Gloryhammer kierrättää vanhoja vitsejä – arviossa yhtyeen uutuusalbumi “Space 1993: Wrath of Kor-Virliath”

Gloryhammer jatkaa tutuilla urilla viidennellä täyspitkällään “Space 1993: Wrath of Kor-Virliath”. Tarjolla on jälleen teemoiltaan ja sanoituksiltaan älyttömyyksiin menevää voimametallia, joka korkealentoisuudestaan huolimatta esitetään tiukalla ammattitaidolla ja genren kaikkia kliseitä upealla tavalla hyödyntäen. Lopputulos on hykerryttävä sekoitus älyvapaata tarinointia ja tarttuvaa musiikkia, joka parhaimmillaan vie vastustamattomasti mennessään.

Uutukaisen kohdalla oli kuitenkin monenlaisia kysymysmerkkejä ilmoilla. Yhtyeen edellinen täyspitkä “Return to the Kingdom of Fife” ei onnistunut sykähdyttämään kahden erinomaisen edeltäjänsä tavoin. Lisäksi Thomas Winklerin saappaisiin astunut Sozos Michael ei varmasta suorittamisestaan huolimatta ole vokalistitoverinsa veroinen kultakurkku, mikä osaltaan vaikutti materiaalin aiempaa keskinkertaisempaan fiilikseen. Vaikka bändin kova fani jossain kohtaa olinkin, ei vuoden 2023 kiekosta jaksanut innostua. Jokin bändissä muuttui Winklerin lähdön myötä. 

“Space 1993: Wrath of Kor-Virliath” on sekin kaksijakoinen albumi. Tarjolla on jälleen laadukkaasti toteutettua, värikästä ja melodiarikasta voimametallia, joka jatkaa tarinallisesti suoraan siitä, mihin kakkoskiekko “Space 1992: Rise of the Chaos Wizards“ jäi. Luvassa on siis aimo annos taistelua hyvän ja pahan välillä, yksisarvisia sekä muita älyttömyyksiä, kun aiemmilta levyiltä tutut hahmot, Angus McFife V ja Zargothrax etunenässä, mekastavat mielikuvituksellisen universumin syövereissä. Jos olet kuunnellut aiempia Gloryhammer-levytyksiä, tuntuu uutukainen kodikkaalta ja tutulta.

Lämmin fiilis ei siltikään kestä pitkään, sillä albumin taso vaihtelee merkittävästi. Julkaisun ensimmäinen puolikas on kovatasoista suorittamista. Tunnelmaa nostattavan intron jälkeen käynnistyvä “Ultimate Sacrifice” muistuttaa, miksi yhtyeestä alun perin innostuin. Tarttuvat sävellykset, eeppiset äänimaisemat ja mukana hoilattava kertosäe ovat juuri sitä, mikä tekee Gloryhammerista niin toimivan. Harmittavasti laatukäyrä putoaa jyrkästi albumin edetessä. Perusvarmasti rymytään koko kiekko, mutta esimerkiksi “Pax Galactica” ja “Hammer of Fate” junnaavat hyvinkin puuduttavasti. Ja kun lopputahdit paukutellaan ilmoille heikkotasoisen, yli 10-minuuttisen “The Celestial Warhost of the Dundonian Empire Marches to Space Against the Dark Sorcerer (Final Assault on Battlemoon X-22)” -viisun muodossa, ei uusintakierrokselle ole heti kiinnostusta lähteä.

Gloryhammer painaa eteenpäin totuttuun tyyliin, mutta lopputulos ei tällä kertaa sytytä. Kun vyöllä on useita power metalin parhaimmistoon kuuluvia teoksia, ei keskinkertaisempi anti yksinkertaisesti riitä. Samalla myös materiaalin puutteet ja samojen vitsien toistaminen häiritsevät aiempaa enemmän, mikä osaltaan vaikuttaa kuuntelukokemukseen heikentävästi. Hyvistä hetkistä huolimatta “Space 1993: Wrath of Kor-Virliath” on vain perushyvä voimametallialbumi, ei yhtään sen enempää eikä yhtään sen vähempää.

Kappalelista:

1. Ultra Portam Astralem
2. Ultimate Sacrifice
3. On a Quest for Aberdeen
4. Die with a Sword in My Hand
5. Silver Talon
6. Starfighters of Leuchars
7. Warriors of Auchtermuchty
8. Pax Galactica
9. Demonic Devotion
10. Hammer of Fate
11. The Celestial Warhost of the Dundonian Empire Marches to Space Against the Dark Sorcerer: Final Assault on Battlemoon X-22