Gilby Clarke

Guns N’ Roses -yhtyeen entisenä kitaristina tunnettu Gilby Clarke heittää kaksi keikkaa Suomessa kuluvan viikon aikana. Mies esiintyy 16. päivä toukokuuta Helsingin Virgin Oilissa ja 17. päivä toukokuuta Leipätehtaalla Vaasassa. Kaaoszine tavoitti kiireisen Gilbyn sähköpostitse ennen miehen rantautumista Suomeen. Lue lisää nähdäksesi pieni haastattelu liittyen miehen tuleviin keikkoihin.

Terve. Mitäs itsellesi tällä hetkellä kuuluu?

Gilby: Terve. Olen tällä hetkellä kiertueella niin kaikki on vähän hektistä, mutta muuten itselleni kuuluu oikein hyvää.

Aloitetaan hieman kyselemällä sinun keikkamuistoja. Mitkä ovat suurimmat / pienimmät yleisöt, joille olet soittanut?

Gilby: Soitin joskus pienessä paikassa Länsi-Virginiassa, jossa oli varmaan vain muutama ihminen paikalla. Muistan sen, että lavalle osoitti vain yksi valo joka häikäisi niin paljon, että se teki soittamisesta jopa hankalaa. Suurin keikka jonka olen soittanut on Guns N’ Roses :n kanssa Riossa, Brasiliassa. Siellä oli yli 100 000 ihmistä paikan päällä ja aika infernaalinen fiilis.

Mitä tiedät Suomesta?

Gilby: Pakko myöntää, että en tiedä paljoakaan – tiedän sen, että Hanoi Rocks on sieltä. Olen tavannut muutaman heistä, mutta en tunne heitä sen paremmin.

Miksi valitsit kitaran kun olit pieni? Kokeilitko muita instrumentteja?

Gilby: Kun olin nuori, näin julisteen missä oli Jimi Hendrixin kuva ja se näytti niin coolilta, että aloin haluta kitaristiksi. Aloin kuuntelemaan yhtyeitä kuten Led Zeppelin, Kiss sekä Aerosmith ja nuo veivät minut sitten mukanaan. Oli vain siinä vaiheessa pakko hommata kitara ja alkaa kirjoittamaan myös omia kappaleita.

Mitä yleensä ajattelet, kun olet lavalla?

Gilby: Tämä on sinänsä hassua, mutta en yleensä kauheasti ajattele muuta kuin omaa soittoani. Olen aika perfektionisti ja haluan, että kaikki sujuu jokaisella keikalla mahdollisimman hyvin. Kokeilen myös paljon uusia juttuja livenä. En vain jaksa soittaa samaa keikkaa joka ilta, vaan haluan että myös ihmiset saavat vastiketta rahoilleen.

Olet muusikkona kokenut jo aika paljon. Millaisen vihjeen haluaisit antaa aloittelevalle bändille?

Gilby: Ole oma itsesi ja pyri olemaan omaperäinen. Nykypäivänä on yhtyeitä niin paljon, että ilman omaperäisyyttä ei tällä alalla menesty.

Kuinka yleensä valitset ne ihmiset, keiden kanssa soitat?

Gilby: Mielenkiintoinen kysymys; se on tullut vaikeammaksi vuosi vuodelta. Minun vain täytyy tuntea, että olen samalla aaltopituudella ja että puhumme samaa kieltä, emme englantia, vaan musiikkia.

Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

Gilby: Toivottavasti saan yhä vielä soittaa kitaraa. Saatan ehkä painaa kymmenen paunaa enemmän, hah.

Mitä musiikkia et voi sietää? Miksi?

Gilby: Mitään, mitä Rihanna laulaa. Vaihdan aina kanavaa kun kuulen hänen laulua.

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

Gilby: Kuuluisin todennäköisesti johonkin moottoripyörä-jengiin tai sitten olisin ehkä itse aloittanut omani?

Urasi kohokohta tähän asti? Entäpä pahin floppi?

Gilby: Keikkailu Gunnareiden kanssa oli ehdottomasti urani kohokohta. Pahin floppi on ollut ehkäpä kiertue ”Supernova” -CD:n tienoilta.

Minkä luulet olevan suurin syy siihen, että yhtyeet eivät tänä päivänä enää kestä yleensä yli kymmentä vuotta?

Gilby: Luulen, että suurin syy siihen on yleisö, eikä itse yhtyeet. Ihmiset tuntuvat nykyään vain kokoajan haluavan uutta ja sen täyttäminen on nykyajan yhtyeille yhä vaikeampaa ja vaikeampaa.

Suurin unelmasi?

Gilby: Saada soittaa keikka, tai vaikkapa pari, Ronnie Woodsin tilalla The Rolling Stonesissa.

Suurimmat idolisi?

Gilby: Ehdottomasti Keith Richards (The Rolling Stones), Jeff Beck (The Yardbirds) ja Billy Gibbons (ZZ Top). Nämä kitaristit ovat myös vaikuttaneet itseeni soittajana todella paljon.

Viimeisiä sanoja Kaaoszinen lukijoille?

Gilby: Tulkaahan katsomaan keikkoja! Olen todella onnekas, kun saan vielä soittaa ja tehdä musiikkia työnä. Kiitoksia kaikille tuestanne!

Kirjoittanut: Heli Nevakare