Glam rockin kolossi – arviossa David Bowien 50-vuotias ”The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars”

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 6.6.2022

Avantgarde-popin ja teatraalisen glam rockin suurimman tähden, lontoosta tulleen David Bowien, läpimurtoalbumi ”The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars” julkaistiin 50 vuotta sitten. Erääksi maailman pop-musiikkihistorian menestyksekkäimmäksi noussut albumi äänitettiin Bowielle tuttuun tapaan Lontoon Trident Studioilla. Albumin tuotannosta vastasivat yhdessä Bowie tuottaja-äänittäjä Ken Scott.

Bowien ympärilleen kasaaman The Spiders from Mars –yhtyeen muodostivat Bowien (laulu, kitara ja saksofoni) lisäksi kitaristi-pianisti-taustalaulaja Mick Ronson, basisti Trevor Bolder ja rumpali Mick Woodmansey. Albumin kappaleet olivat Bowien ja kitaristi Ronsonin käsialaa.

David Bowie loi Ziggy Stardustista tietoisesti aikansa länsimaisia pelkoja, toiveita ja mahdollisuuksia filosofisin keinoin mutta kansan kielellä ymmärrettävällä tavalla avaavan ja käsittelevän hahmon. Myös aikaansa nähden poikkeavaksi katsottu seksuaalisen identiteettinsä kiiltokuvamainen käsittely toi Bowielle valtavasti mediajulkisuutta ja etumatkaa matkalla tähteyteen. Ziggyn hahmossa Bowie hyödynsi japanilaista kabuki- ja nō-teatteria, pantomiimia ja androgyyniä olemustaan, johon kuului vahva meikki, punaiseksi värjätty piikkikampaus ja kimaltavat asusteet. 

Media kritisoi usein Bowien keksimää Ziggy Stardust -hahmoa kopioksi amerikkalaisesta Alice Cooperista ja yritti luoda yleisölle käsitystä, että Cooper ja Bowie olivat ilmiriidoissa keskenään. Todellisuudessa Bowien vaikutteiden merkittävimpänä lähteenä toimi tuolloin vast’ikään newyorkilaisyhtye Velvet Undergroundin taakseen jättänyt ja soolouralle siirtynyt Lou Reed.

Levyn kansikuvan alkuperäisestä mustavalkokuvasta vastaa valokuvaaja Brian Ward, joka eräänä kylmänä, sateisena kevättalven yönä otti kuvat Bowiesta poseeraamassa Lontoon 23 Heddon Streetin edustalla katukuvassa, aivan kulman takana Trident Studiosta. Bowie poti flunssaa eikä halunnut liikkua kauas kuvattavaksi. Näin kuvauspaikaksi valikoitui lopulta K. West -turkis- ja pukuliikkeen edusta, jonka edustalla taiteilija poseeraa kokovartaloasuun sonnustautuneena, Gibson Les Paul sylissään.Takakanteen puolestaan valikoitui otos Bowiesta nojailemassa lasiovisen eteisaulan seinään. Kansitaiteen värittämisestä ja graafisesta suunnittelusta vastasivat Main Artery -graafisen alan suunnittelufirmalle työskennellyt Terry Pastor, joka oli myös Bowien kyseistä edeltävän albumin, ”Hunky Doryn” (1971), kansien suunnittelutyön takana.

Komean pröystäilevällä orkesterisovituksella kuorrutettu rockvalssi ”Five Years” avaa albumin mahtipontisen maalailevasti. Bowie oli saanut albumille vaikutetta Amerikan viihteellisestä tanssi-, soul- ja funk-musiikista. The Beatles -tyyppiseen melodiamaisemaan kyseisten elementtien sekoittaminen puhaltimineen ja kertosäkeen särökitaroineen muodosti ”Soul Loven” vahvan pohjan. Astetta rajummin tajuntaan pärähtävä ”Moonage Daydream” olikin sitten lähempänä dramaattista ja rönsyilevän pompöösiä glam rockin ydinolemusta pianoineen, särökitaroineen, syntetisaattoreineen ja Bowien vahvasti efektoituine lauluineen.

Albumin ja Bowien uran suurin megahitti ”Starman” on eräs pop-rockhistorian suurimmista ja tunnistettavimmista teoksista. Sävellyksenä edeltäviään selkeämmin taivaita tavoittelevia pop-melodioita pursuava, ajaton hitti. Kappale käännettiin aikoinaan lukuisille kielille ja lukuisien artistien versioimana ympäri maailman. Vaikuttavasti tajuntaan raikkaan soul-kertosäkeensä myötä tärähtävä, laiskasti laukkaava blues-kantri ”It Ain’t Easy” päättää albumin A-puolen hyvällä rytinällä. Samalla se tuo ajatuksen, että biisi voisi aivan hyvin olla esiaste The White Stripesin pelkistetylle, juurevalle poljennolle. Kappaleen taustalauluista vastasi Dana Gillespie.

Albumin B-puolen avaava, leppoisan kerronnallinen, varhaisen Queenin pianovetoisen singer-songwriter-tyyppisen materiaalin esiaste ”Lady Stardust” kuuluu myös albumin tarttuvimpien numeroiden joukkoon. Reilusti menevämmät ja proto-punkilla otteella rokkaavammat biisit ”Star”, ”Hang on to Yourself” ja garage- ja action rockin peruskiveksikin määriteltävissä oleva ”Suffragate City” kuuluvat paitsi albumin myös Bowien koko tuotannon rajuimmin rockaavaan osastoon.

Albumin toinen maailmanluokan hitti, ikonisella riffillä varustettu ”Ziggy Stardust”, on instrumentaalisen sovituksensa osalta ehkä juuri sitä klassisinta Bowieta priimalaatuisella sävellystyöllä, puoliakustisesti toteutettuna. Hienona kontrastina rajulle albumipuoliskolle toimii keveällä, lounge-popahtavalla bluesilla päättävä ”Rock n’ Roll Suicide”. Kappale ammentaa vaikutteensa aikansa viihdemusiikista taiteilijan hienoa ironiantajua heijastellen.

”The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars” nousi (6.6.1972) ilmestymisensä jälkeen Britannian albumilistalla sijalle 5. ”Starman” nousi puolestaan Brittien singlelistalla sijalle 10. Myöhemmin syyskuussa 1972 Yhdysvalloissa julkaistu albumi nousi Billboardin listalla korkeimmillaan sijalle 75. Bowien raketin lailla kohti rocktähteyttä syöksynyt suosion räjähdysmäinen kasvu ei kuitenkaan tapahtunut vielä albumin julkaisun aikaan vaan vasta kuukautta myöhemmin, heinäkuussa 1972, jolloin yhtyeensä pääsi esittämään albumin hittisinglen ”Starmanin” livenä BBC:n ’Top of the Pops’ -ohjelmassa lähetettynä kaikkialle Britanniaan.

Vuonna 1997 albumi sijoittui Britannian suurimpiin kuuluvan levykauppaketjun, valtakunnallisen sanomalehden ja klassisen rockin radiokanavan äänestyksessä kaikkien aikojen albumirankingissä sijalle 20.