Gogol Bordello, Pietarin Spektaakkeli @ The Circus, Helsinki

Tällä kertaa Helsingin The Circus paneutui esiintyjillään hieman erikoisempaan ja voisiko sanoa, vähemmän tunnetun kuulijakunnan miellyttämiseen. Gogol Bordellon kiertue siirtyi lähes kaksi kuukautta perkussionisti Pedro Erazon loukkaantumisen takia, mutta silti Helsinkiin sekä Tampereelle suunnitellut keikat toteutettiin. Ennen Tamperetta ”mustalaispunkin” edelläkävijät rantautuivat runsaine soittimineen kuitenkin ensimmäiseksi Helsingin keskustaan.

Maaliskuun 29. päivälle organisoituun konserttiin ostetut liput kävivät nyt niin ikään toukokuun 23. päivä The Circuksen ovilla, jotka avautuivat tavalliseen tapaansa hieman seitsemän jälkeen. Jonon ja ihmismassan eturiviin ehti hienosti, kun allekirjoittanut saapui paikalle vain vähän ennen seiskaa. Eräs kolmihenkinen, tänä vuonna Ruisrock ja Flow -festivaalien lavallekin nouseva bluesvariaatioilla varustettu iskelmäorkesteri pääsi lämmittämään jo valmiiksi hyvin tukalahkoa esiintymisaluetta. Lauantain helle teki ilmeisesti tehtävänsä, sillä sisätiloihin valuttiin hyvin verkkaisesti.

Pietarin Spektaakkeli ei kuitenkaan täysin tyhjälle yleisölle esiintynyt, vaikka paikan päällä vaikuttikin että lippuja konserttiin jää myymättä ikävän paljon. Ihmisillä oli sopiva hajurako lavaan ja tämä jätti tilaa pienelle asiaan kuuluvalle tanssahtelulle. En puhuisi Pietarin Spektaakkelin kohdalla aivan tanssimusiikista, mutta fiilis oli heitä kuunnellessa sanalla sanoen lanteita keinuttava. Muutaman juoneena mm. rumpalin kokoaikainen kapuloiden vaihtelu nauratti unohtamatta kontrabasistin apaattisia fiilistelyjä soitintaan pyörittäen etenkin keikan päätöstä kohden. Tyylillään kolmikko ei juuri loistanut, mutta vissiin juuri tästä syystä kyseinen orkesteri jää kuitenkin monen katsojan mieleen. Kavereiden suoritustapa oli siis aika mitäänsanomaton; spiikkeihin ei käytetty pahemmin aikaa – ei edes sen vertaa, että he olisivat itsensä esitelleet yleisölle. Itse kun en paljoa vapaa-ajastani käytä tämän kaltaisen musiikin kuunteluun, esittely olisi ollut ihan paikallaan. Toisaalta, jossain heidän settinsä puolivälissä tuli erittäin mukavia fiiliksiä: hieman samankaltaisia mitä Nylon Beatia ja Eriniä kuunnellessa joskus todistelee. Siitä propseja niin kuin myös vokalistin verbaliikasta, joka ei kylläkään päässyt esiin muualla kuin tietyissä laulukohdissa. Yleisö oli ihailtavasti mukana niin tanssijalkoineen ja lanteineen vihellyksistä tai huudoista puhumattakaan.

Tanssi jatkui aina varttia yli yhdeksään saakka väliaikamusiikkien tahdissa. Soundcheckin aikaan pääsi todistelemaan Gogol Bordellon soitinarsenaalia, joten ei ihme että mentiin hieman yli suunnitellun aloituksen eli kello yhdeksän puitteiden. Setti alkoi kappaleella ”We Rise Again”, heti perään soitettiin ”Not a Crime”, tämän jälkeen ”Wonderlust King” ja heti tämän perään seuraava ja seuraava. Näin edettiin oikeastaan koko settilista, ilman taukoja, encorepaussia lukuun ottamatta. Eturivissä oli yhtäkkiä pirun kuuma ja ihmisiä oli paukkinut paikalle sankoin joukoin. Meininki oli jotain, mitä ei olisi voinut siinä ennen kello kahdeksaa kuvitella. Viereeni tuli taaemmasta rivistä hyppimään joku selvästi ulkomaalaistaustainen mieshenkilö. Tämä oli yltäpäätä hiessä jo ensimmäisen kappaleen jälkeen ja äijä hyppi tasajalkaa jokaisen biisin aikana, minkä kerkesi mukana lauleskelultaan. Itselleni sama fiilis tarttui paitsi tämän fanin, myös orkesterin uniikin lavakäyttäytymisen kautta. Kyllä koko muukin mesta vaikutti olevan täysin rinnoin mukana, mutta ikävästi tämä fani jäi muiden faniyksilöiden tapaan bändiltä hyvin vähälle huomiolle. Yleisön kokonaisvaltainen vastaanotto olikin keikan ainoita miinuksia, jos mietitään kahdeksan henkilön mahdollisuuksia siihen lähes kahden tunnin aikana. Miinusta on annettava myös äänentoistolle. Fasiliteetit eivät aivan sopineet tälle sillisalaatille – biisien pienet upeat yksityiskohdat jäivät mielestäni liian usein sekamelskan varjoon. Konkareilta kuitenkin lähes nappisuoritus mitä tulee odotusten täyttämiseen. Energia lavalla oli käsin kosketeltavaa ja erittäin tarttuvaa. Kahdeksikosta jokainen hoiti oman tonttinsa hyvin ja uskaliaasti häirittiin myös toisten tontteja, joka teki esiintymisestä yhtenäisempää. Jälkikäteen mietitytti, että mikähän loukkaantuminen tällä taustavokalisti/perkussionisti Pedrolla oikein oli. Kaverin silmät olivat lähes kokoajan kuin lautaset! Paikoin katse oli pelottavakin kun se ei hievahtanutkaan, mutta lavaperformanssin kannalta hän oli yksilönä ehkä paras.

Ei pidä kuitenkaan unohtaa nimeä Eugene Hütz, hän oli odotettavasti ilmiömäinen. Neljä viinipulloa ja neljä huikkaa? Loput kaatuivat hänen itsensä, lavan tai yleisön päälle. Häneltä tuli niin ikään sitä yksilöllistä huomiota etenkin tälle vieressäni pomppineelle, joka jossain välissä tuntui jopa palvovan Eugenea ja hänen viiniään. Muutamat pisarat, jotka lensivät nokkamies Hütsin pullosta hänen kupiksi levitettyihin käsiin, hän mäiskäsi samantien naamalleen aivan kuin pisarat olisivat olleet jotain kullanarvoista tavaraa. Listan toisiksi viimeisen kappaleen ”Alcohol” aikana nokkamies osoitti myös soittotaitojensa olevan kuosissa, ne nimittäin meinasivat jäädä hieman lavaesiintymisen varjoon. Soitinhan on akustinen kitara ja ko. kappaleesta vedettiin tietynlainen akustinen versio, toisen johtohahmon ollessa bändin viulisti Sergey Ryabtsev. Tämä oli ehdottomasti koko keikan paras veto orkesterin korvaamattoman harmonikkataiturin liittyessä soittoon mukaan.

Valtavasti tunteita, paljon hikeä, runsaasti energiaa ja helvetisti biisejä. Joillekin ehkä liikaa, sillä pääsin myös todistamaan pökräystä keikan katsomossa. Settilista tai sen pituus ei todellakaan jättänyt ketään kylmäksi ja on uskomatonta ajatella, miten maailmaa kiertävä bändi jaksaa vetää tällaista kyytiä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Väsymystä ei nimittäin ollut havaittavissa ollenkaan ja luulisi riehuvalla kahdeksikolla olevan jotain ongelmia silloin tällöin roolituksessakin, mutta pyh sanon minä. Ikimuistoinen keikka, milloin lie tulee seuraava mahdollisuus todistaa vastaavaa – sen ainakin tiedän, että se mahdollisuus on käytettävä varsinkin, jos omat ja muidenkin fanien suosikit, kuten ”Mishto!” ”Pala Tute” ja ”Start Wearing Purple” säilyvät listassa!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Settilista:

1. We Rise Again
2. Not a Crime
3. Wonderlust King
4. The Other Side of Rainbow
5. My Companjera
6. Dig Deep Enough
7. Last One Goes the Hope
8. Trans-Continental Hustle
9. Immigraniada (We Comin’ Rougher) + pätkä kappaleesta Immigrant Punk
10. Mishto!
11. It Is the Way You Name Your Ship
12. Pala Tute
13. Malandrino
14. Illumination
15. Start Wearing Purple
16. Sally

Encore:

1. Lost Innocent World
2. Think Locally, Fuck Globally
3. Alcohol
4. Ultimate

Kirjoittanut: Ville Raitio

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy