On vain hieno asia, jos musiikki herättää aitoja tunteita. Silloin musiikki tekee jotain oikein ja on muutakin kuin kevyttä kuunneltavaa ja taustamusiikkia. Mutta mitä jos ne tunteet, joita musiikki herättää, ovatkin ahdistusta, klaustrofobiaa, fyysistä pahoinvointia ja epämukavuutta? Onko levy silloin erittäin onnistunut vai vastenmielinen? Jos kauhuelokuvia katsotaan pelätäkseen, silloin Gholdin uusinta levyä kuunnellaan mukavuusalueelta irrottautumiseen.

Lontoolaisyhtyeen uusin levy ei ole pelkästään doomia, vaan myös sludgea, lujaa meteliä ja progressiivista metallia, kolmen miehen dystooppista ja sanoiltaan abstraktia tunnekuohua. Heidän musiikkiaan inspiroi heidän elämänsä sekä ympäristöstä, mikä saa vain pohtimaan, minkälaisessa maailmassa miehet elävät. No, ”Pyrin” taustalla on yhtyeen entinen asuinpaikka, mistä levytyksen aikaan häädettiin ihmisiä ulos purkamisen tieltä. Mikäpäs muu asunnon nimi oli kuin Pyrford House.

Vaikka levy saattaa kuulostaa vain doom-metallin päälle käärityltä meteliltä, se on oikeastaan hyvin tarkkaan harkittu kokonaisuus. Jokainen nuotti ja ulvahdus kuulostaa tarkoituksenmukaiselta, eikä levyssä ole mitään ylimääräistä, mutta silti se on äänimaailmalta täysi. Yllättävää kyllä, levyä ei välttämättä tarvitse kuunnella kokonaisuudessaan, että siitä saa jotain irti. Neljästä kappaleesta kolme on yli kahdeksanminuuttisia, pisin kestää yli 21 minuuttia. Viimeisen kappaleen loppuirrottelu venyy valitettavasti vähän ehkä turhan pitkäksi tahkoamiseksi.

Neljä kappaletta takoo sinut maan rakoon, repii sielusi riekaleiksi ja vie toivon tunteen ja ilon. Kun levy on kuunneltu, se onneksi jää taakse ja häviää synkkyyden verhona kuin savu ilmaan. Kun kuuntelukokemuksen jälkeen hengittää syvään ja kuulee linnun visertävän, ymmärtää, miten syvissä ja mustissa vesissä Gholdin ”Pyr” pyristelee.

9/10

Kappalelista:

1. Collusion With Traitors
2. Blud
3. CCXX
4. Despert Thrang

Ghold Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Daniel ”Thaumiel Nerub” Neffling