Gojira – The Flesh Alive
Oli vuosi 2006 ja helteinen Tuska. Olin kulkemassa bajiksille Sue Stagen ohitse, kun lavalla möykkäsi joku silloin itselleni tuntematon orkesteri. Musiikki oli raivokasta ja tiukkaa, enkä ollut mitään samanlaista ennen kuullut, joten se imaisi minut heti mukaansa. Joku osasikin kertoa bändin olevan Gojira Ranskasta, samalla tarjoten jotain tulilientä kenttäpullosta. Se oli sellainen suuri ahaa-elämys koko tilanne, jolloin elämä näyttäytyi taas jotenkin selkeältä ja järkevältä. Keikka oli helposti parhaimpia ikinä näkemiäni, joka pakotti taas katsoa musiikkia hieman eri näkökulmista. Siitä ollaankin päästy heidän pian ilmestyvän uuden albumin kynnykselle ja livepläjäykseen nro 2, ”The Flesh Aliveen”.
”The Link Aliven” aikoihin, melkein 10 vuotta sitten, yhtye oli parin albumin jälkeen jo helvetin tiukka liveyhtye, josta saa maistiaisen siltä keikalta. Gojira onkin edelleen se sama tiukka liveyhtye, mutta nykyään heidän musiikkinsa täyttää yhä isompia areenoita. Bändi onkin nopeasti kasvanut lapsukaisesta aikuiseksi menettämättä sitä soittamisen paloa ja intoa missään vaiheessa. Samalla heidän albuminsa ovat parantuneet levy toisensa jälkeen, joka tekee heidän keikoistaan entistä nautittavampia. Niin kuin ne parhaimmat yhtyeistä, paranevat hekin iän karttuessa.
”The Flesh Alive” pitää sisällään kolme liveshowta: reilun tunnin festarikeikan Garorockissa ja vartin mittaisen pätkän toiselta festarilta, Les Vieilles Charruesista sekä 80 minuuttisen klubikeikan. Tämän lisäksi paketista löytyy tunnin mittainen dokumentti, joka seuraa yhtyeen kulkua ”The Way Of All Fleshin” studiosessioista aina heidän ensimmäiseen Metallican lämppärirundiin asti. Onhan siellä myös nopea välähdys Tuskan keikastakin. Perhana, että siellä olikin tosiaan aivan liian vähän yleisöä perjantain ensimmäiselle yhtyeelle. Lisäksi spessuversiosta löytyy live-CD taustakuvien kera sekä juliste.
Keikat ovat sitä taattua laatukamaa. Onhan aina se paikan päältä katsottu ihka oikea livekeikka kovinta nannaa ikinä, mutta kyllä kotisohvaltakin pientä pintaraapaisua siitä aidosta fiiliksestä pystyy saamaan. Garorockin keikkaan on selvästi panostettu eniten; keikka kuulostaa ja näyttää hemmetin komealta, eikä se onneksi ole liiallisilla kuvakulmapelleilyillä ja visuaalisilla kikoilla pilattu. Keikasta kuulee eron biisien albumiversioihin ja olisin kenties vielä enemmän tahtonut sitä livesaundia kehiin, mutta voi tosin olla, että mukavampi kotistereoista on tätä näin tehtynä kuulostella. Tuo vartti Les Vieilles Charruesista onkin sitten selvästi raaempi repäisy ilman visuaalisia ja muita kikkoja, joten se on hyvää vastapainoa koko paketille. Bordeauxin klubisetti onkin sitten pimeä ja usvaisen hämyinen, josta jo melkein haistaa sekä maistaa yleisön hien ja sen yhden piereskelijän, jonka saa aina jokaiselle keikalle itsensä eteen seisomaan. Kahden kokonaisen keikan setit ovat lähes identtiset, mikä sinänsä on harmi, sillä olisihan sitä mielellään muitakin kappaleita tahtonut kuulla.
Dokumentti kulkee aika rauhallisesti eteenpäin päällisin puolin nähden yhtyeen levyntekoa ja rundausta. Se on melko leppoinen ilman sen suurempia draamoja tai syvempiä tunnekuohuja. Totta kai aina olisi kiva nähdä Lamb Of Godin tapaista yhtyeen jäsenten välistä turpakäräjää tai Panteran tyylistä kännitemppuilua ja muita hassutteluja, mutta Gojirasta huokuu enemmän semmoinen ranskalainen hengellinen ja taiteellinen mietiskely sekä rauhallisen taantunut olemus. Pääpointtina kuitenkin pitäisi olla se, että äärimmäisen laadukas musiikki puhuu puolestaan ja muu onkin sitten turhaa, kuin että pitäisi korjata musiikin puutteita ja köyhyyttä sen ulkopuolisella känniääliöpuuhastelulla, josta saattaa eräs lappeenrantalainen yhtye tulla ensimmäisenä mieleen.
”The Flesh Alive” on loistava livepaketti. Se on maanläheinen, raaka, taiteellinen ja väkevä hengentuote, kuten Gojiran ilmeeseen kuuluukin. Pitänee vielä se mainita, että itse nautin tämän kotisohvaltani keskinkertaisista hifikajareista ja kuvaputkitelkkarista, joka ei tälle aivan parhaimpia ansaitsemia puitteita antanut. Ystäväni mainitsi katsoneensa pari pätkää blu-ray -versiosta hänen markkinoiden kuumimmista kajareista ja telkkarista, ja oli kuulemma paras kotisohvan livekeikkakokemus ikinä. En epäile hetkeäkään.
8½/10
Sisältö:
GAROROCK (93 min)
1. Oroborus
2. The Heaviest Matter Of The Universe
3. Backbone
4. Love
5. From The Sky
6. A Sight To Behold
7. The Art Of Dying
8. Drum Solo
9. Clone
10. Flying Whales
11. The Way Of All Flesh
12. Terra Incognita
13. Vacuity
LES VIEILLES CHARRUES (15 min):
1. Indians
2. Toxic Garbage Island
3. World To Come
BORDEAUX (80 min):
1. Oroborus
2. The Heaviest Matter Of The Universe
3. Backbone
4. Love
5. From The Sky
6. A Sight To Behold
7. The Art Of Dying
8. Drum Solo
9. Clone
10. Flying Whales
11. Toxic Garbage Island
12. The Way Of All Flesh
13. Terra Incognita
14. Vacuity
DOCUMENTARY (62 min):
The Way Of All Flesh from the inside
BONUS CD (65 min) + Screensavers:
1. Intro
2. Oroborus
3.The Heaviest Matter Of The Universe
4. Backbone
5. Love
6. From The Sky
7. A Sight To Behold
8. The Art Of Dying
9. Clone
10. Flying Whales
11. The Way Of All Flesh
12. Terra Incognita
13. Vacuity
Kirjoittanut Ville Syrjälä
Mainos päättyy