GIAN
Äänekoskelainen metallimonsteri Gian synnytti tähän maailmaan viikko sitten esikoisensa nimeltään ”All Life Erased”. Juuri ennen levynjulkkarikeikkaa 20.2.2015 istuimme takahuoneessa ja turinoimme syntyjä syviä. Tai niin ainakin oli tarkoitus. Sen verran oli pilkettä poikain silmäkulmissa vastauksia annettaessa, että aina ei tiennyt, yhtyäkö nauruun vai laittaako hymy pyllyyn. Juuri se näistä verestä, sodasta ja lahtaamisesta laulavista pojista tekeekin niin mukavia veitikoita, että lavakarismaa piisaa ja levyä on odotettu pienoisellä jännityksellä.
Mukana haastattelussa oli koko porukka eli vokalisti Jampe Honkonen, kitaristit Lassi Pollari ja Tuomo Laulainen, basisti Henri Rahm sekä rumpali Konsta Vehkala.
Näppäränä tyttönä googlailin nimeä Gian ja päädyin maskuliiniseen italialaiseen nimeen. Niinkö on tarkoitus vai mistä nimi on lähtöisin?
Lassi: Voi helevetti, taasko tää meni tähän…
Hene: Itsea siassa se tarkoittaa hepreaksi jumalan armoa.
Konsta: Niin ja oliko se vietnamiksi aika?
Lassi: No, itse asiassa sen piti vain olla lyhyt ja napakka. Me kuunneltiin aikoinaan Jasun kanssa oikeesti hyviä kotimaisia niin ku Stam1na, Mokoma ja Kurimus. Sitten alettiin soitteleen. Nykyisin vaikuttaa Slayer. Niin että jos mennään vain sillä maskuliinisella italialaisella…
Mainos päättyy
Mistäpä levyn teema?
Lassi: Siis onko sillä jokin teema?
Konsta: Levyn teema tuli ihan vahingossa.
Lassi: ”Trauma”, ”Burn” ja ”No Absolution” ovat samanhenkisiä. Eihän siinä muuten ole muuta teemaa kuin veren roiskinta.
Konsta: …ja itse aiheutettu kuolema.
Tässä on kymmenen vuotta mennyt ja vasta nyt on sitten levyn aika?
Onhan tässä keikkoja ollut… Ei mutta onhan se nyt helvetin siistiä, että on nyt oikeesti LEVY. Ylipäätänsä levyn tekoprosessi oli pitkä. Mukavaa, että se on nyt viimein ulkona. Välillä nimittäin tuntui, että koko prosessi kaatuu, lopulta kuitenkin kaikki meni paremmin kuin ois ootettu. Jos homma ei olisi venynyt näin pitkään, ei ois ollut noita biisejä, jotka on nyt, eikä soundikaan olis ollut niin hyvä. Me ehdittiin soittaa noita uusiakin biisejä sen verran, että ne on nivoutuneet hyvin. Aiemmin soundikaan ei olis ollut näin hyvä. Nauhoitusvaiheessakin oli vielä sitä luomisprosessia ja kehittämistä. Biisit muuttu vielä vähän, joten olihan se aikamoista säveltämistä.
Jampe: Onhan se nyt saatana, kun mäkin lauloin ”No Absolution” -biisin eka kerran vasta nauhotuksissa .
Hene: Ja mä soitin sen yhen biisin eka kertaa nauhotuksissa.
Konsta: Oliko se sama biisi, ”No Absolution”?
Hene: Joo.
Lassi: Kaiken kaikkiaan levy olis ollut löysempi. Hyvä näin.
Mainos päättyy
Bändissä on kymmenen vuoden aikana ollut jonkin verran vaihtuvuutta. Paljonko levyltä löytyy jäänteitä Gianin vanhoilta jäseniltä?
Lassi: Jasusta ja Juusosta eli alkuperäisestä kokoonpanosta jotain. Suunnilleen puolet biiseistä on sellaisia, että alkuperäinen kokoonpano on alun perin tekijänä.
Tume: Minun edeltäjä Ruuskahan lauloi ”BloodStromin” kertsin, joka on jäänyt sinne myös.
Konsta: Mulla taas on ne vanhojen biisien rumpujutut aika yks yhteen sen kanssa, miten Juuso ne soitti. Ei ihan justiinsa, mutta yritän Juuson tekemiä alkuperäissovituksia noudattaa.
Lassi: Kitaristit kerkes olla mukana niin vähän aikaa, ettei kerinnyt olla sävellyshommia.
Teillä on kaikilla tuota bänditoimintaa reilunlaisesti. Jos perustaisitte omat festarit, millaiset niistä tulisi, montako bändiä sieltä löytyisi ja kuka olisi pääesiintyjä?
Jampe: Kristuksentappofestarit ja Gian ois pääesiintyjä. Seuraava kysymys?
Tume: Hyvä festarit tulis joo!
Lassi: Aika helevetin monta bändiä..
Jampe: Semmoset viikon kestävät festarit.
Ja sitten listattiin bändejä: Konstalla Psykoanalyysi, J. Vehkala & Quomat, Lojohh ja Slash Dementia. Lassilla Kymmenes Legioona, Arkunnaula ja Slash Dementia. Henellä Shadecrown ja myös Slash Dementia sekä Tumella Scars of Solitude.
Mainos päättyy
Shadecrown vai Psykoanalyysi?
Konsta: Jos Hene sanoo Psykoanalyysi, niin mä sanon Shadecrown!
Tume: No, Shadecrown on lähempänä omaa sydäntä.
Teidät on noteerattu toistaiseksi paremmin ulkomailla kuin kotimaassa. Mistähän moinen?
Jampe: Kotimaan arviot ei ole vielä tulleet pihalle.
Konsta: Niitä alkaa tässä pikku hiljaa tippua, ja sekös tässä jännittääkin.
Mainos päättyy
Millainen vastaanotto kotimaassa on yleensä ollut?
Ulkomaille lähti kuitenkin suoraan digitaalinen promo jo pari viikkoa sitten. Suomeen lähti ihan fyysisiä vasta viime viikolla. Onhan se ihan odotettavissa, ettei Suomessa toimi niin kovasti, koska me ei olla nimeltään Amorphis tai Sonata Arctic, vaikkei me kyllä halutakaan, että meitä niihin verrattas.
Kun jallu ja jekku on loppu, valitsetteko Pirkka-oluen vai laatikkoviinin?
HYI VITTU! Ei kumpaakaan! Mutta jos on pakko päättää, niin laatikkoviini, koska Pirkka-kalja maistuu ihan lauantaimakkaralta.
Mainos päättyy
Sitten pojat alkavat pohtia: ”Ku oiskin pelkästään se lauantaimakkara, mutta kun se voi olla myös hammastahna, maksamakkara…” Olimme eksyneet aiheesta viimeistään sanan hevosen kyrpä kohdilla.
Paljonkos Kostalla menee kolaa keikan aikana?
Konsta: Ei itse asiassa välttämättä yhtään, koska yleensä mä juon ihan vettä keikalla. Jos mä juon kokista, tulee jano vaan kahta kauheemmin. Mutta ennen keikkaa pitää saada semmonen tietty ADHD päälle, sillon menee pari kolme litraa.
Teillä oli suunnitteilla maailmanvalloitusjulistus. Millainen se olikaan?
Lassi: Niin, piti sellainenkin kehittää.
Hene: Myö lähetään ristuksentappoautolla pitkin Eurooppaa.
Tume: Sanopa Lassi ny jotain viisasta, annapa tulla. Raotapa sanaista arkkuasi. Myö luotetaan suhun.
Lassi: No en mä tiiä. Oishan se ihan mukava silleen lähteä tavoittelemaan vaikka sitä, että ois jokaisesta Euroopan katolisesta maasta syyte jumalanpilkasta kiertueen jälkeen.
Näin Äänekoskella.
Ja se keikka! Se oli helmiä sioille. Pitti pyöri, olut maistui ja onnenkyyneleitäkin oli raavailla miehillä havaittavissa. Seuraavan kerran korvatulpille olisi käyttöä Viitasaarella 14.maaliskuuta, jolloin mukana on myös Shadecrown.
Haastattelu: Heta Karjalainen