passage” jyräävät kuulijat takuuvarmasti. Kitarariffit sekä herra Kolliasin rumputyöskentelyt sopivat yhteen kuin paita ja peppu, ja Kolliasin laulutyöskentely kuulostaa todella mainiolta. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu nopeasti, sillä albumin miinukset alkavat vähitellen vaivata kuulijan päätä kappale toisensa jälkeen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Muutamissa kappaleissa, esimerkiksi ”Shall Rise/Shall Be Deadissä”, jäädään paikoilleen polkemaan samaa riffiä ja komppia, eivätkä kappaleet itsessään tahdo päästä eteenpäin. Toisin sanoen useiden ideoiden ohella kappaleista ja kitarariffeistä ei jää suuria muistikuvia. Jos jotakin muuta hyvää täytyy albumilta noukkia, pidin valtavasti neljän minuutin ”Apocalypse”-raidasta, vaikka raita itsestään on enemmänkin introviisu kuin kappale. ”Apocalypse” onnistuu tunnelmallisten sovitusten vuoksi vetämään kuulijat mukaansa hypnoosiin.

Tahtoisin antaa enemmän pisteitä ”Invictus”-julkaisulle ja George Kolliasille positiivista palautetta, mutta valitettavasti kyseisten kompastuskivien vuoksi ”Invictus” jää pahasti hyvän alapuolelle. Ehkäpä odotukset olivat sen verran korkeat, että jouduin vain itse pettymään suuresti. Joka tapauksessa Nilen tuotannosta pitäville kuuntelijoille ”Invictus” voi tarjota jotain pientä kiinnostavaa, mutta suuria ilotulitteita ei kannata odottaa. Tämän parissa joutuu vielä odottamaan Nilen tuleva kokopitkää. Jospa Nilen uusin tulisi olemaan sen verran parempaa antia, että ”Invictus” olisi vain pelkkä alkupala.

6½/10

Kappalelista:
01. Echoes of Divinity
02. Invictus
03. The Passage
04. Aeons of Burning Galaxies
05. Shall Rise/Shall Be Dead
06. Voices
07. Treasures of Nemesis
08. Apocalypse
09. Epitaph
10. Through Empty Eyes of Light
11. Buried Under the Flames