Goottirockia kelttiläisen kansanperinnemusiikin kera – arviossa Thanateroksen ”Insomnia”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 8.12.2020

Ben Richterin matala, tummansävyinen ääni luo perustan saksalaisen Thanateroksen äänimaiselle, jossa hyödynnetään myös kelttiläisen kansanperinnemusiikin melodioita ja goottirockin synkkyyttä. ”Insomniaa” kuunnellessa voi todeta, että Thanateroksen soundi on synkkyyttä syleilevää. Se ei toisaalta ole ihme, sillä yhtyeen nimi muodostuu kahden kreikkalaisen mytologian pakanajumalan nimistä: Thanatos (kuoleman henkilöitymä) ja Eros (rakkauden jumala). Toisin sanottuna yhtyeen nimi on yhdistelmä kuolemaa ja rakkautta, mikä sopii kuolemaa romantisoivalle yhtyeelle.

Vokalisti Richterin sooloprojektina alkanut Thanateros sai alkunsa vuosituhannen vaihteessa ja tähän päivään mennessä saksalaisyhtye on julkaissut viisi täyspitkää. Viimeisin, ”Insomnia”, julkaistiin viime vuonna, mutta tänä vuonna albumista painettiin erikoisversio, johon on lisätty neljä instrumentaalikappaletta. Thanateroksen kokoonpano on elänyt vuosien saatossa voimakkaasti ja ”Insomnia”-albumilla jäsenistö on Richteriä lukuun ottamatta täysin vaihtunut. Sitä, onko jäsenistön vaihdos vienyt yhtyettä parempaan vai huonompaan suuntaan, en osaa sanoa, mutta uusinta albumia kuunnellessa voin ainakin todeta tällä kokoonpanolla saadun aikaan vakuuttavaa jälkeä.

”Insomnia” alkaa ”Everything Starts…” -introlla ja päättyy ”Everything Ends…” -outroon, jotka sitovat albumin kokonaisuudeksi. Richter tuo esiin sanoituksissaan tämän todellisuuden ja unen rajoja sekä käsittelee paljon henkistä hukassa olemista. Sanoitukset ovat monitulkintaisia ja paikoitellen epämääräisiä, mutta se on osa ”Insomnian” viehätystä. ”Cthulhu Rising” poikkeaa selvästi muista kappaleista kuvailemalla mystistä merihirviötä, joka uinuu meren syvyyksissä. Yksi siteerauskin on levylle päätynyt ”That Is Not Dead” -kappaleen muodossa, ja se on – keneltäpä muulta kuin tunnetulta kauhunovellistilta, H.P. Lovecraftiltä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Insomnian” sanoitukset saattavat resonoida joillekin vahvasti, mutta itse koen albumin valttikortiksi Thanateroksen kelttivivahteisen rock-soundin. Tähän kun yhdistetään Richterin rauhallinen ja matala ääni, on lopputuloksena mielenkiintoinen goottirock-albumi. Christof Uhlmannin viulunsoitto antaa vielä erityisen lisäsilauksensa Thanateroksen äänimaisemaan. Saksalaisyhtyeen soundille on hankalaa löytää määritelmää, mutta ehkä kelttivivahteisella goottirockilla pääsee lähimmäksi tätä ajatusta.

17 kappaletta käsittävä ”Insomnia”-erikoisversio on iso paketti sulateltavaksi. Pituudestaan huolimatta albumia on yllättävän vaivatonta kuunnella. Thanateros on luonut mielenkiintoisia kappaleita lukuisten yksityiskohtien kera, eikä ole päätynyt toistamaan itseään. Ja vaikka neljän instrumentaalikappaleen merkitystä tekisi mieli kyseenalaistaa, kuunneltuani ne muun albumin yhteydessä on todettava, että ne täydentävät kokonaisuutta todella hyvin. Syynä lienee pitkälti Thanateroksen mielenkiintoinen soundi, joka ei selvästikään aina kaipaa tuekseen lyriikoita. ”Insomnia” on erikoinen, synkkä ja ennen kaikkea kiehtova kuuntelukokemus.