Ghost Iris – Blind World

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 4.3.2017

Kun aloin katsomaan Ghost Irisin musiikkivideota ”Save Yourself” -kappaleesta, ja näin yhtyeen jäsenten pukeutuneen kauluspaitoihin, ajattelin yhtyeen musiikin olevan jotain rockin tai pop-metalin kaltaista. Huomasin kuitenkin olevani täysin hakoteillä. Tanskalainen Ghost Iris julkaisi helmikuun puolenvälin tienoilla toisen pitkäsoittonsa, ”Blind Worldin”. Yhtyeen musiikkia on kuvailtu djent-metalcoreksi, josta ”djent” ei kertonut itselleni mitään ilman googlaamista. Niille jotka ovat yhtä tietämättömiä termistä, kerron sen verran, että ”djentin” juuret löytävät progressiivisesta metalista. Tyyliltään djent on hyvin rytmitettyä ja säröistä, ja tyyli on muuttunut Ghost Irisin käsittelyssä hiukan psykedeelisen kuuloiseksi. Tähän kun kaadetaan metalcoren murinat ja raivo sekaan, on lopputulos todella tyrmäävä. Tämä kuvailu ei ole täysin edukseen yhtyeen musiikille, joten suosittelen kuuntelemaan itse.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy väistämättä tiukasti rytmitettyyn ja rujoon äänimaailmaan. Kitarariffit kuulostavat todella päällekäyviltä, ja levyn äänimaailmassa on tietynlainen painostavuus, jonka voi tulkita jopa hiukan ahdistavana. Raskaat ja kevyet laulutyylit vuorottelevat, ja yllätyksellisesti niiden takana seisoo yksi mies, bändin vokalisti Jesper Vicencio Gün. Ei voi muuta kuin nostaa hattua ja todeta, että Günillä on todella monipuolinen ääni! Metalcorelle tyypilliset räyhäävät lauluosuudet ovat keskiössä tällä levyllä, mutta puhtaampia lauluosuuksiakin kuullaan lähes jokaisella raidalla. Basson ääni kumpuaa upeasti esiin monessa kappaleessa kitarariffien ja huudon seasta. Levyn kappaleet ovat rakenteeltaan pitkälti samanlaisia, mutta muutama erikoisuuskin löytyy: ”Pinnacle” päättyy pätkivään ääneen ja kuulostaa sille kuin kappaleessa olisi jokin vika, joka estää sitä soimasta kunnolla. Ensimmäisellä kuuntelukerralla se oli hämmentävän kuuloista. Nimikkokappale ”Blind World” on kaksiminuuttinen kappale, jossa rauhallinen miesääni akustisen kitaran säestämänä kuvailee maailmankaikkeutta. ”Blind Worldissä” on myös Ghost Irisille tuttua soundia, mutta pääpaino on miesäänellä.

Levyn loppua kohti musiikki kevenee hiukan, muttei liian radikaalisti – edelleen kuullaan raskaita vokaaliosuuksia ja jyrääviä riffejä, mutta kokonaisvaikutelma on vähän kevyempi. Se on oikeastaan miellyttävä asia, koska sen seurauksena levylle syntyy kontrastia. Levyn viimeisellä kappaleella ”Detache” vierailee myös solisti Mie Due Sørensen, jonka heleä ääni sointuu hienosti yhteen pianon säestyksen kanssa. Ghost Irisin toinen albumi on huolellisesti toteutettu, muttei puunattu liian puhtaaksi. Levyltä välittyvät aggressiivisuus ja brutaalius, sekä kappaleiden rakenteiden monipuolisuus. Vaikka metalcore ei olekaan suosikkigenrejäni, on yhtyeen uutta kiekkoa miellyttävä kuunnella. Jos satut pitämään Dead By Aprilistä, saatat tykätä myös Ghost Irisista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen