Mystinen Ghost hämmensi ja ihastutti vuonna 2010 julkaistulla debyyttialbumillaan. Yhtye onnistui luomaan täysin omanlaisensa soundin yhdistelemällä muun muassa täysin puhdasta rauhallista laulua, proge-vaikutteita, hieman Black Sabbath– ja Mercyful Fate -henkistä riffittelyä, okkultistisia sanoituksia ja vertahyytävää tunnelmaa. Tuntui kuitenkin siltä, että muutamaa loistavaa kappaletta lukuun ottamatta ”Opus Eponymoukselta” puuttui jotain, vaikka bändin potentiaali kävikin ilmi jo tuolloin. Nyt vajaan kolmen vuoden jälkeen on tullut taas aika kuunnella, mitä Papa Emeritus II nimettömine ghouleineen on saanut aikaan.

Teemaltaan ”Infestissumam” jatkaa siitä, mihin ”Opus Eponymous” jäi, eli Antikristuksen syntymästä. Levy alkaa ”Infestissumam”-nimisellä jylhällä introlla, joka lupailee suuria ja saa ihon kananlihalle. Ensimmäinen varsinainen kappale ”Per Aspera Ad Inferi” käynnistyy Mercyful Fatelle kumartavalla riffittelyllä jyräten sillä linjalla vahvasti loppuun asti. Seuraavana on vuorossa singlenäkin hämyisen videon kanssa julkaistu ”Secular Haze”. Kuultuani kappaleen ensimmäisen kerran sen julkaisun aikoihin aloin odottaa yhtyeen uusinta kuin kuuta nousevaa. Kappale on täysin omanlaisensa, enkä nyt äkkiseltään keksi sille sopivaa vertailukohdetta. Synkistä riffeistä, vahvoista laulumelodioista ja sopivan hämärästä kosketinkuvioista on muodostettu yksi Ghostin parhaista kappaleista.  ”Jigolo Har Megiddo” jatkaa mainioiden kappaleiden putkea nojaten jälleen loistavaan laulutyöskentelyyn ja meneviin riffeihin. Erityismaininnan ansaitsee kappaleen loppupuolella kuultava säkeistö, joka on ihastuttavan mielipuolinen.

Levyn pisin kappale ”Ghluleh / Zombie Queen” alkaa puolestaan balladimaisen herkästi, ja vaikka kierroksia nostetaan välillä, pysyy kappale silti mahtavan eeppisenä. Korvia hivelevää kuorolaulua hyödyntävässä ”Year Zero” -biisissä Ghost käyttää selvästi täyden potentiaalinsa, minkä seurauksena käsillä on kappale, jota kehtaa kutsua mestariteokseksi. Saatanallinen viesti menee perille uskottavammin kuin monella black metal -yhtyeellä.

Valitettavasti kahden seuraavan kappaleen ajaksi taso laskee hieman ja aistittavissa on pientä täytekappaleiden iljettävää makua. ”Depth of Satan’s Eyes” vie levyn jälleen oikeille raiteille Black Sabbath -tyylisine doomahtavine riffeineen. Loppuhuipennuksena kuuntelijaa hemmotellaan ”Monstrance Clock” -nimisellä kappaleella, jota niin ikään voi mestariteokseksi luonnehtia, sillä Papa Emeritus II esittää yhden koko yhtyeen historian parhaista laulusuorituksistaan. Kappale ei todellakaan ole sieltä raskaimmasta päästä, mutta näin mestarillisen sävellystyön äärellä sitä ei edes kaipaa. Come together, for Lucifer’s son.

”Infestissumam” tuo mukanaan suuren parannuksen edelliseen albumiin, tällä kertaa Ghost ei todellakaan jätä kylmäksi. Toki tällekin löytyy vihaajansa, mutta niinhän sitä sanotaan, että haters gonna hate. Vielä kun saadaan viimeisetkin ”ihan ok” -tason kappaleet karsittua, niin tästä on enää vaikea parantaa. Odottelen innolla seuraavaa levytystä, sillä uskon vankasti, että Ghostin taitavalla jäsenistöllä olisi aineksia täydellisyyttä hipovaan täyden kympin arvoiseen albumiin. Jospa kolmas kerta toden sanoisi, mutta siihen asti ”Infestissumam” kelpaa paremmin kuin hyvin.

PS. Bändin keikkakunto on mahdollista tarkastaa ensi heinäkuussa Olympiastadionilla, kun Ghost lämmittelee lauteita Iron Maidenille.

9/10

Kappalelista:
1. ‘Infestissumam’
2. ‘Per Aspera Ad Inferi’
3. ‘Secular Haze’
4. ‘Jigolo Har Megiddo’
5. ‘Ghuleh / Zombie Queen’
6. ‘Year Zero’
7. ‘Idolatrine’
8. ‘Body and Blood’
9. ‘Depth of Satans Eyes’
10. ‘Monstrance Clock’

https://www.facebook.com/thebandghost

Kirjoittanut: Jyri Kinnari