Georgian rytmi ei laajaa: Atlanta Rhythm Sectionin Champagne Jam 40 vuotta

Yhdysvaltojen Georgian osavaltion Doravillen kaupungissa vuonna 1971 perustetun southern rock -yhtye Atlanta Rhythm Sectionin albumin ”Champagne Jam” julkaisusta tulee tämän vuoden maaliskuussa kuluneeksi 40 vuotta. Yhtye yhdistää musiikissaan rouheaa rock-asennetta, tarttuvia pop-melodioita ja tyylikkäitä jazz-koukkuja, jotka ovat kuultavissa muun muassa yhtyeen suurimmilta hiteiltä ”Georgia Rhythm”, ”Spooky” ja So Into You” (1976).

”Champagne Jam” -albumin aikoihin useat southern rock -yhtyeet siirtyivät, osin levy-yhtiöiden painostamana, 10-minuutin mittaisista kitarasooloista siistimpään ja radioystävällisempään musiikkiin, ammentaen vaikutteita entistä enemmän pehmeämmästä ja viihteellisestä aikuisrockista eli AOR:sta (Adult Contemporary Rock). Muutokseen mahtui niin .38 Specialin kaltaisia menestystarinoita kuin myös katkeria taloudellisia floppeja, kuten legendaarisen Allman Brothers Bandin “Brothers of the Road” ja Blackfoot-yhtyeen “Siego”. ARS on yksi harvoja yhtyeitä, jotka ovat tuoneet musiikkiinsa maukkaalla tavalla soft rock-vaikutteita, mutta pitäneet samalla kosketuksen etelän juuriinsa. ”Champagne Jam” onkin yhtyeen parhaiten myynein studioalbumi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Muutoin melko siisti ja hienostunut ”Champagne Jam” räjähtää käyntiin rokkaavalla kappalleella ”Large Time”, jossa keskiössä on ylä-äänivoittoisella herkullisen purevalla saundilla terästetty kitarariffi. Kitaristit Barry Bailey ja J.R. Cob ovat albumilla elämänsä kunnossa, jonka vuoksi voi vain ihmetellä, miksi he ovat jääneet monien genren kitaristien varjoon. Kappale on myös kunnianosoitus floridalaiselle Lynyrd Skynyrdille ja erityisesti vuotta aikaisemmin tuhoisassa lento-onnettomuudessa menehtyneille jäsenille. Large Timea seuraa letkeällä shuffle-poljennolla etenevä single-kappale ”I’m Not Gonna Let it Bother Me Tonight”, joka tuo mieleen ajan valtavirran popin.  Kappaleessa paneudutaan aikakauden ongelmiin, mutta kertosäkeessä kertoja ei anna asian häiritä tänään.

”I’m Not Gonna Let it Bother Me Tonight” on samalla rokkaavaa ja radioystävällinen, olematta kuitenkaan liian imelä. Albumin ensimmäisen puoliskon menevää fiilistä pehmentää herkkä pianoballadi ”Normal Love”, jolla laulaja Ronnie Hammondin silkkinen, mutta karismaattinen ääni tulee oikeuksiinsa. Kappaleen jälkeen revitellään albumin nimikkoraidalla, jonka loppupuolen ”jammailuosiossa” kaikki yhtyeen soittajat esittelevät taitojaan soolo-osuuksissaan.  Soul-tyylinen soft rock-hitti ”Imagenary Lover” toimii siltana sielukkaalle triolirytmiselle kappaleelle ”Ballad of Lois Malone”.

”Champagne Jam” on tasapainoinen kokonaisuus, jonka rokkaavaa alkupuolta pehmentää soul-vaikutteinen loppupuolisko. Albumin 1970-lukulainen hienostunut soft rock-saundi on samalla rauhallinen, mutta myös napakka. Levyllä ei ole juurikaan täytekappaleita, vaikka albumin sointiväri pehmenee loppua kohti, muuttuen paikoin ehkä hieman tasapaksuksi. Albumi ei ole aivan esimerkiksi yhtyeen aikaisemman levyn ”Rock ’N’ Roll Alternative” tai vuoden 1975 albumin ”Dog Days” veroinen, mutta se on erinomainen lisä southern rock-fanin levykokoelmiin. Toisaalta soft rockin ja tiukan asenteen yhdistäminen on yhtyeen suurin hyve, koska se tarjoaa jokaiselle jotakin, olematta kuitenkaan liian siistiä. Jos mielesi tekee makeaa, mutta ei liian makeaa, ARS ja ”Champage Jam” on oivallinen valinta.

Kappaleet:

1. ”Large Time” (Bailey, Buie, Nix) – 2:55
2. ”I’m Not Gonna Let It Bother Me Tonight” (Buie, Daughtry, Nix) – 4:06
3. ”Normal Love” (Buie, Cobb, Daughtry, Nix) – 3:22
4. ”Champagne Jam” (Buie, Cobb, Nix) – 4:31
5. ”Imaginary Lover” (Buie, Daughtry, Nix) – 5:05
6. ”The Ballad of Lois Malone” (Bailey, Buie, Daughtry, Nix) – 4:30
7. ”The Great Escape” (Bailey, Buie, Nix) – 4:47
8. ”Evileen” (Buie, Daughtry, Nix) – 3:32
9. ”NITP” (Daughtry, Buie) – 7:21