Gootteja, keppanaa ja nostalgiaa: kolmatta kertaa järjestetty Seinäjoki Metal Festival kokosi kuuden bändin ja genren kavalkadin Etelä-Pohjanmaalle
Tammikuun 11. päivän ilta oli synkkä ja myrskyinen, kun auto starttasi kohti Seinäjoen Rytmikorjaamoa. Oli aika odotetun ja kolmatta kertaa järjestettävän Seinäjoki Metal Festival -tapahtuman. Edellisestä kerrasta oli tasan vuosi, ja tapahtumaa oli odottanut niin allekirjoittanut kuin juhlakansakin.
Tapahtumaa varjosti Fear of Dominationin ilmoitus jättäytyä pois sairastapauksen vuoksi. Yhtye kykeni kuitenkin esiintymään edellisenä päivänä Tampereen Talvihelvetti-tapahtumassa paikkaavalla soittajalla. Harmillista, vaikka Rytmikselle saatiinkin Suamenlejjona täyttämään Fear of Dominationin jättämä aukko.
Mainos päättyy
Yhden illan aikana Seinäjoella nähtiin yhteensä kuusi yhtyettä, joista neljä esiintyi edellisenä päivänä Tampereen loppuunmyydyllä Pakkahuoneella. Saksalainen Lord of the Lost, ruotsalainen Machinae Supremacy ja supisuomalainen Vorna saapuivat lakeuksille Mansen suunnalta, kun taas keppanankatkuinen Suamenlejjona ja kauhajokinen Chronoform tulivat paikalle aivan omia polkujaan.
SMF 2020 -tapahtumassa oli jälleen kaksi lavaa, joista isomman, ”Areena Stagen”, korkkasi saksalainen Lord of the Lost. Omalla kohdallani se oli jo illan positiivisin yllätys. Paikalle oli tullut todella paljon yhtyeen faneja, jotka olivat valloittaneet parhaat paikat jo hyvissä ajoin ennen keikan alkua. Olivatpa omintakeiset goottirokkaritkin silminnähden yllättyneitä paikalla olijoiden määrästä, sillä he eivät ole aikaisemmin mestoilla olleetkaan.
Mainos päättyy
Lord of the Lost yllätti myös paikalle Vaasasta saapuneen Antun, joka oli tullut katsastamaan lähinnä Insomniumin keikkakunnon. Suamenlejjona ei Anttua miellyttänyt – ei Fear of Dominationin korvaajana, eikä musiikillisen antinsakaan puolesta.
Saksalaisen synkistelyn jälkeen olikin aika siirtyä pienemmälle ”Club Stagelle” katsastamaan Kauhajoen ylpeys Chronoform. Modernin metallin hanskaava nuori yhtye on saanut jo nostetta alleen, ja verrattain ahdas yleisötila täyttyi nopeasti yhtyeen tuntevien lisäksi myös muista uteliaista korvapareista. Vaikka tällä haavaa genressä onkin hieman liika tarjontaa, on vuonna 2013 perustetulta nuorelta yhtyeeltä tulevaisuudessa lupa odottaa energisen lavaesiintymisen lisäksi hyvinkin paljon. Uutta levyäkin pusketaan ulos pikkuhiljaa.
Sitten se illan musta lammas: Suamenlejjona, eli lätkä-metallin lanseeranneet turkulaiset, joiden maine liikkuu keppanahupailusta sovinismiin ja kännittelyyn ennen ja jälkeen keikan. Ei ehkä mikään loogisin korvaaja industrial-metallisti Fear of Dominationille, mutta Turun miehet heittivät kaikesta huolimatta mainettaan kovemman keikan. Uskaltaisin jopa väittää, että miekkosilla oli illan parhaat soundit. Soitto kulki, ja vaikkei yhtye yrityksistään huolimatta tainnut nähdä yhtäkään tissiparia, vetivät klopit keikan uskomattomalla intensiteetillä – kaikkea ei pidä ottaa niin vakavasti.
Mainos päättyy
Keikan aikana tuntui kuitenkin, että ”lejjonan osa” sisäfestarikansasta oli jo siirtynyt odottamaan Vornaa. Allekirjoittaneelle Vorna oli illan tutuinta antia, ja ensimmäistä kertaa livenä. Ei pettänyt. Melankolinen ja doomahtava metalliyhtye taikoi illan päälle sellaisen synkkyyden, ettei se meinannut lähteä millään mielestä. Keikan ainoa haittapuoli oli se, että lavan lähelle oli täysi mahdottomuus päästä, ellei ollut siellä jo tuntia aikaisemmin tönimässä.
Insomnium lunasti paikkansa illan pääesiintyjänä. Kansasta huomasi saman tien, mitä yhtyettä se oli tullut katsastamaan. Viime vuonna aivan tajuttoman upean, ”Heart Like a Grave” -nimisen levyn julkaissut poppoo oli loitsinut juhlakansan paikalle, ja päälavan edusta oli suhteellisen kovassa tungoksessa keikan lähtiessä käyntiin. Uudelta albumilta kuultiin kappaleet ”Valediction”, ”Pale Morning Star”, ”Mute is My Sorrow”, ”And Bells They Toll” ja nimibiisi ”Heart Like a Grave”, eli kymmenen kappaleen setistä puolet kappaleista oli uusimman levyn kappaleita.
Ilta ei kuitenkaan vielä päättynyt Insomniumiin. Illan kruunasi nimittäin erittäin tiukan vedon vetänyt ruotsalainen ”SID-metalli”-yhtye Machinae Supremacy. Ehdottomasti illan tiukin veto, mutta paikkana se ahtaampi ja intiimimpi ”Club Stage”. Yhtye olisi ehdottomasti kuulunut isommalle lavalle, ja oikeastaan kaikki illan yhtyeet olisivat ansainneet saman paikan. Hyväntuuliset ruotsalaiset tuntuivat nauttivan intiimimmästä tunnelmasta, ja sormettomat Naruto-hanskat käsiinsä vetäissyt yhtyeen laulaja Robert ”Gaz” Stjärnström otti siitä kaiken irti. Nostalgian nälkäiset, nörtit, metallipäät ja kaikki muutkin olivat todella täpinöissään jo ennen keikan alkua. Aivan mahtava päätös festareille!
Mainos päättyy
Paikalle arvioitiin saapuvaksi noin 700 festaroijaa, ja vaikkei edellisen illan Pakkahuoneen lukemiin (loppuunmyyty eli noin 1500 kävijää) päästäisikään, ei se tahrine kenenkään egoa kovin pahasti. Etelä-Pohjanmaalla on tammikuun puolivälissä hankala saada ihmisiä juhlimaan, kun pitkät lomat ja välipäivät ovat ottaneet oman veronsa… Rytmikorjaamolle mahtuu kaiken kaikkiaan hieman yli tuhat ihmistä. Fear of Dominationin peruutus haittasi osan menoa, ja myös Talvihelvetissä esiintynyt Torchia olisi ollut mukava nähdä… Näillä mentiin ja kaiken kaikkiaan todella mukavan rento sisäfestivaali lakeudella.
Seinäjoki Metal Festival oli jälleen kerran rento ja mukava ilta, josta jäi käteen uusia tuttavuuksia. Kunnon metallitapahtuman tapaan kukaan ei ollut naama mutrulla, vaan jengi nautti menosta, ja pöytäkunnat juttelivat jopa yli paikkakuntarajojen. Seinäjoki Metal Festival mahtava tapahtuma solmia uusia kontakteja musamaailmassa, jutella bändien kanssa ja ehkä jopa löytää aivan uusia kuuntelu- ja katselukokemuksia. Tulkoon neljäs kerta ensi vuonna!
Kaaoszine sai tapahtuman jälkeen kiinni festareilla ja monessa muussakin aikaisemmassa Rytmikorjaamolla järjestetyssä tapahtumassa pyörineen Noitavasara-yhtyeen basisti Risto Heikkilän.
Oletko ollut aikaisemmissa SMF-tapahtumissa?
Risto: En ole ollut mukana aikaisemmissa festeissä kuin vain henkisesti. Nyt oli korkea aika tutustua tapahtumaan ihan fyysisestikin. On mahtavaa, että tämän tyyppisiä tapahtumia jaksetaan järjestää Seinäjoella, niin ,totta kai, näihin pitäisi osallistua. En tarkalleen muista, onko oma bändi ollut keikkailemassa muina vuosina just festien aikaan. Jos oikein muistan, niin vuonna 2015 taisi metallin ilosanoma kuulua Seinäjoen keskustaan asti ulkoilmalavasta johtuen. Kyseinen meluhaitta ei häirinnyt ainakaan minua yhtään – päinvastoin.
Tulitko katsomaan jotain tiettyä bändiä vai festaroimaan yleisesti?
Risto: Yleisesti ihan festaroimaan ja tutustumaan tapahtumaan. En sinällään tullut katsomaan mitään tiettyä bändiä, ihan avoimin mielin tulin kuuntelemaan ja katselemaan, jos jotain uusia ja inspiroivia ideoita saisi täältä myös omiin bänditoimintoihin. Insomnium on viime vuosina tullut itselle tutummaksi uutena suomalaisena yhtyeenä, ja vaikka bändi on ollut kasassa jo monta vuotta, niin olen alkanut kuunnella bändin tuotantoa vasta nyt
Mitä mieltä olit Fear of Dominationin korvaajasta, Suamenlejjonasta?
Risto: En ole koskaan todistanut kummankaan yhtyeen keikkoja, ja eilen sain olla todistamassa Suamenlejjonaa. Olisin toki katsonut myös FoD:n keikan, vaikkei kaikenlaisen musiikin kuuntelijana Fear of Dominationin edustama genre ole itselläni siitä kuunnelluimmasta päästä. Ymmärrän silti, että Fear of Dominationin ja sen kaltaisten bändien nousu ihmisten tietoisuuteen, fanikunta ja julkisuus kasvaa koko ajan. Se on erittäin hyvä asia, vaikkei sen tyylinen musiikki olekaan omaa sydäntäni lähellä. Ymmärrän myös heitä, joille Fear of Dominationin keikan peruuntuminen oli pettymys, ja pettymystä lisäsi bändin korvaaja, Suamenlejjona. Tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun näin Pasi Heinon johtaman Suamenlejjonan. Jokin aika sitten se oli soittelemassa myös BAR15:ssa Seinäjoella. En valitettavasta syystä päässyt itse paikalle, joten minua ei haitannut yhtään saada viimeinkin todistaa Suamenlejjonan keikka. Respectit sille, koska se pääsi nopealla varoitusajalla tapahtumaan.
Olisiko sinulla kehitysideoita tai palautetta tapahtuman järjestäjille?
Risto: Tällä hetkellä minulla ei ole esittää kehitysideoita, koska hommat toimivat eilen tosi hyvin. Tapahtumassa ei koettu niin sanottua hiljaista hetkeä, kun molemmat lavat olivat käytössä koko ajan, mikä on erittäin hyvä asia. Toiveena on tietenkin, että tapahtuma järjestettäisiin myös ensi vuonna, ja vuosia tästä eteenpäin aina hyvällä bändikattauksella.
Iso kiitos haastattelusta!
Risto: Kiittäen ja moshaten!
Teksti ja kuvat: Jarmo Hänninen Photography