Goottirockia Saksasta – arviossa Seekers Are Loversin debyyttialbumi ”Nepenthes”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 6.9.2024

Uusilla yhtyeillä on nykypäivänä täysi työ erottua muista edukseen. Nimensä perusteella Saksassa 2020-luvun alussa perustettu Seekers Are Lovers oli taatusti havahtunut asiaan, sillä sen verran erikoinen sen nimi on. Myös saksalaisyhtyeen debyyttialbumin nimi on tarkkaan harkittu – ”Nepenthes”. Nimi viittaa kreikan mytologiaan ja siellä esiintyvään parantavaan lääkkeeseen, jonka tarkoituksena oli häivyttää suru. Seekers Are Loversin omien sanojen mukaan yhtye on pyrkinyt samaan määränpäähän.

Seekers Are Lovers on saksalainen goottirock-yhtye, jonka ulosannista löytyy myös dark waven elementtejä. Sen seurauksena tummansävyiset ja melankoliset kappaleet saavat piristyksen EDM:n vivahteita, joita ei tosin ammenneta nykypäivästä vaan menneiltä vuosikymmeniltä. Sisters Of Mercyn suuntaan ei ole kuitenkaan menty, vaan Seekers Are Lovers on pitäytynyt hillitymmässä ja raskaammassa ilmaisussa.

Vokalisti Chris N:n iloton lauluääni tuo paikoitellen mieleen Placebon Brian Molkon tai The Widen Pete Broughin, mikä onkin oikein sopivaa, kun kyseessä on goottirock. Erityisesti kappaleissa ”Hunting A Ghost” ja ”Deadly Cure” pääsee vokalistin ääni loistamaan kaikessa koruttomuudessaan. Pitkäsoiton loppuun säästetty Bronski Beat -tribuutti ”Smalltown Boy” jää kuitenkin harmillisen vetämättömäksi, eikä saavuta sellaista energisyyden tasoa kuin olisi voinut toivoa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Seekers Are Loversilla on oma tunnistettava surumielinen ja tumma soundinsa. Pitkäsoiton alkuosassa on hyvä ote, joka valitettavasti menettää parhaimman teränsä loppua kohden. 50 minuutin kestoinen albumi ei onnistu ylläpitämään kiinnostusta aivan loppuun asti. Jahka saksalaisyhtyeen ulosanti terävöityy, voi seuraavalta pitkäsoitolta odottaa jo enemmän.

Kappalelista:

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/seekersarelovers

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen