Kotimainen death metal elää parhaillaan renessanssivaihettaan. Tyyli ei toki ole koskaan mihinkään kadonnut, ja Suomi on aina ollut tunnettu laadukkaasta kuolonmetallistaan, joka on kerännyt kalmankantajien korvaparit blastiensa, murinoidensa ja sahaavien riffiensä pariin ympäri maailmaa jo pitkään. Selvästi käsillä on kuitenkin eräänlainen uusi aalto, jossa uusia laadukkaita tekijöitä nousee esiin kuin ruumiita epäpyhällä hautuumaalla.

Vantaalainen Gorephilia ei suinkaan ole mikään eilen perustettu orkesteri, mutta varsinaiseen albumikantaan yhtye ponkaisi vuonna 2012 ”Embodiment of Death” -albuminsa myötä. Vuoden 2017 loistavan ”Severed Monolith” -albumin jälkeen yhtyeen solisti Henri Kuula menehtyi traagisesti, minkä jälkeen yhtyeen kitaristi Jukka Aho astui laulajan saappaisiin. Uusi albumi ”In The Eye Of Nothing” on miehen debyytti Gorephilian keulakuvana, ja saappaat ovat olleet suuret täytettäväksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Lopputulos kuitenkin puhuu puolestaan. ”In The Eye Of Nothing” on musiikillisena teoksena bändin laadukkaimman tuntuinen. Huolimatta siitä, vaatiko albumin musiikin tekeminen aikaisempaa enemmän hiomista, tuntuu se sisältävän joitakin bändin terävimpiä riffejä ja toimivimpia koukkuja – olivat ne sitten tietoisen harkinnan tulos tai spontaanin luomisvimman hedelmiä.

Esimerkiksi ”Perpetual Procession” -kakkoskappaleessa riffit jäsentyvät loogisesti intensiteetistä toiseen hyödyntäen kevyttä synkopointia hivenen pomppivan grooven luojana, ja myöhemmin riffiä hieman harvennetaan ja sitten taas juoksutetaan. Kappale tuo myös hyvin esille albumin teknisemmän kulman, sillä välillä bändi tykkää katkoa tahtejaan nykäisemään 7/8-tahtilajeihin disorientoimaan kuulijaa entisestään.

Kappale ”Ouroboran Labyrinth” on niin ikään kiemurteleva ja nykivä sävellys, jossa kuullaan start and stop -henkisen riffirakentelun, blast beatien ja ilkeiden death metal -riffien vereslihalla sykkivää symbioosia vakuuttavalla tavalla ja erinomaisella soittotaidolla toteutettuna. Mainittakoon tässä, että vaikka levyltä löytyy hienoja teknisiä suorituksia ja kikkoja, ei bändi mitään progeilua ole lähtenyt suorittamaan. Soitto on tiukkaa, mutta siitä löytyy sellaista rentoutta ja löysyyttä, mistä moni progemetallibändi saa jatkossakin nähdä vain kateellisia unia. Gorephilialle tuo luonteva soittotuntu hyvällä tekniikalla höystettynä on kuitenkin arkipäivää, ja bändin livekunnon pystyy kuulemaan jo suoraan levyltä.

”In The Eye Of Nothing” on musiikillisena kokemuksena pyörteinen ja luonnollisella tavalla hallitun kaoottinen. Tempot vaihtuvat lennosta, mutta kappale ei kaadu tai tunnu siltä, että se kärsisi suunnan puutteesta. Ennemminkin vaihtuvat osat, matelevien ruumiiden muuttuminen luotijuniksi ja tahtilajien yhtäkkinen dekapitaatio tuntuvat syntyneen vain ja ainoastaan luovuusvimmasta. Päätöskappale ”Ark Of The Indecipherable” on esimerkiksi jo sävellyksen tasolla loistava, samoin kuin myös esimerkiksi avauskappale ”Walls Of Weeping Eyes”, jonka pääriffi lienee yksi kovimpia hetkeen.

Bändi osaa tuoda väriä aina silloin, kun sitä tarvitaan erilaisten hallittujen kaikujen muodossa, jotka ovat tyypillisten reverbien sijaan enemmänkin katakombimaista kylmyyttä huokuvia heijastuksia melodialinjojen taustalla, ja pari lead-pätkääkin päästetään ilmoille.

Gorephilia on onnistunut luomaan albumin, joka toimii kaikilla niillä tasoilla, joilla death metal -albumin tuleekin toimia. Se on samaan aikaan raaka mutta myös hienostunut, tekninen mutta myös orgaaninen, perinnetietoinen mutta myös moderni. Tuotanto muistuttaa 80- ja 90-luvun mestareita, mutta siitä löytyy miellyttävää resonanssia, eikä se ole niin kliininen kuin moni ysärilevytys. ”In The Eye Of Nothing” on helposti omia suosikkilevytyksiäni vuodelta 2020, ja toivon jokaisen death metalista pitävän kuuntelevan ja ostavan sen, mikäli bändi ei jostain syystä ole jo hallussa.

8½/10

1. Walls of Weeping Eyes
2. Perpetual Procession
3. Ouroboran Labyrinth
4. Devotion Upon the Worm
5. Consensus
6. Simplicity of Decay
7. Not for the Weak
8. Death Dream
9. Ark of the Undecipherable

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy